Eräässä keskustelussa psykedeelinen liitettiin vahvasti huumeisiin. Itse kokisin että huumeet ovat vain tapa vahvistaa psykedelian elämystä, nykyään kai ihmiset ovat niin konkreettisia. Jatkuva järjellisyys puuduttaa, mutta senhän me jo tiesimmekin. Jarkko Martikainen sanoi kutakuinkin että nykyään annetaan liian vähän mahdollisuuksia hengittää puheessa ja että vaikeneminen on usein fiksumpaa. Toisinaan vaiteliaana henkilönä voin sanoa sen fiksuuden vain tekosyyksi sille ettei todellakaan ole mitään sanottavaa. Sitä sitten vaikuttaa ylimieliseltä ja saa halveksuntaa osakseen.
Mietiskelin tässä (jokin aika sitten) myös antiikin ajan tiedonhalua ja sen haihtumista keskiaikaan mennessä kuin eetteri saharaan ja pieru kämmeneltä. Eipä siinä, kirkkolaitos kai tappoi tieteelliset tavoitteet jo silloin, vai vähensikö se kenties vain elämisen tuskaa? Kunnes päästiin renessanssiin, jolloin ihmistön loputon angstaus haudattiin prameiluun, mikä huipentui barokin aikaan... AAAAAHAhaa... Ehkäpä meillä onkin vain käsissämme tieto, jonka mukaan kukin taplaa tyylillään. Luultavammin tiedämme että joku, joka valmistautuu kirjoituksiin luulee olevansa kovinkin fiksu. Jah?
Ja tänään koulussamme kävi mies luennoimassa taitavasta opiskelusta. Fiksua asiaa, charmanttia esiintymistaitoa, hauskoja juttuja sekä itsensä toistoa, tarpeetonta superlatiivien hoentaa ja mikä kummastutti minua eniten: "legendaarinen OSYK" ja "eliittikoulu"! MITÄ VITTUA? Osyk on legendaarinen omattuaan nimensä melkein puoli vuotta (on kyllä kyse historiallisia vaikutteita saaneesta nimestä, mutta silti) ja siinä vaiheessa kun koulun koko kaksinkertaistui niin ne pienimmätkin elitismin rippeet haihtuivat jonnekin. Elitismin koko idea on muutoinkin melkoisen kyseenalaistettavissa, mutta ei siitä tällä kertaa. Tai no sen verran että kaikki eliittinen minkä ihminen saa osakseen on vain henkilön omien korvien välissä ja pyhä seurakunta voi olla siitä montaa mieltä, että kuinka pyhästä eliitistä onkaan kyse. Ei enää e-sanaa... Nyt käytetään vaikka nenäapinaa.