IRC-Galleria

Lisää dilemmoja perjantai iltoihin!

Pohdittiin tossa kaverin kanssa yhtä asiaa, joka on aina niin kummallinen. Se korostuu riippuen siitä, että kuinka pienessä paikassa asut. Mitä vähemmän asukkaita ympärillä - sitä enemmän tätä tapahtuu. Elikkä ihmisten tuomitsemista ilman toisen tuntemista.

No ensinnäkin kysymys herää: Milloin voit sanoa tuntevasi toisen?
Monet mulle aina hokeneet, että en tunne heitä ja, että ollaan tunnettu vasta vuoden tai kaks ja, että eivät he ole sellaisia mitä minä luulen/olen luonut käsityksen.
Noh.. Itse en ole huomannut, että ihmisen tunteminen olisi mitenkään verrannollinen ystävyyssuhteen kestoon. Tavannut paljonkin ihmisiä, joidenka kanssa on tuntunut ensinäkemisestä alkaen jo siltä, että: "Oon tuntenu tän ihmisen koko ikäni!" Mutta tottakai näissä tapauksissa suurinosa näistä ns. tuntemuksista on olettamuksia, jotka ajanmyötä osoittautuu sitten oikeiksi tai vääriksi. Mutta siltikin on kavereita, joidenka tuntemaan oppiminen ei vie kauaa. On toisia persoonia, joidenka tutkailemiseen menee HYVIN kauan. Mut suurinosa ihmisistä kenen kanssa olen kaveria, ovat olleet aina avoimia ja kertoneet lapsuudestaan, nuoruudestaan, ongelmistaan, saavutuksistaan, ilonaiheistaan, koiristaan, kissoistaan ja pölypunkkien lukumäärästä. Ei ole niinkään tarvinnut siis kysellä -> ihmiset ovat itse kertoneet ketä ovat ja mistä heidät on tehty.
Ja näiden kertomuksien perusteella tulee tuntemus ihmisestä. Psykologian kursseilla painotettiin aina sitä kuinka ihmiset perustavat ensinäkemänsä perusteella ennakkokäsityksen ja sen mukaan tulee usein ihmiskäsitys muodostumaan.
Tosi elämässä kumminkin olen huomannut, että sen ensinäkemyksen perusteella en ole koskaan ihmisiä väittänyt tuntevani. Ja hyvin usein se ensinäkemys on ollut hyvinkin totuudesta poikkeava, joten miksi siis tuomita ihmisiä jos ei heitä tunne?

Kaikkihan me erehdymme, mutta tiedän oikeasti ihmisiä jotka perustavat käsityksensä muilta kuulleisiin huhuihin ja juttuihin. Tämä on käsittämätöntä. Eräs tapaus viime vuodelta oli seuraavanlainen:

neiti x: "Onko Mari vihainen mulle jostain? Se kyllä moikkas mua, vaikka kukaan muu sen seurassa olleista ihmisistä ei ollut näkevinään mua, vaikka nekin mut tuntee ja niiden kanssa kaveria ollut ennen kuin tuli riitaa yhden niistä kanssa"
neiti y: "Voi kuule. Siinä on semmonen ihminen, joka ei korviaan hetkauta sille mitä muut susta sille kertoo, se ottaa itse selvää kuka sä olet naisias. Usko pois"

Ja niin kävi. Otin ihmisestä selvää ja kerroin myös, etten voi olla kavereideni riitoihin osallisena: Ne eivät ole minun asioitani. Ja koska en ole ollut osallisenakaan kyseisiin riitoihin ni parempi olla sotkeentumatta niihin -> selvittäkööt itse ongelmansa.

Sitten on lisää näitä ihmeellisyyksiä: Joudut riitoihin syystä tai toisesta jonkun ihmisen kanssa ja yhtäkkiä huomaat olevasi kaveriporukan ulkopuolella. Elikkä siis laumaeläinmäisyys. Siinäpä vasta suuri ihmetys, joka on ihan joka paikassa vallalla - siihen en oo huomannu edes kaupungin koolla olevan väliä. Joka paikassa on porukoita, joissa on tietyt ihmiset ja niihin valikoidaan porukkaa tietyin "sanomattomin säännöin". Toisiin porukoihin pääsee helpommin, toisiin ei ole kenelläkään ilman kutsua mitään asiaa mennä liittymään.
Mut näissä porukoissa tosiaan se, että mikä saa ihmiset niin "kaveriporukka uskollisiksi", että jos yksi sanoo jossain asiassa vastaan niin kaikkien TÄYTYY olla samaa mieltä tämän ihmisen kanssa, joka on pidempään ollut tässä ns. laumassa jäsenenä.
Tää on yksi syy miksi mua ei noihin porukoihin saa itseäni edes yrittämään sisään, vaikka on niissäkin omat kivat puolensa. Mut just se, että mulla on niin vahvat mielipiteet ja sanon ne kysymättä kenenkään muiden mielipiteitä siihen tueksi. Jos jotakuta ei miellytä ni se on niiden ongelma.
Vois sanoa, että ns. lonely wolf. Eräs kerran sanoi mulle samaa termiä käyttäen: "Mä oon sellanen lonely wolf" ja ihan laumaeläin sekin xD Tiedä lie edes mitä moinen termi meinaa.

Olis hienoa kun ihmiset ottais selvää ennen kuin alkaa latomaan perättömyyksiä. Puhumattakaan siitä, että levittää vielä perättömiä juttuja. Tän raskauden aikana huomannu hyvin, että ihmiset tosiaan puhuu kaikkea mitä sylki suuhun tuo ja sitten ei edes korjata asioita vaan annetaan kärpäsistä tulla härkäsiä. Ja sitten kun syyllisiä etsitään ni kaikki on silleen: "Enpä muista mistä kuulin" tai "Lupasin etten kerro"
Heh, kakaramaista käytöstä ja äärimmäisen hermoja kiristävää, siksipä olenkin nyt muuttanut käytäntöä. Olen antanut olla. Ihmiset kumminkin meinaan jatkaa sitä asioiden puintia -> puutuinpa siihen tai en. Joten ihmiset jatkakaa ihmeessä puhumista, se tekee loppupeleissä teistä itsestään niin ylifiksui et sit ollaan huulipyöreenä ja mietitään, että kuinkas se pilkka sattuikaan omaan nilkkaan?

Mainittakoon vielä yksi suuri kysymysmerkki. Tää menee tähän "suuri-suiset-ihmiset" kategoriaan myös. Elikkä on ihminen, joka on sulle hyvä ystävä. Molemmat luottaa toisiinsa hyvin ja molemmat kertoo ongelmistaan toisilleen, mutta sitten tuleekin vastoinkäymisiä ja syystä tai toisesta välit menee poikki hetkeksi tai loppuiäksi. Välirikon takia suutuspäissään toinen osapuoli menee kertomaan toisen kaverin kaikki ongelmat ja surut koko ihmiskunnalle ja sitten vielä suuttunsa lisäksi pullistaa asiat vielä suurempaan mittakaavaan. Sit ihminen kehtaa vielä yrittää päästä tämän ihmisen kaveriksi?
Itselleni on aina ollut vesiselvää, että kun joku asia kerrotaan luottamuksella -> ei niitä eteenpäin kerrota, vaikka toinen ihminen olisi tehnyt mitä. Tämä sen takia, koska kaikki ihmiset ovat tehneet virheitä, kaikki ihmiset ei tule toimeen kaikkien kanssa ja sillä siisti. Kostaminen ei ole ratkaisu. En väitä ettenkö olisi itse moiseen sortunut, mutta silti ikävää kuulla jotain todella henkilökohtaisia asioita ventovierailta ja vielä siinä muodossa, jossa ne ei koskaan lähteneet maailmalle.

Tämä johtaneekin sitten kysymykseen: Voiko täällä perhana luottaa omaan varjoonsakkaan?
Harvemmin, mut jos sen ompelee Peter Panin tapaan kantapäähän ni eipähän ainakaan livistä xD

Kysymyksiä, mielipiteitäni niiden perässä -> eiköhän tästäkin ydinsota saada pystyyn.
Kirjoittakaa ihmiset rohkeasti vain ilman sitä yksityistä nappulaa -> tullu niin hyviä vastauksia tähänkin asti, et kiva olis ku sais kaikki lukea kaikkien mielipiteet.

"Ettäkö KAIKKI lukisi mielipiteeni! Ei varmasti, luulevat mua vielä ajattelevaksi olennoksi!!!" xP
Kyllä teillä kaikilla on mielipiteet ja nyt esille niitä ku taas jaksoin kirjoittaa näin pitkän sepustuksen ja miksi kirjoitin? Eräs PYYSI kirjoittamaan aiheista.. *On otettu*
Eli kiitos siis niille ihmisille, jotka näitä romaaneita jaksaa lukea xD

~YoOdi kiroaa selkäänsä -> muistiko laittaa tukivyön ku istui koneelle monta tuntia sitten, ei muistanut ei. Ostetaan siis vähän käytetyt aivot, lisä-USB liittimillä :P~

Hyvää yötä kaikki nakkiseni. ^^