IRC-Galleria

Lisää dilemmoja perjantai iltoihin!

Pohdittiin tossa kaverin kanssa yhtä asiaa, joka on aina niin kummallinen. Se korostuu riippuen siitä, että kuinka pienessä paikassa asut. Mitä vähemmän asukkaita ympärillä - sitä enemmän tätä tapahtuu. Elikkä ihmisten tuomitsemista ilman toisen tuntemista.

No ensinnäkin kysymys herää: Milloin voit sanoa tuntevasi toisen?
Monet mulle aina hokeneet, että en tunne heitä ja, että ollaan tunnettu vasta vuoden tai kaks ja, että eivät he ole sellaisia mitä minä luulen/olen luonut käsityksen.
Noh.. Itse en ole huomannut, että ihmisen tunteminen olisi mitenkään verrannollinen ystävyyssuhteen kestoon. Tavannut paljonkin ihmisiä, joidenka kanssa on tuntunut ensinäkemisestä alkaen jo siltä, että: "Oon tuntenu tän ihmisen koko ikäni!" Mutta tottakai näissä tapauksissa suurinosa näistä ns. tuntemuksista on olettamuksia, jotka ajanmyötä osoittautuu sitten oikeiksi tai vääriksi. Mutta siltikin on kavereita, joidenka tuntemaan oppiminen ei vie kauaa. On toisia persoonia, joidenka tutkailemiseen menee HYVIN kauan. Mut suurinosa ihmisistä kenen kanssa olen kaveria, ovat olleet aina avoimia ja kertoneet lapsuudestaan, nuoruudestaan, ongelmistaan, saavutuksistaan, ilonaiheistaan, koiristaan, kissoistaan ja pölypunkkien lukumäärästä. Ei ole niinkään tarvinnut siis kysellä -> ihmiset ovat itse kertoneet ketä ovat ja mistä heidät on tehty.
Ja näiden kertomuksien perusteella tulee tuntemus ihmisestä. Psykologian kursseilla painotettiin aina sitä kuinka ihmiset perustavat ensinäkemänsä perusteella ennakkokäsityksen ja sen mukaan tulee usein ihmiskäsitys muodostumaan.
Tosi elämässä kumminkin olen huomannut, että sen ensinäkemyksen perusteella en ole koskaan ihmisiä väittänyt tuntevani. Ja hyvin usein se ensinäkemys on ollut hyvinkin totuudesta poikkeava, joten miksi siis tuomita ihmisiä jos ei heitä tunne?

Kaikkihan me erehdymme, mutta tiedän oikeasti ihmisiä jotka perustavat käsityksensä muilta kuulleisiin huhuihin ja juttuihin. Tämä on käsittämätöntä. Eräs tapaus viime vuodelta oli seuraavanlainen:

neiti x: "Onko Mari vihainen mulle jostain? Se kyllä moikkas mua, vaikka kukaan muu sen seurassa olleista ihmisistä ei ollut näkevinään mua, vaikka nekin mut tuntee ja niiden kanssa kaveria ollut ennen kuin tuli riitaa yhden niistä kanssa"
neiti y: "Voi kuule. Siinä on semmonen ihminen, joka ei korviaan hetkauta sille mitä muut susta sille kertoo, se ottaa itse selvää kuka sä olet naisias. Usko pois"

Ja niin kävi. Otin ihmisestä selvää ja kerroin myös, etten voi olla kavereideni riitoihin osallisena: Ne eivät ole minun asioitani. Ja koska en ole ollut osallisenakaan kyseisiin riitoihin ni parempi olla sotkeentumatta niihin -> selvittäkööt itse ongelmansa.

Sitten on lisää näitä ihmeellisyyksiä: Joudut riitoihin syystä tai toisesta jonkun ihmisen kanssa ja yhtäkkiä huomaat olevasi kaveriporukan ulkopuolella. Elikkä siis laumaeläinmäisyys. Siinäpä vasta suuri ihmetys, joka on ihan joka paikassa vallalla - siihen en oo huomannu edes kaupungin koolla olevan väliä. Joka paikassa on porukoita, joissa on tietyt ihmiset ja niihin valikoidaan porukkaa tietyin "sanomattomin säännöin". Toisiin porukoihin pääsee helpommin, toisiin ei ole kenelläkään ilman kutsua mitään asiaa mennä liittymään.
Mut näissä porukoissa tosiaan se, että mikä saa ihmiset niin "kaveriporukka uskollisiksi", että jos yksi sanoo jossain asiassa vastaan niin kaikkien TÄYTYY olla samaa mieltä tämän ihmisen kanssa, joka on pidempään ollut tässä ns. laumassa jäsenenä.
Tää on yksi syy miksi mua ei noihin porukoihin saa itseäni edes yrittämään sisään, vaikka on niissäkin omat kivat puolensa. Mut just se, että mulla on niin vahvat mielipiteet ja sanon ne kysymättä kenenkään muiden mielipiteitä siihen tueksi. Jos jotakuta ei miellytä ni se on niiden ongelma.
Vois sanoa, että ns. lonely wolf. Eräs kerran sanoi mulle samaa termiä käyttäen: "Mä oon sellanen lonely wolf" ja ihan laumaeläin sekin xD Tiedä lie edes mitä moinen termi meinaa.

Olis hienoa kun ihmiset ottais selvää ennen kuin alkaa latomaan perättömyyksiä. Puhumattakaan siitä, että levittää vielä perättömiä juttuja. Tän raskauden aikana huomannu hyvin, että ihmiset tosiaan puhuu kaikkea mitä sylki suuhun tuo ja sitten ei edes korjata asioita vaan annetaan kärpäsistä tulla härkäsiä. Ja sitten kun syyllisiä etsitään ni kaikki on silleen: "Enpä muista mistä kuulin" tai "Lupasin etten kerro"
Heh, kakaramaista käytöstä ja äärimmäisen hermoja kiristävää, siksipä olenkin nyt muuttanut käytäntöä. Olen antanut olla. Ihmiset kumminkin meinaan jatkaa sitä asioiden puintia -> puutuinpa siihen tai en. Joten ihmiset jatkakaa ihmeessä puhumista, se tekee loppupeleissä teistä itsestään niin ylifiksui et sit ollaan huulipyöreenä ja mietitään, että kuinkas se pilkka sattuikaan omaan nilkkaan?

Mainittakoon vielä yksi suuri kysymysmerkki. Tää menee tähän "suuri-suiset-ihmiset" kategoriaan myös. Elikkä on ihminen, joka on sulle hyvä ystävä. Molemmat luottaa toisiinsa hyvin ja molemmat kertoo ongelmistaan toisilleen, mutta sitten tuleekin vastoinkäymisiä ja syystä tai toisesta välit menee poikki hetkeksi tai loppuiäksi. Välirikon takia suutuspäissään toinen osapuoli menee kertomaan toisen kaverin kaikki ongelmat ja surut koko ihmiskunnalle ja sitten vielä suuttunsa lisäksi pullistaa asiat vielä suurempaan mittakaavaan. Sit ihminen kehtaa vielä yrittää päästä tämän ihmisen kaveriksi?
Itselleni on aina ollut vesiselvää, että kun joku asia kerrotaan luottamuksella -> ei niitä eteenpäin kerrota, vaikka toinen ihminen olisi tehnyt mitä. Tämä sen takia, koska kaikki ihmiset ovat tehneet virheitä, kaikki ihmiset ei tule toimeen kaikkien kanssa ja sillä siisti. Kostaminen ei ole ratkaisu. En väitä ettenkö olisi itse moiseen sortunut, mutta silti ikävää kuulla jotain todella henkilökohtaisia asioita ventovierailta ja vielä siinä muodossa, jossa ne ei koskaan lähteneet maailmalle.

Tämä johtaneekin sitten kysymykseen: Voiko täällä perhana luottaa omaan varjoonsakkaan?
Harvemmin, mut jos sen ompelee Peter Panin tapaan kantapäähän ni eipähän ainakaan livistä xD

Kysymyksiä, mielipiteitäni niiden perässä -> eiköhän tästäkin ydinsota saada pystyyn.
Kirjoittakaa ihmiset rohkeasti vain ilman sitä yksityistä nappulaa -> tullu niin hyviä vastauksia tähänkin asti, et kiva olis ku sais kaikki lukea kaikkien mielipiteet.

"Ettäkö KAIKKI lukisi mielipiteeni! Ei varmasti, luulevat mua vielä ajattelevaksi olennoksi!!!" xP
Kyllä teillä kaikilla on mielipiteet ja nyt esille niitä ku taas jaksoin kirjoittaa näin pitkän sepustuksen ja miksi kirjoitin? Eräs PYYSI kirjoittamaan aiheista.. *On otettu*
Eli kiitos siis niille ihmisille, jotka näitä romaaneita jaksaa lukea xD

~YoOdi kiroaa selkäänsä -> muistiko laittaa tukivyön ku istui koneelle monta tuntia sitten, ei muistanut ei. Ostetaan siis vähän käytetyt aivot, lisä-USB liittimillä :P~

Hyvää yötä kaikki nakkiseni. ^^

Ystävieni puolesta. Niin. Siksi olen onnellinen.

Ystäväni kävi tänään luonani miehensä kanssa. Heidän onnensa antoi energiaa. Silmät loistivat, hymy ei ollut loppuakseen, puheensorina kävi ja heistä huomasi kuinka he todella olivat löytäneet toisensa ja kuinka hyvältä se heistä tuntui.

Sitten juttelin monien kavereiden kanssa pitkin päivää ja ihan pienet asiat mitä he mainitsivat illanvietto ajatuksistaan, sai mut niin hyvälle tuulelle.
Yksi kaveri sanoi näin:
"Arvaa Mari mitä teen tänään ku emäntä tulee töistä? Me mennään saunaan."

Hymyilytti. Ihan arkisia asioita, joihin liittyy toisen ihmisen läsnäolo ja se arjen kohtaaminen sellaisena kuin se on. Kun ihmiset ihastuvat ja rakastuvat ne on niin ihania. Ne säteilee, tanssii, lauleskelee, hymyilee ja höpöttelee innoissaan kaikkea. Ehkä paras näky ikinä.
Oli sellainen vaihe pidemmän aikaa kun meni mun elämäni pisin suhde [3,5vuotta kesti] katki, että en kestänyt nähdä rakastavaisia. Alko ahdistaa ja otti päähän. Mut nyt on alkanu joku uusi vaihe.. =)

Vaikka näen rakastavaisia ympärillä koko ajan niin ei enää tuu sellasta: "PAKKO SAADA MYÖS OMA KULTA, HETI NYT!" vaan enemmänkin hymyilee ja on onnellinen jo siitä, että kaverit on löytäneet jonkun. Niin. Ne on todella ansainneet ne.

Rakkaus. Se on maailman ihanin asia.
*Hymyilee ja tämän mieleen tulee viime juhannus, jolloin rakastui hetkeen. Hetkeen jolloin oli yksin maailman ihanimmassa saunassa ja nautti löylyistä ihan hiljaa vain.*

Ai ai.. Sauna. Sitä mä rakastan.
"..mä elämästä laulan, olen suomalainen"
^~^
Ja mä rakastan monia asioita. En nyt ala niitä tähän listaamaan, mut joo..
Hyvä fiilis taas. Oikein loistava.

~YoOdi alkaa valmistautumaan unten maille~

...oon miettinyt paljon asioita ja koko ajan tuun enemmän miettimään, mutta YKSI asia on nyt selvinnyt. *Hymyää* Kerran eräs viisas poika sanoi: "Ensin sun täytyy oppia vaan rakastamaan itseäs, sitten vasta muita. Sitten sä näät maailman sellaisena kuin se on ja sä oot varma itsestäs"

Toi on niin totta.
Rakastun päivä päivältä enemmän.

Ennen olisin hävennyt moista, nyt en enää piilottele sitä se on varma! =D
Itserakkaus ei todellakaan ole häpeä vaan se on sellainen asia, jota suosittelen ihan kaikille.
Ja toinen asia minkä tajusin jokusen aikaa sitten: Asioilla on AINA(kin) kaksi puolta. Eli aina vika on molemmissa(kaikissa) osapuolissa. *Hymyää* Niin se vaan on.

Kritiikki ja realismi höystettynä ripauksella tunnetta ja asennetta.. Kyllä, that`s the way I like it!

~YoOdi~

Pieni pätkä keskustelusta [ei siitä sen enempää, että KUKA puhui ja kenen kanssa, vaan lähinnä siitä, että mistä keskusteltiin]:

y sanoo: Työssä käyminen on kyllä jokaisen kansalaisen velvollisuus.

x sanoo: ei se niin velvollisuus ole mut kannattavaa..

y sanoo: No on se velvollisuus -> jos kukaan ei duunis kävis ni mistäs vitusta niiden työttömien rahat si kerättäis ku ei olis työssäkäyvien palkoista viety veroilla niitä rahoi....

x sanoo: *Naurava hymiö* kaikilla on kantansa

y sanoo: Kantansa? No ööh.. Kylläpä se just siitä ne rahat tulee.

x sanoo: kyllä mäkin töissä olisin jos olis töitä ja mistä maksettas niin et siel kannattas käydä..

y sanoo: No jos menee opiskelemaan esim. ravintolakokiksi -> turha väittää ettei tiennyt sen alan olevan muutenki jo niin huonosti työllistetty.

x sanoo: kyllä muakin tänään pyydettiin töihin ihan naurettavalla palkalla..

y sanoo: Ja se on ihan evoluutiossakin määritelty, että jos ei ole niitä töitä mihin on ammattinsa lukenut -> sit tehdään niitä töitä mitä on.
Mikäs tää naurettava palkka on?

x sanoo: 7€/h

y sanoo: No sanotaan näin, että tosta mäkin lähdin liikkeelle ku töihin menin -> harjoittelijan palkka on aina huono aluks. Se on eriasia jos on ollut alal pitkään, tai on ammatti siihen hommaan ni ei sillon tietenkään oteta noin alhaista palkkaa edes kuuleviin korviin.

x sanoo: jos mä saan vähintään 11e tunti normaalisti niin en tosiaan mee tollasella hinnalla..

y sanoo: Ootko tehny niitä hommia, josta olis maksettu 7€/h?

x sanoo: Ei oo mun alan hommia.

y sanoo: Mut pakko se on jostain alottaa. Mä tulin siihen tulokseen, että vaikka ei niin hyvää palkkaa sit sais ni saapahan ainakin työkokemusta ja SE jos jokin on tärkeää.

x sanoo: ja paskat.. mä olen sentään ollu jo yli kymmenen vuotta sen alan töissä mihin oon opiskellukin..

y sanoo: Johon et työllisty

x sanoo: etpä sä paljon asioista tiedä




Ja jos jokin asia niin tämä mua todellakin ihmetyttää ja herättää mielenkiintoa lakia kohtaan. Keskustelusta käy ilmi [kuten myös olen muutenkin huomannut mitä nyt ihmisten kanssa jutellut], että ihmiset menevät kouluihin, joista sitten valmistuvat, mutta eivät sitten työllistykkään kun työnäkymät ovat huonot -> jäävät töistä pois ja sanovat, että EI OLE KANNATTAVAA mennä töihin, koska paremmin maksetaan siitä et ollaan kotona.

Noh. Hellät on työttömän kädet ja rupi laiskan perseessä, sehän on selvää. Miksi tehdä jtn jos ei ole pakko ja siitä vielä maksetaan, ettet tee mitään?
Mutta, että pystyisinkö siihen itse? Ehkä. Mutta tekisinkö näin? En.
Miksi en tekisi näin, koska kuulostaa aika kannattavalta...?

Siksi, koska itselleni elämäni koostuu arjesta. Ja työ on ehdottomasti osa arkeani. Siitä saa rahaa [oli se summa sitten mikä tahansa, enemmän tai vähemmän], siellä tulee vietettyä aikaa [tulee olo siitä, että kuuluu johonkin], tutustuu uusiin ihmisiin, pääsee vaikuttamaan [riippuu alasta] ja semmonen perusturva ja juuri niin kuin y mainitsi: Oikeus ja velvollisuus olla töissä tulee silloin täytettyä. Mulla hajois pää jos olisin aina vaan himassa.

Mutta tossa sitten juttelin keskustelun tiimoilta asiasta yhden kaverini kanssa ja ystäväni tokaisi loistavasti:
"työkkäri pakottaa töihin(mitä se nykyään tekee, ei enää ehdota vaan pakottaa, tai sit jos ei töihin niin kursseille ) ja jos kietäytyy saa kärsii täysin rahattomana karsenssi ajan. mielummin töissä/kursseilla kun rahattomana ;P voin sanoo, et mä maksoin itseni kipeäksi näistä liitonmaksuista, mut vittu maksoinpa itse oman työttömyys aikani."
Hieno pointti! Nykyään ihmiset joutuvat liittoihin kuuluessaan maksamaan varmuuden vuoksi työttömyysrahaa -> hienoa. ^^ Ja sit just se, että nykyään on PAKKO mennä uudelleen kouluttautumaan tai töihin [olivat ne sitten oman alan tai eivät].
Loistavaa yhteiskunta. *Taputtaa innoissaan* Tämä on oikeutta.

Mutta miten x:n ja y:n keskustelu lopulta päättyi?
Noh seuraavat kommentit sitten lopusta:

x sanoo: ihan oikeesti.. ei sun kannata tätä juttua enempää jatkaa kun et tiedä asioista yhtään mitään.. ei millään pahalla mut vanhaa naurattaa.. pidä sä vaan huoli itestäs äläkä liikaa ala touhottaan muitten ihmisten perään kun et ees tosiaan asioista mitään vielä tiedä.. mut sanotaan näin et kyll kokemus opettaa..

y sanoo: Enkä mä tosiaan puutu sun asioihin -> kerroin vain oman mielipiteeni siitä KUINKA mun mielestä on väärin, että työttömät saa enemmän rahaa kun ne jotka duunis käy -> TEKEMÄTTÄ mitään. Ja sä vedit heti oman elämäs keskusteluun, että kumpikohan tässä taas veti oman surkean elämänsä keskusteluun mukaan?
Mua pienenä aina vitutti suunnattomasti se, että ns. aikuiset aina sano: "Sä oot liian pieni ymmärtään" ja "Sä tajuut si ku oot isompi" ja nyt kun todellakin olen itse se aikuinen niin tajuan edes sen verran, etten ikinä menis sanoo edes lapsille, että: "Et sä tajua ku oot niin pieni"
Miten pienet vois tajuta, jos niille ei joku joskus kertoisi?

Tähän lisättäköön vielä sitten keskustelijoiden sukupuolet [tarkkasilmäiset varmaan tosin nää sukupuolet hokas heti jos ennen ensimmäisten kommenttien loppua xP] ja summittaiset iät:
x= mies n. 30
y= nainen n. 20

Lisäkysymyksiä keskustelussa herätti ehdottomasti:
*Mikä saa n. 30 vuotiaan ala-arvioimaan vain n. 10 vuotta nuoremman naisen noin jyrkästi?
*Miksi naiset aina vetoavat viimeisissä kommenteissaan niin henkilökohtaisuuksiin, että toinen osapuoli todella lopettaa kirjoittamisen? [kuten tässäkin keskustelussa]
*KETÄ NÄÄ IHMISET OIKEIN ON? NIMIÄ, OSOITTEITA?!?!? xD [tsoukki]
*Miksi ihmiset ylipäätänsäkkään ikinä puhuvat mielipideasioistaan, koska niistä tulee lähes poikkeuksetta aina riitaa?
.
.
.

Ja noita kysymyksiä voisin jatkaa loputtomiin, mutta huomasin, että aina ku kirjoitin lisäkysymyksen -> kehitin jo mielessäni oman kantani asiaan ja alkoi hymyilyttämään. ^^ Ihmisluonto, AH! Niin hirvittävä, käsinkosketeltava, hiostava ja ennen kaikkea karvastotuus siitä mistä meidät on tehty-> voiko meitä olla rakastamatta?

~YoOdi huomaa kirjoittelusta olevan kehittyvän jo tapa, kohauttaa olkiaan ja jälleen kerran mielipiteitä jakavasti julkaisee koko sepustuksen -> ja taas ihmiset on varpaillaan, Yo painelee ulko-ovensa luokse ja laittaa varmuuden vuoksi turvalukon lukkoon, virnistää ja menee iltapalalle~

Ei hitto xD Äsken tajusin ihan simppeli asian ja tuli ihan yli hyvä fiilis. Täytyy kyllä sanoa, että ilman sua Pauli, musta ei olis varmaan ikinä kehittyny tällästä filosofia xD Kai se pitäis alkaa väitöskirjaa kirjoittamaan kaikista asioista mitä tekis mieli alkaa ajamaan ja mielipiteiden perustellusta esiintuomisesta ja ja ja =P

Tän viikon piristävä tapahtu muuten koulus tossa eilen. ^^ Oltii just käyty syömäs ja porukka valu taukotilaan, jossa sitten höpöttelin parin ihmisen kanssa ja tokasin:
"Rauhallinen kevät ollu, Matsokaa käyny päälle ku vasta pari kertaa"
Ja eihän kaikki ihmiset tiedä kuka on Matso ja silloin toi lause saattaa kuulostaa aika huvittavalta. "käyny päälle vaan pari kertaa" xD Kyllä vain. Ensin katsoin ihmisten ilmeitä ja si niiden muuttuessa vähintäänkin oudoiksi ni kyl siinä hieman alko itseäkin hymyilyttää ku tajus miten oli lauseensa taas muotoillu.

Tän päivän parhaan heitti Jaska xD Luokkaan opettaja raahas talkkarin kanssa sellaisen ihme koneen, jota muutamat meni uteliaana katteleen. Sit opettaja paino koneel päälle. Seuras loisto reaktio -> vaikka kone ei käynnistynytkään, [vaikka olisi pitänyt] niin porukka siirtyi vauhdilla metrin kauemmas JOS se vaikka oliski räjähtäny. Ja sitten opettaja pyöritteli päätään ja totes:
"Jaa se onki rikki" Sit joku kysy: "Mitäs nyt?" Ja Jaska sano muina miehinä: "Myydään se eteenpäin"
xD Kui hyvä. Ja taas nauratti.

*Matso istuu tällä hetkellä tämän sylissä [epätietoisuudessa eläville siis tiedoksi, että Matso on tämän lemmikkipapukaija] ja nojaa tän käteen ku tää yrittäis kirjottaa tekstiä tähän. ^~^ Joku hellyydenkipein tirppa meinaan ikinä.. ^^*
Eilen yritin lukea kirjoja ja kirjottaa vähän ylös tärkeimpiä asioita ni lintu otti vauhtia ja hyppäs kirjan päälle -> kumarsi päätään mun käden päälle merkkinä rapsutuksien kaipuusta. Yritä siinä si olla kiinnostunu jostain keskiajan lipastoista ku pieni vihreä seisoo opuksen päällä. =S

Mut joo.. Pikemmittä löpinöittä, mieli tekis lähtee uimaan, mut yksin ei vaan saa aikaseks lähtee..
Plaah.. *Mutinaa*

~YoOdi jatkaa siitä mihin jäi -> eli ei mistään xD~

"Palvovat he rakkautta suurta, niin puhtaana kun kilo auringon. Heillä aartehenaan kalliina on lempi rajaton, kaksi onnellista lasta auringon.."

*Kuuntelee Tapio Rautavaaran kappaletta Auringon Lapset ja hymyilee väsyneenä* Tänään ollut jotenkin erityinen päivä. Työn täyteläinen, mutta siltikin juuri sen takia kovin antelias. Sain ikuisuus projektilta tuntuneen keinutuolin jalan korjauksen valmiiksi. Viime viikolla sain valmiiksi sen liiterin ulko-oven. Se vasta ikuisuus projekti oli. =D Nyt on saatu kaks hermoja vaativaa työtä valmiiksi.
Ja tää fiilis on ihan mieletön kun ne on nyt pois jaloista. ^^

Sitten aloitin viime viikolla tekemään makkariin n. 150cm korkeaa mäntyhyllyä. Sekin on hiomista ja lakkaamista vaille valmis. O_O Käsittämätöntä. Vielä vuosi sitten en olis saanu ikinä näin vauhdilla aikaiseksi mitään. Josko ehkäpä saisin pidettyä tän tahdin päällä ja puskisin itsestäni vaikka väkisin artesaanin tänä vuonna, vaikka muksukin tulos.
Olis niin hienoa ku sais koulun päätökseen ja sitten sais rauhassa keskittyä lapseen, eikä tarttis enää mennä takasin koulun penkille, ainakaan nylkälle. ^^ Ei sen puoleen, ettenkö olis viihtyny siellä. Toiset puhuu siitä koulusta niin ikävään sävyyn. Mä en tajua. Ihan paras koulu ikinä. =D Hyvä luokkahenki, asiantuntevia opettajia [heti kun se yks mäntti tajus lähteä sieltä vihdoin] ja toimivat työkalut ja koneet ja ennen kaikkea loistavat työtilat. I like it!

Khyy yl.. Ennen päättötyön aloittamista viel tekis mieli tehdä yks homma.. Meinaan kenkäteline. Tekis kaks kerroksisen tohon syvennykseen. Pitäisköhän oikein mitatki ottaa. Tekis sellasen pelkistetyn, se vois sopii hyvin. Toi muuttolaatikko ei ihan aja samaa asiaa. =D

Näin soon, ettei vaan Penttilä ylikuormittais itseään?
Ihmiset ajattelevat: "Miten niin ylikuormita, onko se jtn erikoista muka tehnyt nyt, saikullaki perkele töistä."

Minä: Mutta katsokaas ihmiset... Kun jostain on pois niin aika käytetään hyödyksi tavalla tai toisella. Nyt olen käyttänyt aikaani selän kuntoon saamiseen ja päättötyön alustavaan tutkiskeluun.
Ihmiset: "NYT JO! SEKOPÄÄ SE ON, YRITTÄÄ OLLA JOKU NEITI TÄYDELLINEN TAAS!"

Ja taas mä repeän nauramaan ihmisille.. xD Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta kukaan ei ole täydellinen, mutta sanotaan näin, että kun aloittaa työt ajoissa ja tekee ne pois päiväjärjestyksestä ni ei tarvii si päivää-kahta aikaisemmin työn palautusta olla kuset housussa ku ei aloittanut aikaisemmin. Että näin. Kateelliset vaietkoon.

~YoOdi mönkii sänkyyn ja kerää energiaa huomiseen seppäilypäivään~

Mutta mikä on OIKEA blondi?

Vastaus: Se, joka kysyy mihin saunan lämpömittarin patterit laitetaan

Taanja sanoo:
*meni meni kokeilee jotain uutta jonka unohtaa sinne kirjautumisen jälkeen kun ei ymmärrä siitä vittuakaan*


*Nauraa vatsa kippuras*
Ehkä paras ikinä!

Siin on muuten loisto biisi. Lauri Tähkä & Elonkerjuu ja biisin nimihän on Papukaija. Tää kipale tuli tutuksi viime vuonna kun tuli neiti Aleniuksen kanssa vierailtua Hotelli Koskenniskan ruotsinlaiva simulaattorissa tasasen tappavaan tahtiin. =D Onneksi se tasasen tappava tahti loppui ja tässä sitten viime vkl:na huomasin tahdin olevan ku mummon tiskikone -> ei ole... O_O Ja ei kun asiaa korjaamaan ja karaokevehkeet lämmitykseen ja ääntä availemaan.
Ja kyllä! Se tuntu ihan yli loistavalta. ^~^ Tuli laulettua pitkästä aikaa ja muisti jälleen kuinka hauskaa voi todellakin olla ilman viinaa. Ja koska ahneella on räkänen loppu ni tuli laulettua niin paljon, että ääni meni. Täytynee varmaan tiukentaa tahtia ja käydä vähän useammin ku kerran puoles vuodes. =P

Kyl sitä tuli taas joku pubiruusu naikkonen pyörittelee päätään ku katto mun mahaa ja katseli ku siinä jorailin paikallani ku tutkailin karaokelistaa. Meinas alkaa tosiaan kiehumaan päässä ihan täyttä, mut hillitsin itseni, enkä noteerannu sen kummemmin mamman ongelmaa. Toiset kun eivät usko, että baarissa voisi olla selvinpäin. Nyt kerron: Kyllä voi. Mut kaipa mamma oli sen verran kännis, että luuli mun jääveteni olevan kirkasta jäillä xP

Mut tosiaan. Loisto reissu ja vielä sellaiseen paikkaan, jossa en olisi IKINÄ uskonut voivan olla noin hauskaa. ^^ Kiitokset tästä erityisesti Aleniukselle, alokas Uusitalolle [ja hänen mallikkaalle sotilaskäyttäytymiselleen, jopa baarissa. ;P] ja tietenkin hevipäällikkö Empulle. ^^
Näitä lisää!


Kyllä, se oli viikonlopun kertaus. Sitten hieman tästä päivästä seuraavassa katsauksessa:
Vihdoinkin oli aika fysioterapiaan. =D Kello kymmeneksi sinne ja koin jotain ennen kuulumatonta. Ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin:

*Pääsin 10 minuuttia AIKAISEMMIN sisään [eli ei oltu myöhässä vain aikaisessa. =D]
*Käynti oli maksuton
*Todella asiantuntevaa palvelua
*Sain HYÖTYÄ irti jo pelkästä höpöttelystä ja sitten sain mukaani tukiliivit.

Elikkä nyt sitten selän kuntoutus on käynnissä jo pelkästään mitään tekemättä -> tukiliivi tukee alaselkää todella hyvin ja sitä voi käyttää joka paikassa, jossa selkä on rasituksen alainen. Jos tulee tarvetta hieronnalle niin saan sen kunnalta n. 80% halvemmalla kuin yksityiseltä.

Ja mikä oli tämän taivaallisen paikan nimi?
Korkeavahan terveyskeskus

Suosittelen lämpimästi kaikille. *On yhtä hymyä ja painelee ruokailemaan*
Josko nyt saatais sairaslomaputki katki vihdoinkin.

~YoOdi näkee tunnelin päässä valoa ja hymyilee pilke silmäkulmassa~

Viime aikoina tosi moni on tuota kysymystä multa kysyny kun ovat nähneet mut: sairaalalla, koulussa, töissä, koiran kanssa lenkil, himas, kaupas ihan missä vaan. Ja mä vastaan: "Enhän mä jaksakkaan..."

Ja sitten porukka huokaisee, sanoo yhteiskunnan olevan perseestä ja jatkaa elämäänsä. Aivan. Näin se etenee. Mutta mikä tekee tästä persettä?

No ensinnäkin se, että olet raskaana. Ei se itsessään. Mikään ei ole niin ihanaa kun saada lapsi. Olen itse ihan intopiukassa perustamassa omaa pientä perhettäni, mutta mitä raskaus tarkoittaa muualla -> kelan ja sossun mukaan olet niin kauan vain yksi henkilö kun muksu on mahassasi [kyllä teoriassa ja käytännössähän sen vasta huomaa kun se erkanee sinusta]. Ja mihin tämä vaikuttaa? Noh, se vaikuttaa ensinnäkin siten, että niin kauan kuin muksu on sisälläsi niin et saa sen enempää avustusta, vaikka käytännössä sinun tulee muuttaa isompaan asuntoon [kuin se 35 neliötä] jo ennen kuin lapsi tulee ulos masusta -> kela tulee vastaan kumminkin vain siihen 390€ kuussa tukien kanssa, joten minunkin tapauksessa maksan omasta pussista lopun vuokran joka on tällähetkellä 80€ ja sekin nousee nyt ens kuussa siten, että maksan sen 90€ omasta pussista kunnes vauva syntyy.

Miten muuten yhteiskunta on perseestä? No siten, että jos olet työtön, opiskelija, vanhus, nuori tms. niin sossu auttaa, mutta edes sossu ei anna rahaa vaikka tietävät, että olen opiskelija ja asun raskaana ollessani isommassa kämpässä VAIN lapsen takia, koska kohta se 35 neliöitä ei enää riitä ja raskauden loppuvaiheilla ei enää muuteta mihinkään, koska ei silloin kykene kantamaan tavaroita ja liikkuu vaivattomasti.

Mutta minkä fiksun ratkaisun tein n. vuosi sitten? Noh. Minä menin töihin, koska se 100€ joka jäi kelan tuista [silloin kun oli vielä se 35 neliön yksiö] ei riittäny edes laskuihin [mm. tv-lupa, puhelinlasku, sähkölasku jne]. Ja onneksi kävi näinkin hyvin että se työpaikka on vieläkin. Mutta miten yhteiskunta sitten pilaa tämän, että olen töissä, jossa en nyt sitten selkäkipujeni kanssa voi olla, koska työpaikka ei voi tarjota sellaista työtä, jossa ei sattuisi? No tietenkin sillä, että säädetään sellainen laki, joka säätää seuraavasti:

*Jos olet ollut alle 3 vuotta työsuhteessa niin ollessasi 4 viikkoa peräkkäin sairaslomalla töistä joudut kelan päivärahoille [joilla en maksa edes vuokrani ylijäämä osuutta!!!]
Mutta jotta pientä tasa-arvoa noudatettaisiin niin säädettiin lakiin porsaanreikä = Jos en ole PUTKEEN 4 viikkoa saikulla, eli käyn vaikka päivän pari töissä siinä viikkojen välissä niin laskuri lähtee uudelleen pyörimään. Mutta entä jos ei pysty olemaan edes tuntia töissä, kuten eilen huomattiin???

Ja entäpä sitten kun on: opiskelija, jonka olisi määrä valmistua nyt keväällä ja muksu syntyy kesällä ja äitiyslomallekkin pitäis jossain välissä jäädä? O_O Noh... Mitä äitiyslomaan tulee niin työnantajani suositteli, että hakisin varhennettua äitiyslomaa ja jäisin suosiolla pois töistä kun siihen tulee mahdollisuus [siihen asti olisin saikulla ja lopulta kelan päivärahoilla kunnes varhennettuäitiysloma alkaisi maaliskuussa]. Mutta miten äitiysloma käyttäytyy?
Se käyttäytyy siten, että jos joudun syystä tai toisesta jäämään varhennetulle äitiyslomalle niin se vähentää äitiyslomapäiviäni loppupäästä. Ja miksi tämä on nimenomaan perseestä? No muun muassa siksi, että mihin ihmeeseen mä saan niin pienen vauvan hoitoon jos äitiysloma loppuu ennen aikojaan...? Niin.. En mihinkään.

Mitä sitten tulee elämään tällähetkellä. Oon kuunnellu ihmisten kertomuksia heidän elämästään ja jos ne todella pitää paikkansa niin mulla menee hyvin. Mutta SILTI 816,20€ laskuja yhdelle kuulle on HELVETIN paljon opiskelijalle. Onneks olin joulukuussa paljon töissä ja tuli se palkankorotus ni oli rahaa maksaa noi kaikki laskut alta veks.
Täs vaihees porukka ihmettelee et miten voi olla noin paljon laskui?
Tässä niistä muutamia:
*Puhelinlasku
*Sähkölasku
*Nettilasku
*Vuokra jne.

Sitten tuli MUUTAMA yllätyslasku, jotka ilmestyivät ku puskista, joista muun muassa:

*Nettilaskun kylkeen uuden modeemin lasku [,koska edellisestä oli mennyt takuu umpeen ja valmistusvirheen takia ei suostunut toimimaan uudessa asunnossani, vaikka modeemille ei ollut käynyt mitään, se vaan asentajan mukaan "vierastaa" uutta asuntoa = MITÄ HELVETTIÄ? EI MODEEMEILLA OLE MITÄÄN TUNTEITA!!!]

*Nettilaskun ja modeemin laskun lisäksi netin asennusmaksu [Joka tosiaankaan ei ollut mikään asennus, FSP:ltä tuli ihminen mittaamaan vain onko pistorasiassa vikaa vai modeemissa, joka on heiltä ostettu n. vuosi sitten... Tämä ihminen oli kämpässäni alle 10minuuttia ja laskutti moisesta käynnistä 40€+8€alvia... Että aika vitun hyvät tuntiliksat ku tyyppi saa jo kymmenen minuutin pällistelystä 40€...] Varsinkin tässä oli se mielenkiintoista, ettei kyseinen ihminen sanonut hänen käyntinsä olevan maksullinen, sillä kyllä heidän pitää huolehtia heidän myyneistä tuotteista takuun loppumisenkin jälkeen jos ja KUN vika on valmistusvirheessä.

*Koulusta tuli aluksi n. 130€ edestä VIIMEVUODEN materiaalimaksuja, jotka tarkistin ja huomasin siellä olevan edellisen opettajan LASKUVIRHEITÄ n. 50€ edestä.. Onneksi saatiin asia korjattua, mutta siltikin lasku oli semmonen yllätyslasku, koska en todella tiennyt ettei viime vuoden opettaja ollut viime lukukauden laskuja vielä laskuttanut kokonaisuudessaan...

Ja ystäväni kanssa juteltiin näitä asioita ja kun mainitsin näistä niin kaverini oli hetken hiljaa, pyöritteli päätään ja kysyi: "Miten helvetissä aina sulle käy näin?" Niinpä.. Kai mä si vaan oon mäntti tai jtn.. *Huoh* Lyhyesti sanottuna tässä kuussa maksoin laskuja 816,20€ Mieletön summa... Varsinkin kun olen pitänyt tarkkaa kirjaa kaikista menoista ja tuloista ja olin tähän kuuhun kaavaillut sitten hankinnat, joidenka hommausta olin viivytellyt, koska kyseessä oli kalliita hankintoja. Ja ennen kuin nää yllätyslaskut olivat tulleet niin olin jo ehtinyt nämä kalliit hankinnat tekemään. Näistä muunmuassa: entisen tietokoneen vikojen tsekkaus korjaamolla, ulkoisen kovalevyn hankinta, vanhan koneen tiedostojen siirto uudelle ulkoiselle kovalevylle, koska en moista osaa itse tehdä kun on kyseessä kaksi sisäistä kovoa. Sitten oli vielä uuden muistitikun hommaus ja n. 4vuoden valokuvien teettäminen kuviksi vihdoinkin..

Että kyllä sitä rahaa palo ihan mielettömäl vauhdilla sitä mukaan kun sitä taas tuli.
Mitä jäi käteen? Ei ainakaan hyvää mieltä, lisää stressiä, kasa maksettuja laskuja ja huventunut tili.
Mitä hyvää? No se, ettei ens kuulle jäänyt yhtään laskua.
Mitä seuraavaksi? Koira kuselle ja nukkumaan ennen ku ehdin alkaa stressaamaan seuraavista asioista, kuten päättötyöstä, raskauden loppuajasta, saikkujen kanssa tappelusta ja kämpän siivoomisesta...

"Hämärä jo maille hiipi, päivänsädekultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen..."

~YoOdi jatkaa ja alkaa etsii koiruuden hihnaa, silmät seisten päässä.~



Niin NIIIIN! *Hali uudelle hyvälle ystävälleen Tanjalle* Oot enkeli. ^~^