IRC-Galleria

"...joka päivä joka yö, tuntuu ku joku lyö. Ei mitää vitun järkee, joka paikkaa särkee. Pitäis saada lisää, ettei vaa tuntis mitää. Ja jos ei ota, menis takas siihe tilaan, aivan kun ei ois mitää. Päässä kuuluu ääni, mä käännän pääni. Sairast settii kuulen, mitä vittuu kaikki luulee? Oonko hullu? Vai onko joku tullu, ymmärtänyt asian , ettei enää pääse koskaan takaisin; siitä mistä lähti, sillon kun oli vielä elämänsä tähti. Tumma varjo lankeaa, vetää jotkut mukanaan. Jotkut pääse pois, jotkut sitä itsellen ei sois..."

Lueskelin tossa mun vanhoja raapusteluja vuosien takaa. Kirpas pikkusen, ku alko muistelee omii fiiliksii. Todellisuus iski kovaa vasten kasvoja. Miten oon voinu unohtaa nää asiat. Näähän asiat on ollu mulle niissä elämäntilanteissa tärkeitä ja oleellisia. Siitä syystähän mä niitä tallensin paperille. Tunnen ku poskiani alkaa kuumottaa ja alan lievästi vapista. Kyyneleet kihelmöivät silmissä, ja kysymättä multa ne vaan tulvahtavat kasvoilleni, valuen kaulaa pitkin alas. Olinko kokenut sen kaiken? Olenko oikeesti nii onnekas, että selvisin siitä? Mutta enhän mä siitä yksin selvinnykkään. Jumala, Isä Jumala oli pitänyt minusta kiinni, vaikka itse olin otteeni hänestä irroittanutkin. Ei oo kyl mikää helppo homma kuilulla harhailu. Kaikki on kiinni niin pienistä tasapainon liikkeistä. Onneksi minusta pidettiin kiinni. Itse en enää jaksanut, edes välittää. Mun sydän oli vaan auki. En jaksanu valheita, teorioita, omiin tekoihin nojautumista, ihmisiä... Halusin totuuden ja vapauden.

"...kelaan tätä elämää, hyvä ku pystyn ees hengittää. Vajoon pikkuhiljaa alas. Kunpa joku mua nyt halais. Kaikki joka oli joskus hyvää, on nyt mulle pelkkää tyhjää..."

Se mitä tiedämme elämästä, tai luulemme tietävämme, on vain murto-osa siitä mitä se todellisuudessa on. Monet kulkevat sen pohjan päällä mihin heidät on opetettu, taikka miten he ovat eläneet tähänastisen elämänsä. Universaaleja kysymyksiä yritetään ratkoa, tai sitten kysymykset piilotetaan syvälle kaappiin, ikäänkuin peläten vastausta. Oon useasti ihmetellyt miksi ihminen on mitä on. Miksi maailmassa tapahtuu mitä tapahtuu. Itse tulin tieni risteykseen melkein kaksi vuotta sitten. Se oli elämäni ratkaisun paikka. Jokainen meistä joutuu tälläiseen tienristeykseen elämänsä tiellä. Valitsetko oikein?

"...jos päivän onnellisen voisin valita, niin voiko kohtalo sen mulle sallia? Mutta kun tuska ruumiin valtaan saa, vajoaa pohjaan, pinnasta kauas kaikkoaa. Miks aina tuska pistää kirjottaa, aivan kuin paperi sen hiljaa ymmärtää, sanomatta sanaakaan. Ei toivomuskaivoa lähellä, minne kolikko vois hiljallee upota. Syvyyksiin se katoaa, toivomuksen kera vajoaa. Jos tän tunnelin päässä valoa ois, niin miksei kohtalo mua sinne jo sois. Kai on jokin tehtävä mulle laskettu, jotta muut tietäisivät että hinta on maksettu!..."