IRC-Galleria

oh fuck, it's monday! kuuluu huuto jokaisen itseään kunnioittavan koulunvihaajan suusta kun joutuu taas heräämään ja painumaan tuohon saastaiseen lukiorakennukseen, jossa opettajatkin ovat kuin sudet raadolla opettamassa meille tähteitä siitä mitä he ovat itse oppineet. laihoin tuloksin.

----

raistlin käveli pitkin pimeää käytävää kohti theobaldin asuntoa. kynttilä valaisi nuoren oppilaan reittiä ja loi aavemaisia varjoja hänen edelleen. mestari oli kutsunut hänet sinne, omaan asuntoonsa. yleisesti tiedettiin, ettei mestari theobald antanut kenenkään 'kömpelön nuoren typeryksen' tulla sotkemaan paikkoja kaikkein pyhimmässään, jossa huhujen mukaan oli demoneita kahlittuina seiniin, ja jotka öisin söivät huoneen lähistölle saapuneiden yksinäisten vaeltajien sielut lähettäen ne syvyyteen kuningattarelleen. raistlin tuhahti moisille typerille tarinoille. hänen ahkera, vastausta etsivä mielensä pohti juuri sitä, miksi mestari oli kutsunut hänet? tarvitsee kuitenkin apua uniloitsussa, hän tuumi ivallisesti ja käveli rivakkaa vauhtia eteenpäin valkoisen kaavun kahistessa, hädintuskin huomaamatta kahta nuorempaa oppilasta, jotka hyppäsivät nopeasti sivuun pelottavan majeren tieltä. raistlin ei välittänyt moisista moukista.

theobald selasi kokkauskirjan sivuja. hän yritti painaa mieleensä mutkikkaita kinkunvalmistuksen reseptejä kuten esimerkiksi että kuinka kauan kinkkua tulisi kärventää nuotion yllä ennenkuin se palaisi ihan täysin pilalle. hän muisti, että juuri noin oli käynyt viime kerralla hänen yrittäessään valmistaa jotakin itselleen, olihan hän velho, joka teki raskasta opetusmaisterin työtä ja joka tarvitsi paljon energiaa! mutta ei, theobald oli erittäin huono kaikkeen kokkaukseen liittyvässä. hän sai tyytyä marmin, joka oli hieman typerä vanha nainen, kokkauksiin, jotka maistuivat samalta kuin tiskirätti olisi kastettu rypsiöljyyn ja maustettu seesaminsiemenillä. theobaldin hienostunut makuaisti ei voinut sietää moista enää hetkeäkään! hän mietti pulmaansa kun sattui kuulemaan eräiden nuorten imbesillien oppilaiden puhuvan kateellisina kuinka majere oli tehnyt eilen mitä maukkaampaa kinkkuperunasoppaa. silloin hän sai ajatuksen: majere saisikin opettaa hänelle kuinka selviytyä ruuanlaiton saloista vaivatta ja itseään likaamatta! asia oli tehtävä salassa, koska hän ei halunnut myöntää kenellekään kuinka surkea hän oli kokkina. se ivallinen nuori velhonalku saisi siitä kyllä lisää ivailtavaa, mutta saakoon. hän oli valmis kestämään sen jos vain saisi apua ongelmaansa.

raistlin ojensi kätensä ja koputti sydämmien tähdittämään oveen tuntien olonsa typeräksi seistessään siinä kynttilä kädessä odottamassa pääsyä uberhomon luolaan tuntemattomasta syystä. hän odotti, muttei kukaan tullut avaamaan. juuri kun hän oli huokaisemassa helpotuksesta, tuo kirkuvan punainen ja pinkki ovenkuvatus avautui ja theobald astui näkyviin. hänellä oli yllään löysä yökaapunsa, miltei läpinäkyvä ja kädessään lasi hienointa haltiaviiniä. raistlin meinasi öksentaa jaloilleen kun näki tuon elävän erittäin tehokkaan keinon päästä hoikempaan kuntoon tulevan ovelle. hän kuitenki hillitsi itsensä ja astui sisään mestarin viitatessa häntä liikkumaan eteenpäin. hän toivoi, että theobald sanoisi asiansa ja päästäisi hänet menemään ja pian sittenkin.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

HAHAHAHAHAH! nojee, en vaan osaa enkä tosin jaksakkaa :P