IRC-Galleria

Ihmiset eivät havaintojeni mukaan eivät juurikaan muutu. Luonteen peruspiirteet pysyvät pitkälti samoina läpi ihmisen elämän. Poikkeuksia voi löytyä, mutta listaanpa aikani kuluksi pari esimerkkiä enemmän tai vähemmän todenmukaisista tarinoista. Esimerkit ovat tosiaan ihan hatusta. Niistä ei pidä vetää liikaa johtopäätöksiä.

Joku saattaa olla nuoruuden kapinoissaan omaksua stallareiden "elämänkatsomuksen" joukkohysteriaa lietsovan karismaattisen "uskonjohtajan" manipuloinnin jälkeen, mutta iän myötä katsantokannat muuttuvat ehkä sosiaalidemokraattiseen suuntaan. Ruotsinlaivan gangbangari (vaikea keksiä tälle muuta suomenkielistä sanaa kuin raiskaaja) tuskin kohtelee vaimoaan kuin kukkaa kämmenellä, mutta oppii ehkä olemaan aktiivisesti näyttämättä tiettyä hyväksikäyttäjän puoltaan naiselleen. Elintasohuoraan (anteeksi tämä ilmaisu) tuskin on luottamista. Kun pappi on sanonut aamen ja hopeat nipussa niin myöhemmin voi jäädä kuparit käteen.

Parisuhteessa tietenkään ei voi olettaa muuttuvansa itse tai voivansa muuttaa toista. Sama pätee suhteessa työ/opiskelukavereihin tai sukulaisiin. Voitko sietää toisen sellaisena kun hän on? Jos toisen osapuolen tyyli olla ja elää on liikaa ristiriidassa vaikka oman arvomaailman kanssa, tuskin kannattaa jäädä odottelemaan muutosta.

Näiden asioiden luulisi olevan yksinkertaisia ja kaikkien tiedossa, mutta olen itsekin joskus uskonut oman itseni kykyyn muuttua vaikkapa parisuhteen pelastamiseksi erittäin huonoin seurauksin. Lisäksi olen nähnyt, että taipumus tai halu muuttaa toisia ihmisiä mieleisekseen on osalle meistä itsestäänselvyys ja mielellään vielä kiistetään.

Siksi tämä saarna. Älkää kuvitelko, että voitte muuttaa itseänne tai toisianne. Elämän kylläkin voi halutessaan muuttaa mieleisekseen. Ainakin lähelle sitä.