IRC-Galleria

sunnuntaina klo15 raatin nuorisotalolle ...tai maanantaina samaan aikaan. tuota siellä on sitte "kotona ja kaukana"-monologiteatterimikälie-esitys sitten nii joo. olis noloa esittää tyhjälle salille.

jåå..

tai sitte ei

Virallinen teiniangst, vakuutus että olen tietoinen iästäni

Joku sanoi minulle, ettei kukaan uskalla tai tahdo sanoa minulle pahasti, koska olen ja olen ollut niin joviaali kaikkia kohtaan. I disagree...
Joku mainitsi, että on hyvä joskus revetä oman tyyneytensä keskellä, vaikka on hyvä jos osaa pitää malttinsa. Ei pidä ajaa itseään äärirajoille. Arvostan.

Tässä viimeaikoina olen kihissyt raivosta, koska ihmiset eivät tajua olevansa tyhmiä ja luulevat itsestänsä ihan liikoja. Raivostuttaa se, että he ovat minulle todella, TODELLA rakkaita. No ei ehkä tyhmiä, mutta hieman ajattelemattomia ja pikkuisen ahdasmielisiä. Noh...

Tunnen etten ole kehittynyt lainkaan sitten kolmentoista ikävuoden. Silloin en tosin ajatellut, mutta ajatteluni on vieläkin kovin alkeellista, kyllästettynä muutamalla lukion pitkän matematiikan, filosofian ja psykologian kurssilla. Asiat tapahtuvat, koska niillä on syy ja niitä seuraa aina jokin tapahtuma, oli niillä sitten havaittava yhteys tai ei.

Kausaliteettiportaat. Asia johtaa toiseen... Miten pikkuasioita järjestelemällä olisikin helppoa tutkia menneisyyttä ja arvailla mitä tuleman pitää...
Aikaulottuvuus. Nähdä ajan läpi ja elää ajattomasti, kuollen, mutta ajattomasti. Mikä lohdullinen, ihana ajatus: Kurt Vonnegut - Teurastamo 5.

Päivän uutisia: Keski-Euroopassa talventulo on sekoittanut liikenteen. Britanniassa kymmensenttinen lumikerros on tehnyt tehtävänsä ja suurien teiden liikenne on tukossa. Hollannissa juna suistui raiteiltaan... Myös Finnairin lentoliikenne Keski-Eurooppaan on takkuillut. Hiihtokeskukset myhäilevät tyytyväisyydestä, sattuihan lumentulo sopivasti talvikauden avajaisviikolle. Näin Euroopassa.
Talvinen valkea suomi? Koko päivän ajan on ollut pimeää ja märkää, mustaa ja kosteaa. Uskokaa tai älkää, oloni on hyvä ulkona. Ympäristö on yhtä pääni kanssa ja se rauhoittaa sitä. Oooo, syksyn lapsi mä ooooon... Jah?

Tänään kotona oli hieman levotonta. Yleensä kaikki kotona ovat tyyniä, patistelevat hieman toisiaan ja pikkuisen loukkaantuvat, mutta kun joku aukaisee suklaalevynsä ja tarjoaa muillekin, tai jos paljastuu että äidillä on kuin onkin isälle savukkeita, tilanne rauhoittuu ja leppoisa elämä palaa perheyhteisöön. Tänään isällä ei ollut savukkeita, oli tympeää, yleistä syyllistämistä ja epäjoviaalisuutta, kukaan ei ymmärtänyt ketään. Se pieni tyttö yritti olla rauhallinen ja pitää äänensä tyynenä... Sulkeutui huoneeseen ja itki ja itki ja itki...

Tuntuu pahalta, mutta joku ymmärsi ja sanoi hyvin. Silti itkettää. Kukaan ei tapaa pyytää anteeksi ja tilanne jää leijumaan kerrostaloasunnon katon rajaan ja ahdistaa päätä ja selkää.

Kouluunkin pitäisi kiinnittää huomiota, ei kykene. Se että istuu tunneilla ja koittaa läsnäolollaan pitää yllä kohtuullista opiskelijan rooliaan ja pitää numerot hyväksytyn puolella, ei tahdo riittää. Itselle ehkä riittäisikin, muttei ympäristölle, ja sitä vain niin haluaisi olla mieliksi...

Nyt on koeviikko ja on tullut kusettua jo eräskin tentti. Paska. Vielä olisi kaksi koetta. Sitten helppo jakso, mutta auta armias ne kevään täyteen pusketut jaksot. Voi olla, että sitten kesäntulo on aiheellisempi lohdutus. Nyt odotamme joulua ja unohdusta.

Joulu Joulu Joulu!

aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa :0
vatsaa polttelee.... aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa :o
join tässä 14kupillista kahvia aamu seitsemän ja yhdeksän välillä... söin kolme haarukallista kylmää makaronilaatikkoa ja panaanin..

aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa :o

ja lauloin kaksikymmentäseitsemän kertaa hills are alive with the sound of music

ja kuusikymmentä seitsemän ja kolme kahdeksasosaa kertaa pocahontaslaulun, missä pitää maalata endoterminen reaktio. korjatkaa jos olen väärässä...

AAAAAAAAAAAAAAAAAAA! :O

a

nojooh... näin on närhen munat

että kun sitä saa hermolomaa koulusta ja sitä pitää rokulia pari päivää niin tekee sen kaiken tyhjäksi ku ottaa vastaan mitä ihanimman duunin, vain koska he eivät kai selviäisi ilman sinua...
niin ja pitseeriassa vielä lähtö taiwaniin ja kalsarikännit tuntuu hyvältä idealta.
eli tuiran srk:n lähetysnuoret tekee pitkin vuotta duunia erilaisille heeboille että sais massia lähtä euroopan ulkopuolelle ja sitä pieni jenny innostuu ja lupautuu laittamaan aamiasta oulu-gospelin iloiselle väelle. ach ja!
no työpaikan täti lupasi tulla noutamaan ja jos hyvin käy niin on täällä puolessa tunnissa. mutta: kämpän lattialla on kolme henkilöä sammuneena, nurkat kaljapullojen peitossa ja itsekin haisnen krapulaiselta seurakuntanuorelta...
mikä ach identiteettikriisin poikanen tässä voisikaan piillä. noh lupasi rouva terveydenhoitaja minulle ammattilaisen apua selvittämään näitä kaikenkarvaisia teinikompleksejani... vaikka ei näissä mitään vikaa ole. olen vain menossa 'lievä' tärinä päällä, jonnekin, missä minulta ei sellaista odoteta...
*tupakkitauko*
on se kirjoittaminen...
ja niin edelleen...

pitäisi kai kumppanit herätellä ja kilistellä heidät ulos täältä... vanhemmat eivät kuulemma ilmene vasta kuin ehtoon puolella, käyttävät mummia pyhäin päivän kirkossa, kaunis ajatus, vaikka pakanoita kaikki tyyni..

taidanpa lähteä ensiyönä 58tuntia valvoneena juomaan sorbusta (juoppojen halpisvinkku numero kaksi) ja kaatelemaan hautakiviä. "en se ollu minä, se oli tuuli!" ja nakata ne pohjat siitä pullosta elmeri-vainaan haudalle... "minä? alaikäinen? eei eheiii... humalassa? eijei... mikä se sellainen etyyli a oikein on???"

selässä on kivulias finni... on se rankkaa olla teini...

...pitäisi kai useammin kirjoittaa vieroitusoireissaan... sitä tuntee itsensä nerokkaaksi kun hoksaa kirjoittaa 'olinpa kerran kalsarikännejä vetämässä' 'vedin kalsarikännit' sijasta... tuottaa suunnatonta tyydytystä...

vitun vartti ja se muija tulee... SUIHKU! perkele...

what so fuck ever... tuun sitte harkkojen jälkeen raaputtamaan nämä pois täältä kämpästä... kauhia...

olipa taas niin hyvä idea... ei avauduta. ihq daa niinq mut hey enx mä saa vinee? mit vit... ach so. ollaanpa lapset. ny

no niin... nyt kuvittelen, että kirjoittamisessa tänne on jotain hohdokasta.

ollapa monta päivää koneetta ja sitten tajuta että poissaollessasi galleriassa on uusi mitä nerokkain tapa ilmaista omaa itseään ja kehittää virtuaaliminäänsä. Jotkut valittavat että kirjoitan liian pitkiä lauseita, joka taas puolestaan tekee siitä vaikeasti ymmärrettävää ja se, ettei teksteissäni ole kappalejakoa tekee tekstistäni niin turruttavaa, ettei sitä kovin moni jaksa lukea. Noh, tällä tiellä aion jatkaa... jollen sitten itse väsy. Mutta toisaalta... toistaiseksi kirjoittelen osoitteessa www.livejournal.com, kuten muutkin, erästä henkilöä/erätä henkilöitä lainaten; "tekotaiteelliset" teinit, sivistyssanakirjasta selatulla satunnaisella suhteellisen hienolta kuulostavalla nimellä; kefeus, mutta suurinta osaa teksteistäni lukevat vain kavereiksi ilmottautuneet. Mutta tee profiili ja kerro, että haluat lukea niin saat mahdollisuuden. Tosin nykyään minulla on pieni elämäntapainen enkä välttämättä kerkeä niin paljon kirjoitella kuin ennen, ja se kyllä näkyy ajattelussani. Siis jos ei vietä aikaa koneella paljoa niin oma ajatuksen kulku ei pääse kulminoitumaan ja muuttumaan tekstimuotoon johonkin blogiin vaan junnaa päässä... Mutta taas toisaalta näkee ihmisiä ja he kertovat ajatuksensa ja kerron heille ajatuksiani jada jada jada ja oma ajattelu kehittyy.... Mutta siis... en nyt jaksa päästä pitkälle, koska vieressäni isä katsoo televisiota ja siellä sanotaan, että hyvä ystävä tiskaa kaverinsa tiskit (what so fuck ever... ehkäpä näin on...) ja sitten joku loistavampi acapella yhtye laulaa paskaa sovitusta smooth criminalista, ei tässä voi keskittyäääääh....