IRC-Galleria

Pilvet ovat matalalla tänään
kuin lampaita niityllä
pumpulitukkoja sairaalassa
steriilit valkoiset seinät
ja silti tahroja
- näetkö?
suurennuslasin läpi.

Katso perhosia, kuulevatko ne sanasi
hengityksesi, sydämesi lyönnit
tanssivat ilmavirroissa
alapuolellaan asvaltti
- pudotus?
älä ajattele sitä niin!

Polvesta vuotaa verta
oliko se puutarhan aita
rikkoontunut pullo
pitäisi muistaa korjata
- mitäkö?
sinut.
anna minä puhallan

Aurinko paistaa, hiekka polttaa paljaiden jalkojen alla. Ihmiset juoksevat, huutavat ja nauravat ympärilläni. En kuule mitään, ne ovat kuin epätarkasti siveltimellä maalattuja läikkiä maisemataulussa. Kai ihmisillä on hauskaa. En tiedä, en kuule, en ymmärrä niiden puhetta. Puhuvatko ne minulle?
Istun ja kuuntelen kuulematta mitään, katselen näkemättä mitään mitä muut näkevät.

Meri on peto.
Viileä vesi syö sisältäpäin, pureskelee, repii palasiksi jotain mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Nielaisee syleilyynsä.
Hiekkalinnoissa prinsessat viettävät tanssiaisiaan. Minä tiedän niitä paremmin, ovat allekirjoittaneet kuolemantuomionsa, kohta tulee aalto, jäljelle ei jää mitään. Velkoisen vaahdon suolainen suudelma. Ei tanssikenkiä sinulle, prinssi.

Ja minä pistelen tikkuja hiekkaan, rakennan kuolleiden metsän, puiden hautausmaan. Niiden varjot auringossa, hennot viivat, verisuonet hietikossa. Sielujen kadotettujen. Käteni varjolla kosketan. Yhtäkkinen raju tuulenhuokaisu kaataa niistä muutaman. Kuiskaan.

''Anteeksi.''

Ja tänään minulla on taas uusi kummallinen päivä kummallisessa maailmassa
jatkuu ensi numerossa

tänään soi päässä liikaa lauluja
jotta voisin muistaa sanoja
pakko istua paikallaan sattuu pää
haluaisin juosta

joku lyö rumpukapulalla ikkunaan
en ovea avaa vastaakaan
lehtimyyjä tai mies menneisyydestä
tahtoisin karata

sade hakkaa pisaroita ikkunaan
aurinko tappaa ne uudestaan
musiikkia johon haudata kyyneliä
minä maalaisin säveliin ulottuvuuksia
hei sinä joka kadotit kissasi
se on minulla tule hakemaan

eilenhän meitä oli vielä monta
minä, minä, joukkoa loputonta
katso minä, me voitetaan
haluaisin hävitä

Minä inhoan pyykkien ripustamista
minä inhoan siivoamista
jos en ole vihainen
inhoan elämistä sokeana
inhoan pakkasta
inhoan hellettä
jos on liian kuuma
inhoan turhautumista
inhoan ettei ole mitään tekemistä
inhoan kylmyyttä
jos ei ole ketään lämmittämässä
inhoan melua busseissa
inhoan koulutehtäviä
inhoan einespizzoja
inhoan selän takana puhumista
inhoan liian hiljaisia kirjastoja
inhoan pölyä kirjahyllyissä
inhoan kuraa kengissä
inhoan umpisolmuja
inhoan liikenneruuhkia
inhoan menettämistä
inhoan perunoiden kuorimista
inhoan likaista tiskivettä
inhoan uimahallien hajua
inhoan pitkäjalkaisia hämähäkkejä
inhoan liian korkeita taloja
inhoan olla liian pitkä
inhoan olla liian lyhyt
inhoan itseäni
inhoan nimeäni
inhoan sitä että olen liian nuori
inhoan että kohta olen liian vanha
inhoan elämistä tietämättömyydessä
inhoan häkkejä eläintarhoissa
inhoan liian kirkkaita valoja
inhoan olla yksin pimeässä metsässä
inhoan sitä että pelkään
inhoan sitä että inhoan
inhoan kaikkea mitä voi inhota
inhoan sitä että tiedän



sinä inhoat minua

Keltaisia muistilappuja jääkaapin ovessa
muista pestä hampaat muista hengittää
älä unohda olla hyvä ihminen ilkeillä ei saa
ostoslistalla pesukone ja tosiystävä
siivoa pöytälaatikot ja luurangot kaapista

ja sinustako se on täysin normaalia
shakkiruutulattia keittiössä sirpaleissa
olet kantanut parhaat kupit ullakolle
pakastepitsasi ääressä karaokea
tiskivedestä heijastuu koko elämä
älä ole aina niin helvetin sokea

maalattaisiin seinät punaisella
maitopurkkeja juosten kaatosateella
vahakankaalla liian vaikeita tahroja
kalenterissa varmasti väärä päivämäärä
eihän siitä voi olla
jo kahta viikkoa

kolmea vuotta ja
kymmentä kuukautta

Kuinka moni on nukahtanut parvekkeella riippumattoon kahdelta yöllä meren yli kantautuvan Mew:n viimeisiin sointuihin ja ilotulitusten ääneen? Nostaa kätensä ylös nyt!


Minä \o/


--


Maa loistaa yön kultaa.

Ja me kuunnellaan tuulten kuiskintaa,
kaipausta suureen maailmaan.
Kuunnellaan puiden huminaa.
Leffan jälkeen mennään nukkumaan.




[Olavi Uusivirta/Lapsuuden loppu]

toisinaan herään aikaisin
ja toivon uneni jatkuvan
niin kovasti että se loppuu

ja minä pidän sinusta kiinni
sanot 'pärjään yksinkin'

toisinaan olisi helpompaa
jos en näkisi tähtiä
sinua niissä



katso peiliin
kerro
mitä sinä näet

Turku-Helsinki-Jyväskylä-Oulu-Rovaniemi-Ivalo-Inari-Pygeia,Norja-Inari-Helsinki-Turku.
Yli kolmetuhatta kilometriä jotain, mitä en koskaan ikinä unohda.

<3

''Do you want to play volleyball?''
''Not silly, my dear.''