IRC-Galleria

Ja olenko kertonut kuinka rakastan niitä keskusteluja kun ei tarvitse kysyä pakollista "mitä kuuluu?" koska se unohtuu siihen kaikenkertomisen vyöryyn. Tavallaan huolestuttavaakin, kai. Löysin netistä tytön joka kirjoittaa uskomattoman hienoa settiä, selvästi siksi että nauttii siitä eikä mistään runotyttöjen sosiaalisesta pakosta.

mutta kun ulkona on veretseisauttavan upea päivä (sellainen joka saa muistamaan miksi syksy on lempivuodenaikasi), ei ole krapulaa vaikka eilisen jälkeen ansaitsisitkin yhden, tullessasi kotiin luennolta (jossa tunsit syvää solidaarisuutta muita juhlimisesta rähjääntyneitä ja yhä tutummiksi käyviä opiskelijakavereitasi kohtaan) postilaatikossasi odottaa Atmospheren Headshots: SE7EN ja RJD2:n Deadringer, keität kahvia ja menet juomaan sen auringonlämmittämälle parvekkeelle
niin on pakko päätyä ensimmäisen kannalle.

Tässä se on, hetkellisesti mutta sitäkin hienompana.

It's the same déja vu.

Kotona käymisen hyviä puolia:

-saa kunnon ruokaa
-Hesari!
-autoilu
-huomaa jonkinlaisen tervetulleen status quon muutoksen suhteessa vanhempiin
-vierailun tilapäisyys, eli ensimmäistä kertaa lähes 19 vuoteen on Ähtärissä vain KÄYMÄSSÄ, mikä on tajuttoman hienoa
-voi hakea postin aamulla niin vähissä vaatteissa kun haluaa, naapurimme ovat jo nähneet kaiken

Luovaa toimintaa oli tämä viikonloppu täynnä nevertheless, en muista nauraneeni pitkään aikaan niin paljon kuin Lehtimäellä Annin pippaloissa (varsinkin valloittaessamme Lehtimäen ainoan baarin), ja eilinen ilta Seinäjoen Wartissa Saran keikalla meni mainiosti, johtuen varmaan seurasta ja siitä, ettei once again oltu Ähtärissä (yritimme muuten Jussin kanssa tehdä empiiristä tutkimusta jukeboksilla -mitä baarillinen mustiinpukeutuneita rokkareita tykkäisi jos Kornin ja Diablon jälkeen alkaisikin soida iloinen Valkyrians ska; mutta käytännön evottamisen takia emme ikinä päässeet niin pitkälle.)
Ja muutakin! Mutta on mahtavaa lähteä takaisin Ouluun.

Tahattomasti hidas ja ontuva flow on viime aikoina alkanut vain ärsyttämään. I want that quick shit.

L / sanoo:
mä voin ajaa
L / sanoo:
sä kuvaat
janni sanoo:
haha okei
janni sanoo:
ja tapellaan musasta
L / sanoo:
ei tapeltais
L / sanoo:
se joka ajais sais päättää!
L / sanoo:
se on se universaali sääntö
janni sanoo:
what!
L / sanoo:
se ON
janni sanoo:
pelkääjän paikalla oleva päättää luonnollisesti musiikista!
L / sanoo:
et voi tietää kun sulla ei oo korttia
janni sanoo:
eihän ajaessa voi ees keskittyä levyjen etsimiseen
L / sanoo:
autokoulussa se on eka oppitunti:
janni sanoo:
älä puhu paskaa
L / sanoo:
"se joka ajaa saa päättää musiikin. aina."
L / sanoo:
AINA.
janni sanoo:
i'm not buying that
janni sanoo:
(tästä se alkaa )
janni sanoo:
meiän pakussa voi hallita demokratia
L / sanoo:
tyrannia!
janni sanoo:
levy soitetaan vain jos molemmat puolueet on sen kannalla
L / sanoo:
tai vähintään diktatuuri
janni sanoo:
dream on, usutan amnestyn sun kimppuun
L / sanoo:
FUCK the amnesty it's so lame

Aamulla herääminen otti fyysisesti kipeää, kahvi maistui paskalta ja pyöräily yliopistolle hyytävässä aamuillassa lähinnä hajotti herättämisen sijaan. Luennoilla oli mahdotonta seurata opettajan puhetta, ajatukset harhaili kaikessa muussa paitsi Norjan itsenäisyysjulistuksessa ja sumerien byrokratiajärjestelmässä- muistiinpanojen sijaan sain aikaan vain tikku-ukkoja potkimassa ja muutenkin vahingoittamassa toisiaan. Ruokalassa törmäilin ihmisiin, valitsin pahaa ruokaa enkä kahvilla jaksanut sosialisoida lainkaan vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Kämpässä on kylmä (kaikkialla on kylmä, onko se joku Oulun oma juttu?), keittiössä tiskivuori ja tyhjä jääkaappi, kämppis-Lauralla stressiä huomisesta tentistä ja tämä päivä ei vaan taida olla minun päiväni.

"Tomorrow I'll be like:
'Where am I?'
'What's your name?'
'Gotta go, I'm glad you came.' "

Deeppiä shittiä.

(Ex tempore Tanchester: kaksi päivää absinttia ja rommijaffaa/jommiraffaa, terapeuttisen paskaa läppää ja hyvää jumitusta. Musiikkia! Juna niin täynnä että joutui taas istumaan lattialla 4,5 tuntia, mutta sekään ei oikeastaan haitannut.)

Ensimmäistä kertaa muuten Ouluun palaaminen tuntui palaamiselta takaisin arkeen. Ajattelin tilata levyjä.

Vulcanalia tuli juhlittua. Heiluin kameran kanssa häiritsemässä ihmisiä koko illan, aamulla laskeskelin että kuvamateriaalia on noin 500 kuvan edestä. Toisaalta varsinkin loppuillan kuvat ovat hyvin pitkälti deletoitavissa yleisen (humala)noisen takia.
Selviydyttyäni jatkopaikasta kämppäkotiin vasta noin tunti sitten on olo hieman vetämätön.

Jospa elämä voittaisi kun käy suihkussa, syö, lataa kuvat koneelle, ilmoittautuu verkkokursseille ettei tarvitse huolehtia enää opintopisteistä tällä syksyllä, siivoa kämpän ja menee ajoissa nukkumaan. Ettei tuijota tietokoneen ruutua koko iltaa lasittuneilla (verestävillä) silmillä kuunnellen Radioheadia liian kovaa kuulokkeilla. Arvatkaa kuinka tulee kuitenkin käymään.

Before you run away from me,
before you're lost between the notes.
Just as you take the mic
just as you dance, dance, dance.