IRC-Galleria

Testin mukaan minusta löytyy ominaisuuksia useammasta Kalevalan naishahmosta, eniten minua muistuttavat Mielikki, Aino ja Louhi! (Osui enemmän kuin oikeaan!)

Mielikki:

Mielikki suhtautuu suurella, mutta rennolla huolenpidolla ja hellyydellä sekä luontoon, ympäristöön, eläimiin että omaan perheeseensä. Hänen miehensä ja lapsensa saavat osakseen paljon rakkautta ja hyvää ruokaa. Mielikki ei välitä kovinkaan paljon siitä, miltä asiat toisten silmissä näyttävät. Hän on aika boheemi asumisensa ja pukeutumisensa suhteen. Siivoaminen ja pyykinpesu eivät ole hänelle kunnia-asioita. Hän ei tee mitään sen vuoksi, että niin yleensä pitäisi tehdä. Jos Mielikki saa rahaa ja tavaraa, niin silloin sitä myös menee. Aineellinen hyvyys ei tee pesää hänen ympärilleen. Hän arvostaa kokemuksia enemmän kuin arkkuja aitassa.

Hän jos kuka osaa tarttua hetkeen. Mielikki on rakastettavuudestaan huolimatta itsenäinen ja antaa itsenäisyyttä perheensä jäsenille. Hän ei tunge liian liki. Hän tarvitsee myös tilaa ympärilleen, jotta hänen ajatuksensa ja luovuutensa voisivat vapaasti liikkua. Eläimet ovat hänelle hyvin tärkeitä. Mielikki ja eläimet tulevat hyvin toimeen keskenään; melkein kuin he puhuisivat samaa kieltä. Eläimet, lapset ja miehet palvovat Mielikkiä. Mielikin heikkous voi olla liiallinen antaa mennä-asenne. Tyhjä jääkaappi, pöydillä ajelehtivat laskut ja satunnainen järjestyksen ja puhtauden ylläpito saavat lapset tuntemaan turvattomuutta. Usein Mielikin lapset itsenäistyvät varhain. Nautiskeleva elämänasenne ja kaikkeen elolliseen kohdistuva hellyys ovat Mielikkiä johtavat voimat. Kun ne ovat tasapainossa asiat ovat hyvin. Jos voitolle pääsee nautiskelu, se voi aiheuttaa juomis- tai syömisongelmia. Tuhlaileva hellyys taas saattaa suuntautua kummallisiin kohteisiin. Kehityssuunta: ripaus tarmoa, hyppysellinen kurinalaisuutta ja teelusikallinen järjestystä.

Aino:

Ainon rooli perheessä on kuuliaisen tyttären. Hänen merkittävin ihmissuhteensa on äitisuhde aikuisuuteen asti ja äidin hyväksyntä on hänelle tärkeä. Aino on se lapsista, joka jää huoltamaan ikääntyviä vanhempiaan. Myös suhteessa miehiin Aino omaksuu tyttären aseman. Hän kokee seksuaalisuuden pelottavana ja kiellettynä. Äidin hahmo on ikään kuin aina Ainon ja hänen rakastettunsa välissä.

Ainoa on helppo käyttää välineenä valtapelissä, sillä hän on taipuvainen täyttämään toisten tarpeita eikä uskalla tuoda esiin omiaan. Tiedostamattaan Aino arvelee, että hyväksyntä loppuu heti, kun hän alkaa esittää omia toiveitaan. Ainon on ylipäänsä vaikea määritellä, mistä hän pitää tai mitä hän tahtoo.

Merkittävä hetki Ainon elämässä on, kun hän ymmärtää tulevansa hyväksikäytetyksi ja oivaltaa, ettei häntä rakasteta omana itsenään.

Mutta Ainon on vaikea ilmaista vihaa. Viha kääntyy häntä itseään kohtaan. Aggressio muuttuu depressioksi ja itsetuhoksi. Tajuamisen hetki antaa mahdollisuuden myös uuteen elämään.

Ainolla on mahdollisuus murtautua ulos perheestä ja elää omaa, erilaista elämäänsä. Se merkitsee usein sairaiden perhesuhteiden täydellistä katkaisemista ja se saa ilmaisunsa seksuaalisen identiteetin etsimisenä, uuden viiteryhmän löytämisenä, kenties muuttona eri kulttuuriin tai siirtymisenä aivan toisenlaiseen elämäntapaan kuin lapsuudenkodissa.

Uuden identiteetin löytävä Aino vapautuu masennuksestaan. Oman elementtinsä - oli se sitten urheilu, taide, politiikka, toinen kulttuuri tai seksuaalisuus - löytänyt Aino on vapautunut ja iloinen.
Kehityssuunta: Ainon masennukset hellittävät, kun hän opettelee tuntemaan, mitä itse asiassa haluaa ja mistä pitää.

Louhi:

Louhinainen pitää vallan ohjakset käsissään. Hän on todennäköisesti myös työssään johtavassa asemassa. Johtajana hän on oikeudenmukainen ja ajaa yhteistä etua.

Hän ei päästä itseään helpommalla eikä ota etuoikeuksia. Hänellä on usein vaikeuksia delegoida tehtäviä ja päätöksentekoa tai luottaa työntekijöiden omaan arvostelukykyyn. Vaarana on tällöin kuormittaa itseään liikaa.

Louhessa on sisäistä auktoriteettia. Hänen johtajuuttaan asetetaan harvoin kyseenalaiseksi.

Louhi on tytärten äiti. Tyttären hyvä on hänelle tärkeää. Tyttäriinsä hän myös luottaa ja äidin ja tytärten välillä on lämmin ja kunnioittava suhde, joskin Louhinainen jakelee hyviä neuvojaan myös tyttärille.

Louhi on perhe-elämänsä aurinko, jonka kirkkaudessa mies haalistuu kuuksi. Suvun naiset ovat kiertotähtiä ja miehet auttamatta vain satelliitteja. Mies on Louhelle tärkeä tunteiden tasolla. Usein hän valitsee tunteikkaan, vähemmän vallanhaluisen miehen, josta saa yliotteen.

Ei ole harvinaista, että Louhen kumppaniksi osuu mies, joka on työnsä vuoksi paljon poissa kotoa. Kun miestä kohtalo kolhii tai maailma masentaa, Louhen hellivät piirteet nousevat pintaan ja hän on hyvin hoivaava ja ymmärtävä kumppani. Louhi toivoo huolenpitoa ja lohduttelua myös itselleen, mutta ei suinkaan pyydä sitä ääneen.

Kehityssuunta: Louhinainen voi paremmin, kun hän tutustuu tunteisiinsa ja alkaa arvostaa niitä. Hänelle tekee hyvää opetella osoittamaan armeliaisuutta itseään kohtaan.

***

Louhi parantaa Väinämöisen:

Otti miehen itkemästä,
Urohon urisemasta;
Saattoi siitä purtehensa,
Istutti venon perähän.
Itse airoille asettui,
Soutimille suorittihe;
Souti poikki Pohjolahan,
Viepi vierahan tupahan.
Syöttelepi nälästynehen,
Kastunehen kuivaeli;
Siitä viikon hierelevi,
hierelevi, hautelevi,
Teki miehen terveheksi,
Urohon paranneheksi.

***

Aino itkee perheensä rakkaudettomuutta:

"Syäntäni tuimelevi,
Päätäni kivistelevi.
Eikä tuima tuimemmasti
Kipeämmästi kivistä,
Jotta, koito, kuolisinki,
Katkeaisinki, katala,
Näitä suurilta suruilta,
Apeilta miel'aloilta.
Jo oisi minulla aika
Näiltä ilmoilta eritä,
Aikani Manalle mennä,
Ikä tulla Tuonelahan:
Ei mua isoni itke,
Ei emo pane pahaksi,
Ei kastu sisaren kasvot,
Veikon silmät vettä vuoa,
Vaikka vierisin vetehen,
Kaatuisin kalamerehen,
Alle aaltojen syvien,
Päälle mustien murien."

***

Lemminkäinen kehottaa Mielikkiä pukeutumaan juhlavasti:

Itsensä metsän emännän,
Ehtoisan metsän emännän,
Käet oli kullankäärehissä,
Sormet kullansormuksissa,
Pää kullanpätinehissä,
Tukat kullansuortuvissa,
Korvat kullankoltuskoissa,
Kaula helmissä hyvissä.
Oi mielu metsän emäntä,
Metsolan metinen muori!
Heitä poies heinäkengät,
Kaskivirsusi karista,
Riisu riihiryökälehet,
Arkipaitasi alenna!
Lyöte lykkyvaattehisin,
Antipaitoihin paneite
Minun metsäpäivinäni,
Eränetso-aikoinani!
Ikävä minun tulevi,
Ikävä tulettelevi
Tätä tyhjänä-oloa,
Ajan kaiken annituutta,
Kun et anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta.
Ikävä ilotoin ilta,
Pitkä päivä saalihitoin.

***

http://www.sirpa.hirvikoski.fi/kalevala/testi.html