IRC-Galleria

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Porkkanaraaste on aina sotkettava ruskean kastikkeen kanssa. Muutoin mistään ei tule yhtään mitään.
2. Ehkäpä oman mielikuvitoksettomuuteni vuoksi huomaan joskus käyttäväni tiettyjen ilmaisujen kanssa jotain muilta kuulemiani äänenpainoja ja todennäköisesti ilman sitä äänen painoa tai opittua fraasia en edes käyttäisi kyseisiä sanoja vaan olisin tyystin hiljaa.
3. Minussa on monia puutteita, olen kaikin tavoin hyvin naiivi, sisäisesti ja ulkoisesti, mutta en halua tehdä mitään asialle. Olen joskus aika ällö. Ällö. Ällö.
4. Minusta on kiva kun pakkasella kulmakarvoihin ja ripsiin tulee kuuraa...
5. Miellän itseni omituiseksi, vaikka hädin tuskin keksin itsestäni viittä omituisuutta.


minnie
Paparazzi78
Solana
myrkkymuraatti
blOOdy_wankae

turpa tukossa

krapulaisen päiväkirjasta: "on niin huono olo"

eikä etes ole! Hähää!

Ummalle vielä joo tosiaan kertaalleen onnea jee ja serkkupoika abay täyttää maanantaina seittemän. ihkuu! juu... ja väsäsin sille kortinkin. jep jep jeppis jee.

mansikoita syön

viikko aikaa:
-tehdä kaksi artikkelia vuosikirjaan
-toimittaa kuvansa vuosikirjan toimitukseen sekä luonnehdintalappu
-kunnostautua newbie-media-assistentin hommissa, ajaa valot koulun näytelmään. O.o
-kirjoittaa saksan tiivistelmä, en muista mistä aiheesta
-tehdä kurssivalinnat ensi vuotta varten
-repiä rastat veke ettei tuu ihan oikeita rastoja
-kirja-analyysi kirjoittaa
-mitä vittua ko ei teitä kiinnosta... ohasitä hommaa kumminki.

Joo ja kertoa voisin tarinan kissasta jonka häntä olikin käsinukke. Niin... Voisin kertoa. En kerro.

Kävin kaupassa ja ostin hedelmää, jauhoja ja spriteä. Ette ikinä arvaa mitä varten!

Mutta kerronpa teille tarinan... vaikka... nenästä! (Tämän päivän futurama käsitteli neniä hyvin läheisesti niin ei tullu muuta mieleen. Niin ja oli muuten harvinaisen "ah! parannamme maailmaa ja olemme kovin piilo-filosofisia"-jakso.)

---

Olipa kerran nenä. Se oli kovin paikalleen jämähtänyt nenä. Sen maailmankuva rajoittui paskaan ja kukkasiin sekä vähän moneen muuhunkin niiden väliltä. Paskaksihan ne kukatkin ennen pitkää menevät, tietyissä tilanteissa. Oletan. Riippuu siitä minkä katsotaan olevan paskaa ja minkä muuten vain jätöstä.

Nenä ei tuntenut etenevänsä mihinkään. Se olisi järjestänyt mielenosoituksen, jos sillä olisi ollut kädet, joilla väsätä plakaatti: "Nenät ovat aliarvostettuja!" tai "Nenille äänioikeus!". (Nenien äänioikeuksiin minulla on sanottavana vain kolme sanaa: Aivastus ja Niisto.)

Nenä mietti miettimistään. Vaikka nenä ei itsessään etene mihinkään, sitä kantava voima, eli olento, työntää sen aina ensimmäisenä minne onkaan ikinä menossa, ellei peruuta hän.

Nenät ovat yhteiskunnan edelläkävijöitä. Ja nännit sekä pömppömahat sekä seisovaiset.

Ihmiset valittavat usein nenästään, aina siinä on jotain vikaa. Ihmiset ovat vain kateellisia nenilleen, sillä ne ovat aina heitä noin 1-5cm edellä, ja sehän nyt ei sovi.

Nenä... Nenä kuitenkin koki olevansa hyödytön. Miltä tuntuisi oksentaa räkää nuhan aikaan, jos nenää ei olisi?! Nenä, maailman kuulu tuulenhalkoja! Klyyvari! Mustapäiden luvattu maa! Eliittien eliittiä tai maanviljelijöiden kateuden kohde (nyt puhumme perunain viljelijöistä). Miksi nenä sitten näyttää isolta? Kai se on lähempänä kuin muut osat naamasta niin tottakai se näkyy suhteessa isompana kuin muut. Jollei se ole pikkiriikkinen.

Nenä on hämmentynyt. Kun nenä on hämmentynyt, se kutisee. Tai sitten on allergia.

Kuten sanoin... Nenä on hämmentynyt.Ylpeät ihmiset pitävät arvossa leukaansa ja väheksyvät nenäänsä ajamalla sen taka-alalle puskemalla leukansa eteen. Nöyrät ihmiset taas syrjäyttävät nenänsä otsan avulla. Sallikaamme siis nenillemme sen luonnollinen asema osoittaa eteen päin. Ylpeille ja liian nöyrille ihmisille tulee niskakipujakin...

Nenä on omalla tavallaan hyvin naiivi. Se kummastelee asioita ja katselee niitä hyvin lapsen omaisesta asemasta. Se on tyytyväinen omalla tavallaan ja sen pitäisi saada kokea kaikki omasta korkesta asemastaan. Nenä on perikuva vanhurskaudesta. Se haluaa tietää, muttei ole koskaan tehnyt mitään väärää. Miettikää maailmaa nenän näkökulmasta. Se on hieman kuin Le Petit Prince. Oman planeettansa (päänsä) valtias. Yhtä yksinkertainen ja lapsen tavalla niin oikeudenmukainen ja suorasukainen. Ehkä miellyttämishaluinen mutta surussaan suuri.

Nenän verenkierto on huono. Se haluaisi harrastaa liikuntaa. Liikunta ratkaisee kaikki ongelmat.

NYT KAIKKI KANSSAELÄJÄT! IHMISET! TEHDÄÄN PALVELUS MAAN MAINIOLLE YHTEISKUNNAN VANHIMMALLE EDELLÄKÄVIJÄLLE JA NYRPISTELLÄÄN SITÄ!

Ehkä meissä kaikissa asuu pieni nenä. Se on vain löydettävä ja sitä täytyy niistää hellästi ja peitellä kovilla pakkasilla kaulaliinan suojiin.

li

joo voi vittu. tyrnävällä olen

kestipä kauan avata tä,ä

anteeksi te kaikkki

Minä olen Jenny.

Tänään oli kaksi palohälytystä koulussa. Takki ja laukku kouraan ja pihalle palelemaan ja sitten enemmän tai vähemmän seksikkään palomiehet paikalle. Pii Paa.

Sitten taas pakollinen "itsensä nolaus"-sessio, vaikka no ei se erityisen noloa ollut, harmitti vain kun eivät peruskoululaiset tuntuneet viihtyvän. Tai sitten viihtyivät mutta eihän sitä vielä yläasteella uskaltanut vapaasti nauraa. Piti olla niin kovaa jätkää: hmpf mitä tyhmää höhö ei oo hauskaa ja plöö. Plöö itelles kerta! Ja tässähän oli kyse yhdeksäsluokkalaisille järjestetystä Kuusiluodon eli tulevan Oulun Suomalaisen Yhteislukion esittelytilaisuudesta, jossa muutaman vuosikurssilaiseni kera esitimme improvisaatioteatteria. Höhö.

Nii ja vuosikirjakurssi on vähän mua edellä. Tai siis niin joo... Että muut jo alottaa tai pohjustaa tai tekee (tai ovat jo tehneet) ekaa juttua mutta mege tänään vasta löin lukkoon ensimmäisen juttuni aiheen. Ja penkkareihin mennessä pitäs olla kaksi valmiina. Tähtään sitte siihen vaikka sosiaalinen elämäni tulisikin kuolemaan heti täysi-ikäisyyteni kynnyksellä.

Ulla-Maijalla on huomenna synttärit, jeijipii ja on pirskeet, mutta teitäpä ei oo kutsuttu! Hähä! Ellei henk. koht. toisin ilmoiteta. Ja mikäli sikäli niin se olisi jo tehty. Ehkä.

Over the hills and far away - Nightwish. Tätä ei pitkään aikaan kuullutkaan ole. Ei sillä että olisi pitänyt.

Kai sitä pitäisi tappaa sosiaalista elämäänsä lisää ja alkaa pakertamaan kouluhommia. En kyllä ymmärrä mitä sosiaalista tässäkään on, mutta olkoon tai sitten ei.

Ajattelin karata päiväksi jonnekin! Ja tarvitsen kuvaajan jotta kyseinen voitaisiin ikuistaa. Älkää kysykö. (Kyllä juu, juoksen pakoon maailman pahuutta ja Sauli Niinistöä.) Ajattelin muuttaa Ruotsiin jos Niinistöstä tulee presidentti, mutta eilisen vaalikeskustelun perusteella tilanne tulee olemaan lähes yhtä paha jos Tarjasta presidentti tulee. Eli sama jäädä Suomeen ja muuttaa Ruotsiin vaikka sitten... Tuohikuussa?

Olen erityisen finninaamainen.

Oli kiva tavata!
Heippa!

just joo...

Voisin sanoa samaa kuin eräs tuttavaiseni monologissaan: "...Ei kannata kysyä kuinka minulla menee, sillä hyvä olo merkitsee vain varautumista pahimpaan ja huono olo olemista hiljaa ja rauhassa."

No eihän se aivan nuinkaan mene, mutta kutakuinkin. Jos joku kysyy: "Miten menee?" en voi totuuden mukaisesti vastata "Hyvin." ...Vaikka sillä hetkellä nauraisin tai edes hymyilisin takaraivossa on koko ajan ajatus alas rysähtämisestä ja maailman pahuuden tähden mylvimisestä.


Nojoo... Koulu alkoi taas vaihteeksi ja arki tuli...

"Vaan kalleimpaankin liittoon arki
on saapuva arjen-ajallaan:
se sokean huuman herrat
taluttaa vanhainkotiin vaappumaan." ...sitäpä se kai sitten on.

Tekemättömät hommat rasittaa pirusti ja tässä sitä miettii josko sitä suosiolla kävisi lukion neljässä vuodessa. Sitten sinne Joensuuhun tahi Helsinkiin. Joko tai...

No parisuhdeongelma on. Ehkä. En vielä oikein tiedä ajatusten laatua. Ehkäpä teen siitä vain itse itselleni ongelman ja mitään ongelmaa ei ole. Niinhän se aina menee. Tässä olen katsellut muutaman tuttavani kompurointia ihmissuhteitten kengännauhoihin. Rusetti lienee ratkaisematon jos sitä alkaa teatralisoimaan, pohtimaan liikaa ja takertumaan siihen.

Tänään oli uskomattoman hauskaa ruokailussa. Pieni improvisaatioperformanssi pöytätoveireiden seurassa.

Viimeyönä pitkänlainen henkinen puhelinkeskustelu Helenan kanssa oli erittäin mukava. Näin soisi käyvän useammin, vaikka unet jäivätkin säälittävän lyhyiksi.

-uusi elämä, uudet kujeet

yökoulu
pikkujoulu
isä
joulujoulu
ylikiiminkiin
lahjoja
rahapula
että sellaista. kiihottaa ajatus ajattelun lopettamisesta ja totaalisesta persoonan tappamisesta: kylmyydestä. ei mitään fakin mielipiteitä.

älkää pakottako
se kyllä tulee sieltä jos on tullakseen.

ja valittavat jos et kehtaa kertoa totuutta, lopettavat valituksen jos muotoilet valheesi oikein. kunhan puhut.

en haluaisi millään jättää mitään auki mutta en nyt voi oikein hyvin.

ei se haittaa. siis teitä, mikä on hyvä. olisin vain rauhassa hetken, jos sopii.

eikäsemaksase-esitysyhtäänmitäänsit.