IRC-Galleria

Viime yönä näin unta. [Yleensä näen joitakin kummallisia, lähinnä hauskoja unia, joista ei nyt tässä sitten sen enempää.] Tämä uni oli kuitenkin erilainen.

Istuin jossakin hämärässä huoneessa, jossa ei ollut yhtään huonekaluja. Istuin lattialla. Huoneessa kävi kylmä viima ja oli ihan kuolemanhiljaista. Istuin siinä pienen ikuisuuden liikkumatta.
. Sitten kiviseinän takaa alkoi kuulua vaimeaa puhetta. Kuuntelin, puhe voimistui koko ajan. En saanut selvää siitä, puhe muuttui kiistelyksi ja sen jälkeen huudoksi. Puhujat seinän takana karjuivat ja kiljuivat ja minä vain kuuntelin.
. Tunsin liikettä allani ja huomasin lattian sulavan. Se vajosi koko ajan alaspäin ja alaspäin. Tunsin puristuksen käsivarsissani ja seinä kahlitsi minut kiviseen, lujaan otteeseen. Yritin riuhtoa itseäni irti, en päässyt. Voimani loppuivat ja vain istuin. Istuin. Istuin. Ihan hiljaa. Puhe oli lakannut ja oli taas hiljaista.
. Kuulin yläpuoleltani kevyttä suhinaa. Kurotin niskaani niin taakse kuin vain suinkin pystyin ja katsoin ylöspäin, mutta en nähnyt mitään ensin. Hetken päästä näkökenttääni ilmestyi kaunis lintu, jolla oli valtavat, terävät siivet. Se lensi alemmas ja alemmas, minua kohti. Katsoin sitä tarkemmin, sen kiiltävät, punaiset höyhenet olivat metallia, teräviä kuin miekat. Kun se oli niin lähellä, että miltei kosketti minua siivillään, se kääntyi äkisti ja lensi pois.
. Istuin taas. Tuntui kuin olisin niellyt kymmenen jääpuikkoa, jääkylmä hulahdus kävi läpi selkärankani. Pian seinä alkoi takanani murtua, selästäni työntyivät esiin metalliset siivet. Seinä mureni tuhansiksi kappaleiksi ja lattia katosi altani. Nousin pystyyn huterille jaloilleni, ponnistin ja hyppäsin ilmaan. Lensin, korkeammalle, nopeammin, lensin niin ylös kuin pystyin. Lensin, enkä koskaan tullut enää takaisin.

Tulkitkoon kukin niin kuin haluaa. Minä en tässä rupea sen kummemmin
anylysoimaan.








Oli muuten hauska päivä tänään. Ainakin kolme viimeistä tuntia. Kiitos Janskin, Vaavin, tiskiharjan ja sen tietyn. <3