IRC-Galleria

Ei se ollutkaan niin outoa mitä odotin. Ihan samalla tavalla kaikki meni niinkuin ennenkin. Ei tullut ahdistavaa oloa eikä päässä pyörinyt mitään outoa... Siispä luulen että asia on unohdettu ja kuopattu. Hyvä niin.

Kyllä tämä elämä heittää kuperkeikkaa aina kun mahdollista. Siellä missä luuli onnen olevan, sitä ei enää ole. Mutta ehkä se sinne takaisin saapuu joskus tulevaisuudessa.
Itse tietää miltä tuntuu saada onni ja miltä tuntuu kun se silmän räpäyksessä otetaan pois.
Sitä kaatuu maahan kuin 30m kuusi, rytisten ja kovaa..

Ylös nousu voi tuntua hankalalta ja odotus tuntua ikuisuudelta, mutta aina pääsee jaloilleen.
Joko yksin,yhdessä ystävien kanssa tai yhdessä uuden onnen.
Elämä vaan sattuu aiheuttamaan kaikenlaista.
Mutta tunteepahan olevan elossa..

Niin se ilta tuli minkä en uskonut ikinä tulevan. Kaikki se minkä kuvittelin asioista muuttui totaalisesti!Kaksi iltaa tässä elämässä saattoi muuttaa koko tulevaisuuden,sitä vaan ei tiedä vielä. Nämä tunteet mitä tunnen,on salattava,en saa puhua ääneen,en näyttää mitään.
Olisi jatkettava kuin ennenkin mutta en tiedä onnistuuko...

Myös erään toisen henkilön tunteet näkyi vahvemmin kuin koskaan.. Näin todellisuuden jota vierestä katsoin ja kuuntelin,koin.. En ole tyhmä ja ymmärrän suhde asioista paljon,ehkä enemmän kuin uskoisi ja tajusin että kaikki ei todellakaan ole niinkuin pitäisi tai miltä se ulkopuoliselta näyttää.

Vahva olen aina ollut ja paljon niellyt ja kokenut ja tehnyt mutta kai kaikella jossain on rajansa??Mistä ihmeestä sen loppujen lopuksi tietää,miten tietyt asiat tulisi ottaa?Onko se ensi reaktio SE oikea,niinkuin tähän asti olen todennut ja aina niin ajatellut,vai pitääkö selitykset kuunnella ja uskoa ja antaa taas kaiken olla??Välillä vaan tahtoo luovuttaa ja antaa kaiken olla,olla yksin ja kuolla hiljalleen pois. Kuolemaakin on monenlaista. Voit olla fyysisesti mutta silti kävelet kaiken keskellä tai henkisesti kuollut ja kukaan ei huomaa sinua, ei kuule sinua, ei tunne sinua..

Millainen on ihanne kuolema?

Joskus vaan tuntuu siltä että mikään ei ole sitä miltä näyttää tai mikään ei tunnu siltä miltä sen pitäisi tuntua. Joskus sitä omassa päässään kelaa niitä asoita joita on tehnyt ja joita ei oo tullu tehtyä vaikka on pitäny. Missä sitä nyt olisi ja kenen kanssa jos olisi eronnut aiemmin ex-miehestä tai myöhemmin, mitä jos olisi tehnyt ensimmäisen lapsen myöhemmin, olisiko se ollut sittenkin poika ja olisiko suhde ex-mieheen pysynyt?

Mitä jos olisin päättänyt olla yksin uudenvuoden, kotona, olisinko edelleen yksin. Tai mitä jos olisin eronnut miehestäni silloin kun tuntui siltä?Entä mitä jos olisin vain lähtenyt silloin kesällä katsommatta taakseni, olisinko jossain vaiheessa kääntynyt katsomaan takasin ja katunut lähtöäni vai olisinko entistä onnellisempi nyt?

Jos olisin tehnyt kaiken mitä ikinä suunnittelin, missä olisin nyt? Olisiko minulla oma talo, auto, varallisuutta, kauniita tavaroita muttei rakkautta? Vai olisinko köyhä ja onnellinen?

Pitäisikö kaikkea miettiä mitä on tehnyt ja mitä on jäänyt tekemättä, vai olla oikesti tyytyväinen siihen mitä on ja on saanut??

sun ystäväsi armaasi
aina olla tahtoisin
en koskann olla tahtoisi
sulle uskotonn ja petturi
se oisi ainoo iloni
jos oisit aina luonani
vaan jos kuolo sinut korjaisi
niin murhe minut murtaisi

vaan jos ystäväni et olekkaan,
lue joka toinen rivi vaan...

On tää elämä välillä niiiin perseestä ku olla voi!Joka päivä alkaa samalla tavalla.. Poju herää,on noustava ylös. Vien pojun olkkariin ja pistän kahvin tippumaan,sitten pojulle puhdas vaippa ja vaatteet ja olkkariin leikkimään. Minä juon aamu kahvit ja poltan tupakan. Sen jälkeen hetken pojun seurassa ja eikun tiskaamaan,keräämään tavarat lattioilta,peswemään pyykkiä,viikkaamaan pyykkiä,pyyhkimään pölyjä ym ym.. Poju ekoille päikkäreille ja suihkuun ja sitten vaan odottaa että päivä menee eteenpäin ja pääsee nukkumaan..

Nyt muutaman päivän olen päässyt ULOS, siis muuallekin ku kävelylle, ja on ollut mukavaa, mutta sen huomaa täällä asunnossa!Kaikki on rempallaan,puhdasta pyykkiä on joka paikassa,tiskit altaassa odottaa et pesisin pois, imurointi pakko, kaikki aivan sekasin eikä nyt löydy intoa mihinkään siibvoomiseen!!!Vaikka pakko olisi.. Sillä kun asunto on sekaisin koko mieli on sekaisin ja ahdistaa ja ärsyttää ja vituttaa täysillä!!

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja "Toma sota balcu"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

ja taas ollu huittisissa tiistaista asti ja mitään muuta ku potenu koti ikävää.. pakko oli tulla ku mummu tahto pojua nähä, nyt taas tartte tulls vähään aikaan!!meinaa aika itkua ollu =) eero on päästelly suustansa taas kaikkee outoo.. ei aina ymmärrä. mutta TÄNÄÄN KOTIIN!!!!!!!! =) heh.. kiirus kahvitteleen _PIAA_n kanssa.. WUHUU!!!!

Pientä tontti päiväkirjaa ajattelin pitää.. Nyt tontti on ollut oma n.3 vkoa. Puita on kaadettu todella lahjakkaasti. Risuja on kannettu ja tukkeja vaikka kuin paljon. Aluksi näytti siltä että siihen metsään ei kyllä uskoisi talon nousevan. Mutta nyt jo näyttää siltä että kyllähän se unelma toteutuu =) kaivuri on käynyt hoitamassa hommiaan ja tällä viikolla tie tontille on valmis. Uskomatonta. Paljon hyviä puita mitä käytetään talossa siellä on vielä paljon hommaa ennenku rakennukset voi alottaa.mut apua ollaan saatu vaikka kuin. Että suuret kiitokset ilelle,_PIAA_lle,saijalle=) ullalle,juholle ja oonalle. Apu ollut tarpeen. Ja kirsille kiitokset lapsenvahti avusta!

PIAA ja Johnaa.. huhuu.. missä te ootte ku tein pits olla mun luona =( On niin IKÄVÄ jo naapurin kalkkunoita!!Eli siis pakko ryypätä tänään.. teidän syytä =) heh.. tulkaa pelastaa mut.. Ootte rakkaita..

PULIMA, PULEMI, PHONE, LUURI, KÄNNY, KAMELI PULIMA =DD jees nyt se on mulla!!!sekosin...