IRC-Galleria

Ja mulla oli kivaa mutta kaikki kiva loppuu aikanaan niin ne sanoo ja itku pitkästä ilosta väitti mummo kun pienenä hypin pöydillä ja seinillä ja verhotangolla ja oikeasti olin ujo ja hiljainen lapsi mutta en mä niihin uskonut enkä usko vieläkään vaikka pitäisi kyllä ja on harmaa olo vaikka kuulemma se harmaus voi tiivistyä sinitarraan mutta senhän pitäisi olla sinistä kun sen niminkin on sininen ja mä tahtoisin huutaa ja juosta ja kaikkea mutta silti istun tässä vaikka voisin olla Bahamalla tai pyöräilemässä tai autossa tai junassa tai lentokoneessa matkalla jonnekin ja mulla on mieletön ikävä sitä yhtä siellä kengurumaassa ja pelkään että hai syö sen vaikka en tiedäkään onko siellä haita mutta ainakin pörssihaita ja se ei suostu kertomaan mitä se osti ja ei kerro miksi se osti ja surffaa vaan ja skeittaa ja mäkin tahtoisin mutta en osaa kun olen niin huono mutta ethän sä oo ees opetellu väittää jotkut mutta tiedän etten osaa mä tunnen omat vikani kyllä kiitos kysymästä otan mieluiten ilman jalapenoja ja oliiveja miten sun päiväsi muuten ei olla nähty pitkään aikaan vaikka haluaisinkin ihan oikeasti vaikken koskaan ole niin sanonutkaan ja mä tahtoisin muuttaa omaan kotiin mutta ei ole paikkaa mihin mennä saisi olla sadetta ja ukkosta paossa ja tulvavesi ei ylettyisi mun kylpyhuoneeseen ja mä pyytäisin sut asumaan mun kanssa mutta en mä ikinä muista enkä uskalla oon kuitenkin niin ujo ja hiljainen niin kuin pienenäkin eikä mua haittaisi vaikka naapurissa asuisi viulisti ja toisella puolella rumpali ja vastapäätä kitaristi ja yläpuolella koirankasvattaja ja alapuolella innokas nikkaroija sillä en koskaan oikeastaan ooo kaivannut täydellistä hiljaisuutta pääsen tarpeeksi lähelle kun meen metsään mutta kaupungissa mä viihdyn parhaiten kaupungissa koska siellä on ihmisiä ja vaikken mä tunnekaan niitä mä tahdon nähdä ne matkalla töihin ja kouluun ja lentokentälle ja satamaan astuakseen laivaan joka vie ne Tallinnaan tai Tukholmaan ja mä tahdon nähdä ne bussipysäkillä ja kaupoissa ja ostoskeskuksissa ja puistoissa ja juna-asemalla ja vaan niin mä tunnen olevani olemassa kun mä tiedän että joku näkee mut kadulla mutta mä oon kuitenkin edelleen täällä koska mä en osaa lähteä ja mä viivyttelen liikaa vaan siksi että pelkää ja taas mun tarvii mennä nukkumaan nähdäkseni painajaisia kouluun joutumisesta ja herätä taas joutuakseni kouluun ja siellä harhaillakseni käytävillä ja harhaillakseni tunneilla ja siellä on niitä ärsyttäviä ’söpöjä’ yläastelaisia
ja mä oon sekaisin mutta tää tuntuu hyvältä mielipuoliselta mutta sehän ei oo mun vika vaan sun



mieti sitä