IRC-Galleria

Koska puhelin oli kiinni, en herännyt puhelimen soimiseen vaan mielipuoliseen ovikellon rimputtamiseen. Katsoin ovisilmästä oliko oven takana joku, koska joskus kankkusessa kuulin harhoja. Ovisilmästä näkyi frendini pöhöttynyt ja sänkinen lärvi, joten päästin Kristianin sisään. Ovisilmä on käsitykseni mukaan kuperaa lasia, jonka pitäisi pyöristää ihmisen kasvot. Päätin soittaa huoltoyhtiöön ja pyytää tarkistamaan, että oliko ovisilmäni väärin asennettu, koska

Kristianin lärvi oli luonnossa vieläkin pöhöttyneempi kuin ovisilmästä katsottuna. Aloimme vetää Kristianin tuomaa pontikkaa. Vähän aikaa kurlattuamme Kristian kysyi, että haluanko nähdä kuinka hän sammuu? Vastasin, että mikäs siinä. Kristian heitti kaksi jotain helvetin vahvaa

särkylääkettä naamariin ja sammui kymmenen minuutin kuluttua. Jäin yksin hölmönä dokaamaan. Ei ollut mitään tekemistä, joten päätin hyvittää frendin pontikat ja ajaa sen ruokottoman sängen pois. Hain kylppäristä partavaahtoa ja partakoneen. Olin jo aika jurrissa koska parranajon jälkeen en löytänyt frendini kulmakarvoja mistään. Ajattelin, että näin varmaan harhoja, joten kipusin parvelle koisaamaan.

Heti herättyäni päässäni pyöri outo teema, ”E-mail”. Mikä vittu on E-mail? Soitin kirjastoon ja pyysin virkailijaa lukemaan vaikka kaikki kirjat kannesta kanteen, mutta mun on saatava tietää mikä on paperikopio E-mailista? Virkailija nauroi kuin pingviinin ja konekiväärin elävä fuusio. ”Kikikikikikikiki...” Sain raivarit ja huusin niin kovaa kuin jaksoin: ”Lopeta lumppu!!!” Se toimi, kikatus loppui kuin seinään. Närkästynyt ääni totesi: ”Se on sähköpostin nimi. Piip piip piip piip...” Vitun kurkkuääntelijä löi luurin korvaan. Vai sähköpostin...

Äsken ruokatunnilla sattui mielenkiintoinen tapaus. Olemme ottaneet tavaksi käydä maanantaisin
turinoimassa niitä näitä kavereiden kesken eräässä kahvilassa ruokatunnin aikoihin.
Olimme erään kaverini Samin kanssa huomanneet, että Pekka kysyy joka kerta henkilökunnalta
edellisen lauantain oikeat lottonumerot. Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että Pekka on
yleensä lottoarvonnan aikoihin jo niin kännissä, ettei pysty kissaa sanomaan, saati lottoriviä
tarkastamaan. Päätimmekin tehdä pienen jäynän, jonka esivalmistelut alkoivat jo lauantaina,
jolloin pyysimme Pekan avovaimoa,

Heidiä selvittämään Pekan veikkaaman lottorivin. Tämän rivin kävimme sitten antamassa henkilökunnalle
etukäteen, jotta he voisivat toimittaa sen sitten, kun Pekka sitä pyytää.

Ehdimme jonkin aikaa istuskella ja rupatella niitä näitä, kun Pekka ilmestyikin ovesta sisään Heidi
vanavedessään. Tällä oli ilmeisesti uteliaisuus voittanut, kun olimme kertoneet, että minkälaista jäynää
puuhasimme ja oli hankkiutunut jollain tekosyyllä Pekan mukaan kahvilareissulle. Vaihdoimme tavanomaiset
tervehdykset, jonka jälkeen Pekka tilasi parit kahvit ja munkit sekä pyysi oikeaa lottoriviä. Puhelimme
niitä näitä mm. Häkkisten pojan etunimestä ja siitä, että mahtaako Etelä-Suomeen tulla valkea joulu.
Sitten tarjoilija toi Pekan tilaamat kahvit ja munkit lottonumeroiden kera. Pekka kaivoi heti taskustaan
kuluneen R-kioskista aikoinaan saamansa pahvitaskun, jossa hän kuljettaa kuponkejaan. Pekka maistoi munkkia
ja hörppäsi perään kahvia ja kävi läpi rivejä. Äkkiä hänen silmänsä pullistuivat ja hän sai kauhean yskänpuuskan,
aivan kuin meinaten tukehtua kahviinsa. Hän toipui siitä vielä nopeammin ja pomppasi ylös. Hän näytti hetken
leijuvan ilmassa, kunnes putosi jaloilleen ja karjaisi äänekkäästi:"YES!! 17 miljoonaa!!!!"

Me tietysti olimme, että "Tä? Älä helvetissä!! Näytä!!", mutta Pekka ei antanut kenenkään koskea lottokuponkiinsa.
Hetken toivuttuaan hän istui alas, haukkasi munkkia ja hörppäsi kahvia ja sanoi sitten hiljakseen:
"Nythän on niin, että sinä Jesse ja sinä Sami, olette täysiä mulkkuja molemmat. Ja sinä Heidi.
Huonompaa suihinottajaa mä en tiedä. Siskosi Hannele ja se sun kaverisi Mervikin on paljon parempia sängyssä.
Mun puolestani voit painua saman tien kämpille keräämään tavarasi. Mä haluan, että sä olet häipynyt siihen mennessä,
kun mä tulen töistä. Siihen ei sitten mene kauan, sillä ajattelin ottaa loparit tänään,
mutta ensin käyn vähän pomon pöydällä hyppimässä."

Tämän sanottuaan Pekka jatkoi muina miehinä munkkinsa syöntiä meidän muiden tuijottaessa suu auki.
Samassa tarjoilija tuli siihen viereen hymyillen kuin hangon keksi ja kysymään, että mitenkäs se Lotto-pila onnistui.