Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
Löytyykö? ;>
ajantaju sanoo:
eipä taida .
ajantaju sanoo:
hoo, elleivät 50+ puutteessa elävät matit kiinnosta
Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
: D
Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
Vanhemmat miehet on charmikkaita! ;D
ajantaju sanoo:
jotain rajaa
ajantaju sanoo:
; DÂ
Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
rajaa mille?
ajantaju sanoo:
nyt hei, vi ska gå till titta på en film. rajaa vanhuksien iskemiselle
ajantaju sanoo:
bä-ää.
ajantaju sanoo:
tuhmia unia, mun kuvia < 3
Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
Vanhuksia ei isketä, niitä kolkataan!
Uusimmat blogimerkinnät
- ps ilmoittautukaa kaikki söpöt ihanat ruots... 18.11.
- this girl isn't your girlfriend 05.11.
- NOT ART BUT LIFE 07.09.
- kovemmat kädet ja vähäiset unet 18.07.
- [Ei aihetta] 25.06.
- ON LIHAA SYÖVIÄ KASVEJA JA KASVE... 23.06.
- lukitse ittes tolppaan 17.03.
- god is a DJ 06.02.
- etanoita kultapoluilla, kaksitoista askelta ja k... 26.01.
- [Ei aihetta] 25.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
- ▶ 2008 (165)
- ▶ 2007 (245)
-
▼
2006 (305)
- ▶ joulukuu 2006 (37)
- ▶ marraskuu 2006 (48)
- ▶ lokakuu 2006 (60)
- ▶ syyskuu 2006 (52)
- ▶ elokuu 2006 (30)
- ▶ heinäkuu 2006 (26)
- ▶ kesäkuu 2006 (14)
- ▶ toukokuu 2006 (8)
- ▶ huhtikuu 2006 (5)
- ▶ maaliskuu 2006 (8)
- ▶ helmikuu 2006 (8)
- ▶ tammikuu 2006 (9)
- ▶ 2005 (17)
Blogi
iske sit joku vanhempiPerjantai 01.12.2006 23:59
#tositarinaPerjantai 01.12.2006 23:00
Sofia nousi kuolleista maailmaan eräänä tihkuisena yönä. Tunnin päästä näki että hänestä tuli ihminen.. Perhe oli pikkuinen ja he söivät paljon. Koulussa hän pärjäsi huonosti, siellä häntä katsottiin kieroon.
Jo opiskeluaikoina häntä alkoi miellyttämään baarit, niinpä niinpä ajanvietteeksi tuli anatomiaa käsittelevät kirjat.
Sofia kehittyi kolmannellakymmenellä varsin vulgaariksi. Päähänsä hän sai valkoiset hiukset, sekä oranssit silmät.
Heikkoudesta seuraten hän oli suuresti v-mäinen. Lempiruokaansa kaurapuurokeittoa hän sai työskennellen nautintoainevastaavana.
Sofia ei tupakoi eikä nuuskaa koska pitää sitä itsemurhana. Alkoholia hän kauppaa kadulla.
Hän osti itselleen puolison jonka kanssa meni humalapäissään naimisiin.
--
"Funtsin tänään, että jos mulla joskus on omakotitalo, konttorirottavaimo, kaks lasta ja joku helvetin mersu - ai niin ja koirakin vielä - niin sitten on kyllä sun aika tarttua toimeen!
Sillon sä nouset ja meet johonkin kellariin tai varastoon tai autotalliin tai mihin ikinä menetkään ja sitten etsit sieltä jonkun mahdollisimman jämäkän työkalun, vaikka sitten lapion tai lumikolan tai haravan tai minkä tahansa - "
"Mitä mä jollain lumikolalla teen?"
" - ja kumautat mua päähän sille silleen ''herää pahvi''-tyyliin tietty!"
"Käyks paistinpannu?"
"Ihan loistavasti! Mitäköhän mä tekisin ilman noin täydellisen fiksuja ihmisiä ku sä?"
"Sit sulla ois jo nyt se omakotitalo ja kersat."
(kiva kun mulle uskotaan vastuullisia tehtäviä.)
Jo opiskeluaikoina häntä alkoi miellyttämään baarit, niinpä niinpä ajanvietteeksi tuli anatomiaa käsittelevät kirjat.
Sofia kehittyi kolmannellakymmenellä varsin vulgaariksi. Päähänsä hän sai valkoiset hiukset, sekä oranssit silmät.
Heikkoudesta seuraten hän oli suuresti v-mäinen. Lempiruokaansa kaurapuurokeittoa hän sai työskennellen nautintoainevastaavana.
Sofia ei tupakoi eikä nuuskaa koska pitää sitä itsemurhana. Alkoholia hän kauppaa kadulla.
Hän osti itselleen puolison jonka kanssa meni humalapäissään naimisiin.
--
"Funtsin tänään, että jos mulla joskus on omakotitalo, konttorirottavaimo, kaks lasta ja joku helvetin mersu - ai niin ja koirakin vielä - niin sitten on kyllä sun aika tarttua toimeen!
Sillon sä nouset ja meet johonkin kellariin tai varastoon tai autotalliin tai mihin ikinä menetkään ja sitten etsit sieltä jonkun mahdollisimman jämäkän työkalun, vaikka sitten lapion tai lumikolan tai haravan tai minkä tahansa - "
"Mitä mä jollain lumikolalla teen?"
" - ja kumautat mua päähän sille silleen ''herää pahvi''-tyyliin tietty!"
"Käyks paistinpannu?"
"Ihan loistavasti! Mitäköhän mä tekisin ilman noin täydellisen fiksuja ihmisiä ku sä?"
"Sit sulla ois jo nyt se omakotitalo ja kersat."
(kiva kun mulle uskotaan vastuullisia tehtäviä.)
nimet muutettuPerjantai 01.12.2006 22:34
Korkeaan verkkoaitaan on saksittu reikä. Ihmisenmentävä - mitä nyt hiukan joutuu varomaan, ettei terävä verkko revi vaatteita. Aidan toiselta puolelta alkaa ryteikkö, polvenkorkuista aluskasvillisuutta ja taipuisia puuntaimia. Kun niitä työntää syrjään, ne sinkoutuvat vauhdilla takaisin, suhahtaen terävästi. Yksi oksista sivaltaa kipeästi poskelle, vesi herahtaa silmiin.
Sateen jäljiltä on märkää, heinikko kastelee lahkeita entisestään. Housut eivät enää valu vettä, mutta tuntuvat kylmiltä ja nihkeiltä ihoa vasten. Märät hiukset takertuvat kaulalle ja kasvoihin.
Lintupojan kasvoissa on likaviiruja. Silmät ammollaan, pupillit laajenneet. Silmäripsissä kimaltelevat vesipisarat. Vapisevalla äänellä, vähän kimeästi: "Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen vain sekoittaa niitä."
Se ojentaa käden takana kulkevalle, joka sitaisee kuraisella kädellä rastat kiinni niskaan ja tarttuu sitten käteen.
"Mun tukka ei toivu tästä kyllä ikinä."
Naureskelua.
Läpimärät kengät litisevät mutaisella polulla.
Lintupoika näkee tässäkin kai jotain tähtiä. Se heilauttaa käsiään, tulkaa. Pimeässä. taskulampun valossa sen kalpeat kasvot hohtaa valkoisina. Silmissä sillä on eri värisiä pilkkuja.
Viimeisenä rämpivä Mats huutaa yhtäkkiä:
"Jos me tästä vielä selvitään, mä toteutan mun Brasilia-suunnitelmat!"
Sen viimeinen tupakka ei syty. Kastunut.
-
Sateen jäljiltä on märkää, heinikko kastelee lahkeita entisestään. Housut eivät enää valu vettä, mutta tuntuvat kylmiltä ja nihkeiltä ihoa vasten. Märät hiukset takertuvat kaulalle ja kasvoihin.
Lintupojan kasvoissa on likaviiruja. Silmät ammollaan, pupillit laajenneet. Silmäripsissä kimaltelevat vesipisarat. Vapisevalla äänellä, vähän kimeästi: "Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen vain sekoittaa niitä."
Se ojentaa käden takana kulkevalle, joka sitaisee kuraisella kädellä rastat kiinni niskaan ja tarttuu sitten käteen.
"Mun tukka ei toivu tästä kyllä ikinä."
Naureskelua.
Läpimärät kengät litisevät mutaisella polulla.
Lintupoika näkee tässäkin kai jotain tähtiä. Se heilauttaa käsiään, tulkaa. Pimeässä. taskulampun valossa sen kalpeat kasvot hohtaa valkoisina. Silmissä sillä on eri värisiä pilkkuja.
Viimeisenä rämpivä Mats huutaa yhtäkkiä:
"Jos me tästä vielä selvitään, mä toteutan mun Brasilia-suunnitelmat!"
Sen viimeinen tupakka ei syty. Kastunut.
-
Torstaituskaa ja jälkifiilikset älä lyö lyötyä Perjantai 01.12.2006 21:46
Mikään ei kelpaa meille
sä olet ja mä olen ja valitan
Mulla on kaapissa muroja joita kukaan ei syö
mun päässä on asioita joita kukaan ei näe
On kai helvetin vaikeaa olla aikuinen tai ainakin melkein
jos on muumijoulukalenteri
huudan pään sisällä
Anarkisti-intiaanit mun sarjakuvissa
sä olet ja mä olen ja valitan
Mulla on kaapissa muroja joita kukaan ei syö
mun päässä on asioita joita kukaan ei näe
On kai helvetin vaikeaa olla aikuinen tai ainakin melkein
jos on muumijoulukalenteri
huudan pään sisällä
Anarkisti-intiaanit mun sarjakuvissa
kotiinjäädäkseen kauppakasseineen kuulakärkibanaanitTorstai 30.11.2006 00:38
Äiti kävi iltapäivällä, sanoi kalpeaksi.
Katson peilistä - silmät näyttävät tummemmilta kuin ennen. Joskus lapsuudessa naapurin mummo sanoi, että silmät tummenevat, kun ihminen tekee pahaa.
Kun ihminen tekee
pahaa.
Eteisessä on posti kahden viikon ajalta. Sitä ei viitsi selata läpi, ei mitään tärkeää, kuten ennenkään, ne metallinen luukku naarmuuntuneessa ovessa suoltaa yhä vain lähikaupan mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä, joissa ne toimittajat, joita ei hyväksytty oikeisiin sanomalehtiin, paasaavat asioista, jotka eivät kiinnosta enää. Kai ne on katkeria. Tahtovat äänensä kuuluviin ja käyttävät - raukat -, sivistyssanoja, vaikka eivät itsekään niitä ymmärrä. Maailmaasyleilevät tekopyhät. Mainokset ovat muuten vain lohduttomia kaiken muun harmaan keskellä punaisine kissankokoisine kirjaimineen. Kukaan ei tahdo niiden typeriä tarjouskaurahiutaleita, ketään ei kiinnosta typerä astiankeräys-kampanja! Ei ketään, ei ketään, ei ketään kiinnosta.
Minuakaan ei kiinnosta, vaikka en olekaan kukaan.
Olen seurannut keittiön ikkunasta ihmisiä. Alapuolella kulkee tie ja sen yli suojatie, se näyttää kahdeksannesta siltä, kuin joku olisi huvikseen sutaissut muutaman valkoisen viivan matkallaan maalaamaan vuoristoja lumisiksi. Ihmiset ovat muurahaisia.
Muurahaisia,
mutten enää osaa nauraa niille.
Kuvittelevat olevansa ahkeria, niillä on kiire joka paikkaan ja silti eivät koskaan saavu perille.
Matkalla ei-minnekään, tarjouskaurahiutaleet muka-kantaaottavissa tekopyhissä kangaskasseissaan. Joku niistä on varmasti sen lehden päätoimittaja.
- Tuo tuolla, tuo punatakkinen, olen varma, että tuo juuri kirjoitti sen artikkelin, jonka kiinnitin oveeni harjoitellakseni nauramaan. Mutta kun kuljen sen ohi, tekee mieli vain
itkeä.
Hiljaa olevalle puhelimelle huutaen:
"Kukaan ei kaipaa minua, niin, mutta en minäkään kaipaa ketään, ketään, kuuletko?! Ollaan sujut!''
Itselleen, kuiskaten:
''En ketään, helvetti, en ketään.''
Katson peilistä - silmät näyttävät tummemmilta kuin ennen. Joskus lapsuudessa naapurin mummo sanoi, että silmät tummenevat, kun ihminen tekee pahaa.
Kun ihminen tekee
pahaa.
Eteisessä on posti kahden viikon ajalta. Sitä ei viitsi selata läpi, ei mitään tärkeää, kuten ennenkään, ne metallinen luukku naarmuuntuneessa ovessa suoltaa yhä vain lähikaupan mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä, joissa ne toimittajat, joita ei hyväksytty oikeisiin sanomalehtiin, paasaavat asioista, jotka eivät kiinnosta enää. Kai ne on katkeria. Tahtovat äänensä kuuluviin ja käyttävät - raukat -, sivistyssanoja, vaikka eivät itsekään niitä ymmärrä. Maailmaasyleilevät tekopyhät. Mainokset ovat muuten vain lohduttomia kaiken muun harmaan keskellä punaisine kissankokoisine kirjaimineen. Kukaan ei tahdo niiden typeriä tarjouskaurahiutaleita, ketään ei kiinnosta typerä astiankeräys-kampanja! Ei ketään, ei ketään, ei ketään kiinnosta.
Minuakaan ei kiinnosta, vaikka en olekaan kukaan.
Olen seurannut keittiön ikkunasta ihmisiä. Alapuolella kulkee tie ja sen yli suojatie, se näyttää kahdeksannesta siltä, kuin joku olisi huvikseen sutaissut muutaman valkoisen viivan matkallaan maalaamaan vuoristoja lumisiksi. Ihmiset ovat muurahaisia.
Muurahaisia,
mutten enää osaa nauraa niille.
Kuvittelevat olevansa ahkeria, niillä on kiire joka paikkaan ja silti eivät koskaan saavu perille.
Matkalla ei-minnekään, tarjouskaurahiutaleet muka-kantaaottavissa tekopyhissä kangaskasseissaan. Joku niistä on varmasti sen lehden päätoimittaja.
- Tuo tuolla, tuo punatakkinen, olen varma, että tuo juuri kirjoitti sen artikkelin, jonka kiinnitin oveeni harjoitellakseni nauramaan. Mutta kun kuljen sen ohi, tekee mieli vain
itkeä.
Hiljaa olevalle puhelimelle huutaen:
"Kukaan ei kaipaa minua, niin, mutta en minäkään kaipaa ketään, ketään, kuuletko?! Ollaan sujut!''
Itselleen, kuiskaten:
''En ketään, helvetti, en ketään.''
hyvästi huomiseenKeskiviikko 22.11.2006 23:41
anteeksi
mun on mentävä nyt
olisin kai tahtonut
saavuttaa enemmän
mutta hävisin
huono häviäjä
mun on mentävä nyt
olisin kai tahtonut
saavuttaa enemmän
mutta hävisin
huono häviäjä
verkkovirtaan kytkettynä sähkötuoli television ääressäKeskiviikko 22.11.2006 21:32
kello kahdelta iltapäivisin
yläkerran naapurini
juoksee ympyrää
se miettii kai missä pitää sen kameraa
yhdeksältä illalla keittää kahvia
öisin huutaa apua
ja kuuntelen miten aika ruoskii jälkensä
lattiaan seiniin kattoon
ja ranteisiin
ohut valkea iho ja verisuonet
älä kysy mistä tiedän tämän kaiken
ensilumi sataa silmäripsille
ja itken
Yhdentoista aikaan päivisin
postimies tuo valkeita kirjeitään
ne on laskuja tiedän vilkaisemattakin
kuulen se äänestä
ne huutaa ahneutta
vihreällä maalasin pöytälamppuni
kuvittelen eläväni niityllä
sähkömetsä ja betonikaupunki
tämä on pakkopaita
ja päättymätön katakombi
tämä on ansa
tämä on ansa
anna minun olla
anna minun tukehtua
tunteisiini
Monet kerrat bussipysäkillä
kaulahuivi ja kastuneet kengät
surullisuus tiivistyy sadepilvenriekaleiksi
minä olen jänis ja kettu
syön tällä vain itseäni
sisältäpäin
hapenpuute ja liian pieni ruukku
savupiiput antavat kuolettavan iskunsa
pyörätuolilla videovuokraamoon
rampa sydämestään
sataa päälleni enkä viitsi edes juosta
ansaitsen kai tämän
[Ei aihetta]Keskiviikko 22.11.2006 21:06
mun isobroidi on Robin Hood
Batman ja Spiderman
keijukainen ja
maailman vahvin mies
Lucia ja Lucifer
se on kaikki mitä sä et
ja se lyö sulta hampaat kurkkuun
jos sä satutat mua
ja mä rakastan mun isobroidia
mutta en sua
(tai ehkä vähän
tai en tiiä mutta
en mä silti
kerro sitä)
isoveli on mun idoli
tein sille pikkulettejä tukkaan
se osaa puhaltaa saippuakuplia
Ugandaan asti
ja sillä on kissa jonka nimi
on Tuplakupla-Ullis
mä tahtoisin olla vielä vähän pienempi
"MUMMO SANOO BOOYAKASHA!"Keskiviikko 22.11.2006 20:01
22.11.06 17:49 <Zofii> minulla on keinoni, sanoi milla magia ja posautti tajun kankaalle
22.11.06 17:54 <Rouzie> haha:D niinhän se sanoi, mut herra piipoo huusi hiihoo ja maata polkaisi ja huusi hiihoo ja jäi junan alle, herra piipoo huusi kuolen liian aikaisin hän huusii hiihoo ja kuoli myöhemmin!:'D[osa runosta puutuu];D
22.11.06 17:54 <Zofii> herra huu ja hiihoo poltti tupakkaa ja kumpikin jäi junan alle mutta molemmat selvis
22.11.06 18:01 <Zofii> nii vaiks kyl ne sit kuoli ku tupakka tappaa ja ne haudattiin sit mun takapihalle
22.11.06 17:54 <Rouzie> haha:D niinhän se sanoi, mut herra piipoo huusi hiihoo ja maata polkaisi ja huusi hiihoo ja jäi junan alle, herra piipoo huusi kuolen liian aikaisin hän huusii hiihoo ja kuoli myöhemmin!:'D[osa runosta puutuu];D
22.11.06 17:54 <Zofii> herra huu ja hiihoo poltti tupakkaa ja kumpikin jäi junan alle mutta molemmat selvis
22.11.06 18:01 <Zofii> nii vaiks kyl ne sit kuoli ku tupakka tappaa ja ne haudattiin sit mun takapihalle
"valopoikaimago sopii mulle. tää kompensoi mun lucia-traumoja"Tiistai 21.11.2006 19:29
sillä on maalitahroja käsissä
ja ihan kaikki mitä ihminen tarvitsee
toiset saa sadepäivinäkin hymyilemään
kulkemalla liukuportaissa väärään suuntaan
joskus silläkin on paha päivä
jotkut saa sen suuttumaan
sen tarvii saada silloin huutaa lujaa
juosta ja paiskoa tavaroitaan
se on vihainen ja vihainen
ja vihainen ja vihainen
kuinka monta kertaa mietin miten
saada tähtisädetikku syttymään
kuinka sadepilvet syntyy ja mistä
löytyy sateenkaaren pää
supermarketista ja pitsajonosta
se vastaa ja nauraa
ja se nauraa aina
se nauraa aina
nauraa aina
se sanoi "sun pitäis tehdä jotain
sä oot hyvä susta tulee tähti
kun sä vaan menet johonkin"
mulla oli raitasukat ja mekko ja hiukset takussa
"sä luulet että maailma on sulle liian iso
oikeesti sä ylettyisit käsilläs sen ympäri
jos haluisit vaan haluisit
ja haluathan sä"
joskus luulin että vaatii paljon
elää niin kuin haluaa
ja vielä enemmän
pidän huolta ettei isoveljeä tapeta ikinä
tai mä tapan itseni
-
<3
ja ihan kaikki mitä ihminen tarvitsee
toiset saa sadepäivinäkin hymyilemään
kulkemalla liukuportaissa väärään suuntaan
joskus silläkin on paha päivä
jotkut saa sen suuttumaan
sen tarvii saada silloin huutaa lujaa
juosta ja paiskoa tavaroitaan
se on vihainen ja vihainen
ja vihainen ja vihainen
kuinka monta kertaa mietin miten
saada tähtisädetikku syttymään
kuinka sadepilvet syntyy ja mistä
löytyy sateenkaaren pää
supermarketista ja pitsajonosta
se vastaa ja nauraa
ja se nauraa aina
se nauraa aina
nauraa aina
se sanoi "sun pitäis tehdä jotain
sä oot hyvä susta tulee tähti
kun sä vaan menet johonkin"
mulla oli raitasukat ja mekko ja hiukset takussa
"sä luulet että maailma on sulle liian iso
oikeesti sä ylettyisit käsilläs sen ympäri
jos haluisit vaan haluisit
ja haluathan sä"
joskus luulin että vaatii paljon
elää niin kuin haluaa
ja vielä enemmän
pidän huolta ettei isoveljeä tapeta ikinä
tai mä tapan itseni
-
<3