IRC-Galleria

Niinpä. Siinä vasta vaikee kysymys; vai kuinka? Jengi pyörii ympyrää, kulkee niitä samoja polkuja yhä uudestaan ja uudestaan. Itsesääli haisee kauas ja paskassaan rypeminen on jo niin sietämätöntä että pakko poistuu paikalta. Vai? Eihän se omena kauas puusta putoa ja kaikki me ihmisiä oollaan. Kaikilla on loppujenlopuksi samat ongelmat, jotka vaan ilmenee kellä mitenkin. Helposti unohtaa muut ja keskittyy itseensä ja omaan napaansa. Ongelma on niin kiehtova ja otteessaan pitävä monille meistä, että sitä on kiva setviä aina kun aikaa löytyy, ja tässä tapauksessa aikahan suorastaan moninkertaistuu. Halutaan keskittyä mielummin ongelmaan kuin sen ratkaisuun. Minnekköhän se ratkaisu on kadonnut? Onko tässäkin kyse vain tapariippuvaisuudesta? On helpompi vaan jatkaa siitä mihin on tottunut, kuin ottaa askel tuntemattomaan, kenties kohti parempaan. Kyllä, välillä tuntuu että ei oo voimii; omia voimia. Mutta eihän tää universumi meijän voimilla pyöri. Ei sun solut oo kiinni toisissaan sun voimas avulla. On myös korkeampi voima, Voima joka suorastaan huuta: "TÄSSÄ OLEN! Minä olen voimasi. Minä olen lohtusi. Heitä kaikki huolet ja murheet (ONGELMAT) minulle! Minä autan."
Jos TODELLA haluat apua, niin sitä saat; aivan varmasti. Mutta meillä jokaisella on oma tahto. Tämä meidän vapaa tahtomme on se joka ohjaa meidät mihin suuntaa astumme. Jos vilpitön tahtosi on totuus ja vapaus, olet jo matkalla siihen! :D