IRC-Galleria

Korkeaan verkkoaitaan on saksittu reikä. Ihmisenmentävä - mitä nyt hiukan joutuu varomaan, ettei terävä verkko revi vaatteita. Aidan toiselta puolelta alkaa ryteikkö, polvenkorkuista aluskasvillisuutta ja taipuisia puuntaimia. Kun niitä työntää syrjään, ne sinkoutuvat vauhdilla takaisin, suhahtaen terävästi. Yksi oksista sivaltaa kipeästi poskelle, vesi herahtaa silmiin.

Sateen jäljiltä on märkää, heinikko kastelee lahkeita entisestään. Housut eivät enää valu vettä, mutta tuntuvat kylmiltä ja nihkeiltä ihoa vasten. Märät hiukset takertuvat kaulalle ja kasvoihin.

Lintupojan kasvoissa on likaviiruja. Silmät ammollaan, pupillit laajenneet. Silmäripsissä kimaltelevat vesipisarat. Vapisevalla äänellä, vähän kimeästi: "Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen vain sekoittaa niitä."
Se ojentaa käden takana kulkevalle, joka sitaisee kuraisella kädellä rastat kiinni niskaan ja tarttuu sitten käteen.
"Mun tukka ei toivu tästä kyllä ikinä."
Naureskelua.

Läpimärät kengät litisevät mutaisella polulla.
Lintupoika näkee tässäkin kai jotain tähtiä. Se heilauttaa käsiään, tulkaa. Pimeässä. taskulampun valossa sen kalpeat kasvot hohtaa valkoisina. Silmissä sillä on eri värisiä pilkkuja.
Viimeisenä rämpivä Mats huutaa yhtäkkiä:
"Jos me tästä vielä selvitään, mä toteutan mun Brasilia-suunnitelmat!"

Sen viimeinen tupakka ei syty. Kastunut.


-

Mikään ei kelpaa meille
sä olet ja mä olen ja valitan

Mulla on kaapissa muroja joita kukaan ei syö
mun päässä on asioita joita kukaan ei näe

On kai helvetin vaikeaa olla aikuinen tai ainakin melkein
jos on muumijoulukalenteri
huudan pään sisällä

Anarkisti-intiaanit mun sarjakuvissa

Äiti kävi iltapäivällä, sanoi kalpeaksi.
Katson peilistä - silmät näyttävät tummemmilta kuin ennen. Joskus lapsuudessa naapurin mummo sanoi, että silmät tummenevat, kun ihminen tekee pahaa.
Kun ihminen tekee
pahaa.
Eteisessä on posti kahden viikon ajalta. Sitä ei viitsi selata läpi, ei mitään tärkeää, kuten ennenkään, ne metallinen luukku naarmuuntuneessa ovessa suoltaa yhä vain lähikaupan mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä, joissa ne toimittajat, joita ei hyväksytty oikeisiin sanomalehtiin, paasaavat asioista, jotka eivät kiinnosta enää. Kai ne on katkeria. Tahtovat äänensä kuuluviin ja käyttävät - raukat -, sivistyssanoja, vaikka eivät itsekään niitä ymmärrä. Maailmaasyleilevät tekopyhät. Mainokset ovat muuten vain lohduttomia kaiken muun harmaan keskellä punaisine kissankokoisine kirjaimineen. Kukaan ei tahdo niiden typeriä tarjouskaurahiutaleita, ketään ei kiinnosta typerä astiankeräys-kampanja! Ei ketään, ei ketään, ei ketään kiinnosta.
Minuakaan ei kiinnosta, vaikka en olekaan kukaan.
Olen seurannut keittiön ikkunasta ihmisiä. Alapuolella kulkee tie ja sen yli suojatie, se näyttää kahdeksannesta siltä, kuin joku olisi huvikseen sutaissut muutaman valkoisen viivan matkallaan maalaamaan vuoristoja lumisiksi. Ihmiset ovat muurahaisia.
Muurahaisia,
mutten enää osaa nauraa niille.
Kuvittelevat olevansa ahkeria, niillä on kiire joka paikkaan ja silti eivät koskaan saavu perille.
Matkalla ei-minnekään, tarjouskaurahiutaleet muka-kantaaottavissa tekopyhissä kangaskasseissaan. Joku niistä on varmasti sen lehden päätoimittaja.
- Tuo tuolla, tuo punatakkinen, olen varma, että tuo juuri kirjoitti sen artikkelin, jonka kiinnitin oveeni harjoitellakseni nauramaan. Mutta kun kuljen sen ohi, tekee mieli vain
itkeä.


Hiljaa olevalle puhelimelle huutaen:
"Kukaan ei kaipaa minua, niin, mutta en minäkään kaipaa ketään, ketään, kuuletko?! Ollaan sujut!''

Itselleen, kuiskaten:
''En ketään, helvetti, en ketään.''

anteeksi
mun on mentävä nyt
olisin kai tahtonut
saavuttaa enemmän
mutta hävisin

huono häviäjä

kello kahdelta iltapäivisin
yläkerran naapurini
juoksee ympyrää
se miettii kai missä pitää sen kameraa
yhdeksältä illalla keittää kahvia
öisin huutaa apua
ja kuuntelen miten aika ruoskii jälkensä
lattiaan seiniin kattoon
ja ranteisiin
ohut valkea iho ja verisuonet
älä kysy mistä tiedän tämän kaiken
ensilumi sataa silmäripsille
ja itken

Yhdentoista aikaan päivisin
postimies tuo valkeita kirjeitään
ne on laskuja tiedän vilkaisemattakin
kuulen se äänestä
ne huutaa ahneutta
vihreällä maalasin pöytälamppuni
kuvittelen eläväni niityllä
sähkömetsä ja betonikaupunki
tämä on pakkopaita
ja päättymätön katakombi
tämä on ansa
tämä on ansa

anna minun olla
anna minun tukehtua
tunteisiini

Monet kerrat bussipysäkillä
kaulahuivi ja kastuneet kengät
surullisuus tiivistyy sadepilvenriekaleiksi
minä olen jänis ja kettu
syön tällä vain itseäni
sisältäpäin
hapenpuute ja liian pieni ruukku
savupiiput antavat kuolettavan iskunsa
pyörätuolilla videovuokraamoon
rampa sydämestään

sataa päälleni enkä viitsi edes juosta
ansaitsen kai tämän

mun isobroidi on Robin Hood
Batman ja Spiderman
keijukainen ja
maailman vahvin mies
Lucia ja Lucifer
se on kaikki mitä sä et
ja se lyö sulta hampaat kurkkuun
jos sä satutat mua

ja mä rakastan mun isobroidia
mutta en sua
(tai ehkä vähän
tai en tiiä mutta
en mä silti
kerro sitä)

isoveli on mun idoli
tein sille pikkulettejä tukkaan
se osaa puhaltaa saippuakuplia
Ugandaan asti
ja sillä on kissa jonka nimi
on Tuplakupla-Ullis

mä tahtoisin olla vielä vähän pienempi

22.11.06 17:49 <Zofii> minulla on keinoni, sanoi milla magia ja posautti tajun kankaalle

22.11.06 17:54 <Rouzie> haha:D niinhän se sanoi, mut herra piipoo huusi hiihoo ja maata polkaisi ja huusi hiihoo ja jäi junan alle, herra piipoo huusi kuolen liian aikaisin hän huusii hiihoo ja kuoli myöhemmin!:'D[osa runosta puutuu];D

22.11.06 17:54 <Zofii> herra huu ja hiihoo poltti tupakkaa ja kumpikin jäi junan alle mutta molemmat selvis

22.11.06 18:01 <Zofii> nii vaiks kyl ne sit kuoli ku tupakka tappaa ja ne haudattiin sit mun takapihalle

sillä on maalitahroja käsissä
ja ihan kaikki mitä ihminen tarvitsee
toiset saa sadepäivinäkin hymyilemään
kulkemalla liukuportaissa väärään suuntaan
joskus silläkin on paha päivä
jotkut saa sen suuttumaan
sen tarvii saada silloin huutaa lujaa
juosta ja paiskoa tavaroitaan
se on vihainen ja vihainen
ja vihainen ja vihainen

kuinka monta kertaa mietin miten
saada tähtisädetikku syttymään
kuinka sadepilvet syntyy ja mistä
löytyy sateenkaaren pää
supermarketista ja pitsajonosta
se vastaa ja nauraa
ja se nauraa aina
se nauraa aina
nauraa aina

se sanoi "sun pitäis tehdä jotain
sä oot hyvä susta tulee tähti
kun sä vaan menet johonkin"
mulla oli raitasukat ja mekko ja hiukset takussa
"sä luulet että maailma on sulle liian iso
oikeesti sä ylettyisit käsilläs sen ympäri
jos haluisit vaan haluisit
ja haluathan sä"

joskus luulin että vaatii paljon
elää niin kuin haluaa
ja vielä enemmän

pidän huolta ettei isoveljeä tapeta ikinä
tai mä tapan itseni





-

<3

viisisataa savupiippua
mustaa taivasta vasten
tuhat ja kaksitoista sanaa
punaisella maalilla tiiliseinään
kuin verta
kellopeliappelsiini ja seitsemän
muuta menestystarinaa
kolme rappua
ja yhden pysäkin jäljessä aina
kalentereista marraskuu
repii sivujaan
poltat ne
älä silti unohda
sä meet suihkuun ja peset pois
jäljet jotka rakkaus suhun jätti

mitä sinä pelkäät
vai pelkäätkö mitään



-

'Cause the way I feel tonight
Everything will be alright
I will keep your candle burning
Oh yes the way I feel tonight
Everything will be alright
And the way I feel tonight - I love you

[bay city rollers]

I love you