IRC-Galleria

No niin. Vituttaa joskus olla nainen. On se vaan niin kivaa kun on kuukautiset ja perse vuotaa kuin seula ja selkää särkee jo pelkät krampit. Niin niin... ja töissähän taas kaikki alkoi. Ei kai sitten muuta kuin paperia perseeseen ja naama makkaralla kohti iltapäivää. Voi laupias taivas tätä naisena olemisen ihanuutta! Kyl mie vaan niin tykkään että! Suotana!

Miksi naiset näkevät niin kovasti vaivaa aamuisin? Ensin pitää suihkutella ja sitten laittaa päälle, laittaa tukka ettei se lässähdä (vaikka oikeasti se on täysin lättänä siinä vaiheessa kun pääset töihin eikä mikään määrä lakkaa tai muotovaahtoa estä sitä), sitten pitää kiinnittää naama ettei se roiku. Pakkelia pakkelia ja pakkelia niin että kulkee pienen puuteripilven sisällä. (Tai ei oikeastaan, jotain pientä vain. Luomiväri ei kestä ja ripsiväri valuu naamaa pitkin söpöksi pieneksi pandanaamioksi kun olet töissä (- ja työmatka nyt kuitenkin kestää vain sen 15 minuuttia maksimissaan...)). Kaiken pitäisi olla kondiksessa ja ei kuitenkaan ole, ainakaan sille ei tunnu. Itsetunto-ongelma se on, sano minun sanoneen. Ei sitä niinkään tällää miessukupuolta varten, vaan itseään. Kun tietää olevansa ns. "hyvännäköinen" (ukei, tässä vaiheessa voi vain repeillä) on helpompi suhtautua töihinkin asian vaatimalla vakavuudella. Niin.. siis yleensä. Tänään sitä lähinnä kulkee seiniä pitkin. Juu-u. Että tällaista. Vituttaa. Aika kirjaimellisesti.

Iltasella sentään tulee hyvää ohjelmaa. Tänään ostan kyllä pussin juustonaksuja, pistän villasukat jalkaan ja käperryn peiton alle katsomaan Todistettavasti syyllistä ja Oscareita. Otan kissat kainaloon ja nautin olemisen sietämättömästä keveydestä. Enkä tee mitään ylimääräistä!

Vaikka, kaiken reiluuden nimissä, olisi kyllä myönnettävä, että minulla olisi rästihommia vaikka muille jakaa. (Eikä ketään kenelle voisin delegoida noita töitä! Perkele!) Mutta jos ne nyt odottaisivat ylihuomiseen. Tai jotain. Tiedä vaikka innostuisi tänään tekemään niitä töissä. Nyt ainakin näyttäisi, että tulee olemaan hiljainen päivä. Ehtisi koneelle ainakin aamusta ja saisi palautettua noita hommia... Juu, niin minä teen. Ei minusta kuitenkaan ole olemaan. Perkele kun joskus (AINA!) pitää olla liian tunnollinen. Oppisikohan sitä joskus relaamaan?