IRC-Galleria

Miltä musta tuntuu? hmm... ei oikee osaa sanoin kuvailla, mut yritetää ees; edessä näen tän skriinin ja vähä toimistotarvikkeita pitkinpoikin, oikeella ikkunan takana ihmiset juoksee kukin mihinki (jotkut töihin, kun taas joidenkin tarpeet vaativat viereisen hotellin "palvelut") sit tos oikeella, ennen kun käännän päätäni, kuulen kimisevää ääntä ("....väännän vähä ruokaa...") sit pieni hiljaisuus jonka jälkeen kuulluu ruoan rouskuntaa jonkun pureskellassa vs-leipää(anna kun arvaan; tuplajuusto+pepperoni) käännän pääni ja mitäs muutakaan nään ku nadjan. Taas se seisoo siinä lumoutuneena omaan luomukseensa. Hänen ilmeensä oli niin lumoutunu leivän makuun ja siihen että juusto venyi pitkästi, kunnes nadja päättäväisesti puraisee napakasti. "Nadja, monelta sä pääsitkää tänää?? " Katsoin Nadjaan kysyvästi. Tummat silmät näyttivät mietteliäiltä, vaikkakin ilme ei paljon sanonutkaan. "Neljältä, kai..." katsoin kun viimeisetkin leivän rippeet katosivat Nadjan suuhun.
Ihmisä alkaa valua ovesta sisään ja Nadja juoksee tiskin taakse tekopirteä ilme naamalla. "Moi, mitäs sulle?".Kuuluu iäkkäämmän miehen ääni joka muistuttaa kaukaisesti vanhan rehtorini ääntä. Mihin se kouluki on nyt jääny.... kaksikymmentä on jo ihan oven takana, mutta vieläkin tuntuu että olisin vasta kuusitoista. Vilkaisen taas nadjaan päin kun hän keskittyneesti vääntää pizzaa naama kireenä. "Älä stressaa"ajattelen, mutten kuiteenkaan sano ääneen. Kyllä Nadja pärjää, varmasti. Hymyilen itsekseni. Mitenköhän kauan ollaa oltu ystävii...?? Melkein koko ikäni. Muistan vieläkin kun ekaa kertaa törmättiin toisiimme. Maasssa oli loskaa ja oltiin alle120 cm. Nadjalla oli liukuri kädessä ja nenästä valui räkää. Voi kun siitä on pitkä aika. Nyt melkein 180cm pitkä tyttö seisoo tiskin takana juttelemassa asiakkaille. Milloin me ehdittii muka kasvaa? Vain valokuvat todistavat meidän aikuistuneen. Ainakin ulkoisesti :) Muuten tuntuu et ollaa oltu samanlaisia aina, ehkä vähä viisampia ku kymmenen vuotta sitte, mutta kuitenki samanlaisia.
Mitäköhän kymmenen vuoden päästä? Se on arvoitus joka tulee selviämään. Toivottavasti voin silloinkin katsoa vanhaa ystävääni hymyillen.