IRC-Galleria

Aurinko paistaa, hiekka polttaa paljaiden jalkojen alla. Ihmiset juoksevat, huutavat ja nauravat ympärilläni. En kuule mitään, ne ovat kuin epätarkasti siveltimellä maalattuja läikkiä maisemataulussa. Kai ihmisillä on hauskaa. En tiedä, en kuule, en ymmärrä niiden puhetta. Puhuvatko ne minulle?
Istun ja kuuntelen kuulematta mitään, katselen näkemättä mitään mitä muut näkevät.

Meri on peto.
Viileä vesi syö sisältäpäin, pureskelee, repii palasiksi jotain mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Nielaisee syleilyynsä.
Hiekkalinnoissa prinsessat viettävät tanssiaisiaan. Minä tiedän niitä paremmin, ovat allekirjoittaneet kuolemantuomionsa, kohta tulee aalto, jäljelle ei jää mitään. Velkoisen vaahdon suolainen suudelma. Ei tanssikenkiä sinulle, prinssi.

Ja minä pistelen tikkuja hiekkaan, rakennan kuolleiden metsän, puiden hautausmaan. Niiden varjot auringossa, hennot viivat, verisuonet hietikossa. Sielujen kadotettujen. Käteni varjolla kosketan. Yhtäkkinen raju tuulenhuokaisu kaataa niistä muutaman. Kuiskaan.

''Anteeksi.''