IRC-Galleria

Luotu Onnistumaan


Luomisen täydellisyys vs. ihmisen vapaa tahto


Kun katselee ihmisvilinää suuren kaupungin keskustassa iltapäiväisin, voi nähdä kasvoja, jotka ilmeettömyydellään puhuvat paljon. Kiireiset, tyhjät katseet ja vaivautuneet ilmeet täyttävät katukuvaa. Tätä katsellessa voi ajatella, että ehkäpä elämä on vain epäonnistumisten ketju, päättymätön murhenäytelmä ja tragedia. Herää kysymys: onko meidät ihmiset vain luotu rooliimme synkkään?

Sen sijaan kun saa järvellä tyynenä kesäiltana lipua hitaasti pitkin kauniita rantoja, voi nähdä, miten kauniisti kaikki luonnon pienetkin yksityiskohdat täydentävät huumaavaa kokonaisuutta. Kesäistä ilmaa on ihana hengittää ja säyseät luonnon äänet ovat kaunista musiikkia korville. Kaikki on luotu toimimaan. Tästä kaikesta nauttiessa herää myös toivo; ehkä meidät ihmisetkin on luotu osaksi tätä suurta kokonaisuutta. Ehkä meidätkin on kaikkien muiden luotujen tapaan luotu toimimaan kaiken ympärillä olevan parhaaksi.

Luonto ei epäonnistu. Luonnossa syntyy uutta elämää jatkuvasti mitä monimutkaisimmin ja mitä ihmeellisimmin tavoin. Biologeille riittääkin loputtomasti tutkimista luonnon ilmiöiden ja järjestelmien parissa. Esimerkiksi jokaisen vuoden uusi kasvusto uusiutuu lähes poikkeuksetta oikea-aikaisesti ja onnistuneesti. (Ainoa sitä estävä tekijä on nykymaailmassa tunnettu ilmastonmuutos, ja sen tuomat olosuhdemuutokset. Tämäkään ei ole luonnon syytä, vaan ihmisten aiheuttamaa harmia.) Koivut, joiden kauneutta rannalla veneillessä voi ihailla, laskevat jokaisena keväänä siitepölynsä oikeaan aikaan ja onnistuneesti, eikä niiden olemassaolo pääse täten katoamaan. Kevätsateet tulevat vuosittain virvoittamaan maan, ja näin ollen kasvu mahdollistuu eivätkä pienet taimetkaan pääse kuivumaan kuolleiksi. samalla sade pitää huolen siitä, ettei järven elämä pääse katoamaan, nostamalla veden pintaa ja puhdistamalla vettä. Nämä ovat vain pari esimerkkiä lukemattomista luonnon toiminnoista, jotka Kaikkivaltias on asettanut toimimaan ja ennen kaikkea onnistumaan.

Kautta historian ihmiset ovat epäonnistuneet. Tätä päivänselvää tosiasiaa on turha perustella sen syvemmin, sillä jokainen meistä tietää historian antamin perustein, miten raskaasti ihminen voi epäonnistua. Jumalan luomia rikkauksia, ominaisuuksia ja omaisuuksia, jotka ihmisille on annettu, ei ole osattu käyttää oikein. Tämänhetkinen maailmantilanne ei ole paha luonnon tai luomisen seurauksena, vaan ihmisten epäonnistumisten seurauksena. Mistä tämä siis johtuu? Vastaus löytyy valinnanvapaudesta. Luonnossa 4 elementtiä ja kasvikunta toimivat niin kuin niiden on määrätty toimia ja eläimet luonnollisten vaistojensa varassa. Ihmiset sen sijaan toimivat vapaan tahtonsa mukaan. Tämä onkin ydinsyy siihen, miksi ihmisen tie on mutkikasta ja haastavaa.

Saarn. 3: 11-13: 11. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. 12. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. 13. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. (Lue koko luku)


Kadotettu vapaus


Kun katselee pientä lasta tai vauvaa, voi huomata kuinka estottomasti tämä ilmaisee itseään ja tunteitaan. Ilo tulee esiin niin elävästi, että se väistämättömästi tarttuu muihinkin läsnä oleviin. Jos olet ollut iloisilla ilmeillä sinua piristävän vauvan läheisyydessä, niin tiedät tunteen varmasti. Sen sijaan silloin, kun pientä lasta todella jokin harmittaa tai vaivaa, hän ilmaisee harmituksensa selvääkin selvemmin. Kovaääninen itku ja parku kuuluvat pienen lapsen elämässä arkipäivään. Lisäksi lapsi ilmaisee kaikki muutkin tunteensa yhtä estottomasti. Terveen lapsen merkki onkin, että koko tunnekirjo näkyy hänen elämässään, ei yksipuolisesti, vaan hyvin monipuolisesti. Vasta vanhetessaan lapsi oppii tukahduttamaan ja hillitsemään tunteitaan, ja ehkä häpeämäänkin niitä.

Moni varttunut aikuinen on elämänsä matkalla päätynyt elämään hyvinkin suppeaa tunne-elämää. Kaikki tuntevat ihmisiä, jotka näyttävät aina yhtä ilmeettömiltä riippumatta olosuhteista. Juuri niin ilmeettömiltä, kuin ne kaupungin katukuvaa täyttävät kasvot. Tämä ilmenee voimakkaammin miehillä. Lisäksi kulttuurierot vaikuttavat tunnemaailman värikkyyteen. Skandinaavisessa kulttuurissa onkin tullut tunnetuksi stereotypia melankolisesta keski-ikäisestä miehestä, jonka pokerinaama ei petä vaikka mitä tapahtuisi.

On ilmiselvää, ettei tunteettomuus ole se olotila, johon Jumala on ihmiset luonut. Itsehillintä ja harkitsevainen käytös ovat ehdottomasti tärkeitä ominaisuuksia jokaiselle aikuiselle ihmiselle. Kuitenkaan huono itsetunto, häpeily ja pelkuruus eivät rikastuta kenenkään elämää. Jumala tahtoo jokaisen luotunsa kunnioittavan itseään sellaisena, millaiseksi hänet on tehty. Luoja haluaa ihmisten myös säilyttävän lapsenmielisen aitouden läpi elämän. Ihminen on ainoa luotu, joka osaa olla epävarma itsestään ja hävetä itseään. Esimerkiksi yksikään eläin ei syntymäänsä katuen päädy itsetuhoon tai halveksu itseään ominaisuuksiensa tai erilaisuutensa takia. Yksikään koivu ei jää lehdettömäksi vaikka sen lehdet eivät ole yhtä suuret ja monimutkaiset kuin vaahteralla. Yksikään ruoho ei jää maahan makaamaan, koska heinät nousevat niitä korkeammalle, vaan nekin heinien tavoin kohottautuvat ylpeinä kohti taivasta. Nämäkin esimerkit kuvaavat vain sitä, kuinka Jumala on luonut kaiken ja jokaisen onnistumaan ja nauttimaan siitä, mitä on. Viaton lapsi ei vielä osaa tukahduttaa luonnollista aitouttaan. Aikuinen ihminen, jota elämä on kolhinut epäonnistumisten ja pettymysten valtamerissä, ei enää osaa olla yhtä aito.


Ihminen – luotu onnistumaan


Meidän kaikkien on syytä pysähtyä ajattelemaan, miten paljon vapaampia ja aidompia me voisimme ollakaan kaikista aikuisten murheista huolimatta. Jeesus korosti opetuksessaan, kuinka tärkeää meidän on olla yhtä vapaita kuin pienet lapset. Esimerkiksi Matt. 18:3 sanoo: ”ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Lisäksi Matt. 18:4 kuvailee samaa asiaa eri sanoin: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Luojamme haluaa, että me täysin vapaina ilmaisemme tunteemme; aidosti. Ennen kaikkea hän haluaa meidän onnistuvan ja menestyvän kaikessa mitä teemme! Ei ihmistä ole luotu olemaan luomakunnan epäonnistujan roolissa. Ihminen on luotu olemaan luomakunnassa muiden luotujen yläpuolella. Jo luomiskertomus osoittaa, mille paikalle ihminen luomakunnassa asetettiin: 1. Moos. 1:26-27: ”26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." 27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”