IRC-Galleria

Hei, terve ja näkemiin rakas päiväkirjaloiseni. Okei, perun sanani, tuon viimeisen. Hyvästejä et vielä kuule, anteeksi.

Pikku Matin elämässä on tapahtunut aika lailla lähi-aikoina. Syyksi nimeäisin alkaneen (joskin jo pitkälle edenneen) KESÄN. Se on kiva asia. Toooosi kiva asia.

Loman pari ekaa viikkoa kuluivat yleiseen tylsistymiseen ja Provinssin odoteluun. Sitten se koittikin. Provinssi. Oli mahtavuutta. Tästä on pitänyt tarinoida jo useita kertoja, mutta kaukainen (ja netitön) työpaikkani on evännyt minulta tämän mahdollisuuden. Mutta siitä provinssista.
Torstaista sunnuntaihin hurrrrjaa alkoholin väärinkäyttöä ja muutenki kohtuullisen rietasta elämän tapaa. Muistikuvia voisi olla enemmänkin. Niiden puute saattaa tosin olla positiivinen seikka, sanoisin.

Provinssinsaldoja:
Kaksi koria kaljaa.
Nollavitonen virun valge.
Nollaseiska tasavalta.
(Salmarikin oli, mutta rakkaat ystäväni, herrat JJ ja K, päättivät pullon terminoida. Mokomatkin.)
Lukematon määrä luokatonta lucky strike-savuketta. Siihen kyllästyi.
Yksi suihkukäynti. (En suosittele heteromiehille. En pitänyt siitä. Olen siis hetero. Tiedäthän.)
Ruokaa oli ja jonnekkin se katosi. Itse sain ehkä kaksi lihapullaa ja voileivän. Nestedieetillä.


Nuo olivat siis itseostettuja (juomat & savukkeet.). Muutenkin kaljaa siunaantui vähän joka suunnalta. Eräs miellyttävä herrasmies, jonka tapasin vessajonossa, tarjosi reilulla kädellä viiskytrossaista minttuviinaa. Metallican keikalta olivat tulossa, kuulemma. Seuraavana päivänä afroperuukkinen randomtuttuni juotti allekirjoittaneelle puoli pulloa paloviinaa. Tai jotain.

Todistettuja bändejä:
Mokoma
Diablo
Stam1na
SYL
Bullet for my valentine
Apulanta
ja vähän tiktakkia ja soulflytä. Ei jaksanut.

Viikonloppu oli likainen, humalainen ja hilpeä. Tätä lisää.
Oli myös ehkä kivintä aloittaa työt provinssin jälkeisenä sunnuntaina. Työskentelen siis Jämsänkoskella eräässä huvittavasti nimetyssä bussinsiivous-firmassa. Työ on aikamoisen vapaata. Taukoja ja tupakkia ja tupakkitaukoja. Minulle tehty. Rahaakin tulee ja kyllä sitä meneekin. Viikot olen siis siellä ja viikonloput olen humalassa. Ihan kivaa elämää.

Toissa viikonloppukin oli erittäin miellyttävä. Rakas ystäväni, nimeltämainitsematon, Tomi nimeltään, päätti nimittäin kastella tarinamme sankarin bensalla. Miksi? En tiedä. Tuskinpa tietää hänkään. Jonkin sortin piilovihaa?
Itku.
Joka tapauksessa. Nerokas tempaus. Kastella tupakkia poltteleva, maassa makaava jannu bensalla. Kiitos tästä. <3

Viime viikonloppu (huomioikaa kellonaika) meni vahingossa juomiseksi. Karkasin molempina päivinä rakkaalle väliserkulleni, herra JK:lle. Perjantai meni pummilla ja lauantaikin osin. Olihan mulla twelvi. Helvetin kallis twelvi, 14 euroo. Miettikää! Sairasta. Ja väliserkkuni päätti humaloittaa allekirjoittaneen Jack Danielsilla. Se toimii. Punaviiniäkin juotiin. Mahavaa.
Kun aamulla heräsin (JK:n äidin sängystä, JK:n paita päällä) havaitsin jotain kummaa orastavan krapulani lisäksi. Jalkani oli hieman kipeä. Ei kestänyt askeleen painoa.
Plus joku oli nussinut oikean kenkäni. Nerokasta, sanoisin. Päivemmällä sitten kävin parkanon arvaus-keskuksesta ja poistuin tuosta pahuuden rakennuksesta keppeihin tuettuna. Hassua on elämä.

Näillä evillä eteenpäin.

Ensi viikonloppuna Espoo, veikkaisin.
Pelätkää.