IRC-Galleria

Yön kauhun hetketKeskiviikko 11.01.2006 15:37

Päätin aloittaa tämä vuoden blogin kirjoittamisen viime yön unella.

Unessa saattoi tapahtua muutakin, mutta aloitan kohdasta, jonka muistan.

Saavun kohtuullisen vaatimattomaan asuntoon, jonka pienimmässä huonessa on iloinen tonttu.
Tonttu esittelee lapsuuden kuvaa ja todistaa sitä kautta olleensa aina tontun näköinen.
Huomautan hänelle, että tontun vaatteet sopivat hänelle täydellisesti, johon tonttu toteaa, että "eikö totta!"

Siirryn viereiseen huoneeseen, jossa on käynnissä erään tuntemani tytön illanistujaiset.
Silmään pistää se, että huonessa on kolme modernia tietokonetta vierekkäin (ja lisäksi kahdet stereot vierekkäin) - ja minulle tämä tyttö on esiintynyt kovasti tekniikkavastaisena henkillönä.

Ulkoa kuuluu selvästi säpinää ja siirtyessäni ulos, huomaankin olevani parvekkeella ja jonkin vanhan kaupungin (arkittehtuurissa oli yhdistelmä Tallinna, Helsinkiä ja Turkua) torin laidalla.

Tori on täynnä väkeä ja melkein tuntuu, että olisi jokin yleinen juhlapäivä.

Joku on hankkinut itselleen pöyristyttävän lelun; härän, joka viipottaa eteen päin ja jota voi härnätä kuin härkätaisteluissa ikään. Härän liike on suhteellisen aidon tuntuista, mutta siitä huomaa kuitenkin selvästi härän olevan robotti.

Parveekkella on yhteinen mielipide asiasta - turhaakin turhempi vempain.

Hetken kulutta härkä pääsee karkuun sen omistajalta ja se alkaa jahtaamaan tiettyjä ihmisiä takaa torilla.
Jostain teen päätelmän, että härkä ei ole ohjelmoitu tunnistamaan tiettyjä värejä vaan tiettyjä liikesarjoja.
Joku poika keksii nopeasti minkälainen liike sensorisilmien edessä on tehtävä, jotta härkä rauhoittuisi.

Default-pausen jälkeen härkä kuitenkin aloitta aina jahtaamisensa ja joka kerta agresiivisempana.
Härän koko myös kasvaa melkoisesti ja lopulta sen käskyttäminen ei teho enää lainkaan.

Silmän räpäyksessä härän koko on kasvanut niin valtavaksi, että se yltää jo parvekkeelle (parvekkeen korkeus vastaa ehkä kolme jugend-kerrosta / neljää tavallista).
Samalla härkä kurkottaa todella pelottavan turpansa kohti ystäväni kurkkua ja puraisee palan.

Ihmiset säntäilevät sinne sun tänne ja eräs teatteriseurue uskoo pelastutuvansa kulkemalla junamuodostelmassa.
Monet ovat kuitenkin kauhusta niin jäykkänä, että jäävät vaan odottamaan kohtaloaan. Hyökkääkö tuo epäinhimmillinen vekotin heidän kimppuunsa vai ryntääkö se ohi.

Verta vuodetetaan ja oma pelkoni on sitä luokkaa, ettei se vuosikausiin ole unissa ollut niin järjetön. Ehkä viimeksi vuonna 2000, mutta siitä unesta myöhemmin.
Kysyn, joltakulta, että eikö tota petoa voisi ampua? Saan hipiltä vastauksesi: "ei me vastata väkivaltaan väkivallalla". Olen kuittamaassa tuohon lausauhdekseen, että come on, toi on kone ja se raatelee täällä ihmisiä. Samalla minulle tulee mieleen skenaario, jossa hirviötä alettaisin ampumaan - se sylkisi luoteja takaisin, jolloin vielä useampi haavoittuisi / kuolisi.

Olen hukannut jo ystäväni joten minua kiinnostaa enää oma elossapysyminen.

Kuin korkeimman johdatuksena päädyn porttikäytävään, jonka portti suljetaan perässäni. Ja toinen. Ja kolmas.
"Tosta se ei tuu saletisti läp", huudahtaa takanani nuorukainen.

Samalla tajuan olevani kolmen rautaportin takana turvassa.

Mitä härälle tapahtui?
Entä ystävilleni?

No sitä tämä tarina ei kerro.

Tämä hätkähdyttävän todentuntuinen uni sai minut miettimään aamuyöstä sitä, että tuollaisia tappajarobotteja rakennetaan par' aikaa.
Vaikka niiden ilmiasuksi ei ehkä tulla valitsemaan härkää, on ajatus silti kovin pelottava.

Aluksi niitä tietenkin käytettäisiin vain erikoistilanteissa, mutta lopulta ymmärrettäisiin, että ne tulevat edullisemmiksi kuin ihmis poliisit/sotilaat.

Ajatus ei tietenkään ole millään tavalla uusi scifi-kuvastossa, mutta tänään tajusin, että tuokin asia tulee tapahtumaan todennäköisesti vielä elinaikanani ainakin jossain päin maailmaa.

Kissa röhnöttää niskassa ja puut paukkuvat pesässä. Lumi sulaa taas sadannen kerran tänä talvena.
Asemamestarin taloa eivät teknohärät uhkaa.


Elämässä eteenpäinTiistai 13.12.2005 02:16

Nää on näitä, et "kirjotetaan nyt ku tällanen on ja ei oo vähään aikaan kirjottanu"- postauksia.

Tää on viimeinen viikko ku teen tänä vuonna jotain säännöllisiä hommia.
Sitten alkaa talon siivouksen viimeistely ja ehkä sitten vois omaa mieltäkin vähän siivota. Sehän ei tunnetusti ole yhtä helppo proggiks kun imurin käynnistäminen.

Kovin hitaasti se elämä menee sinne suuntaan, ku tahtois.. ehkä se on tää ku pääsee turhan vähän toteuttamaan itseään.

Ehkä olen liian odottavalla kannalla.
Jos sitä sitten vaikka tarttuis toimeen.

Mutta kun niitä suuntia on niin monta, johon vois lähteä...

Tän päivän tahtia on vauhdittanut Radio Helsingin ja Ylen Ykkösen lisäksi Sky FM http://205.188.215.225:8000 (toi urli pannaan siihen playeriin, eikä selaimeen).

Kaikki musat meni koneelta "pienen" tyrimisen vuoksi. Toisaalta mä oon aika radio-orientoitunut tyyppi. Omassa autossaki pitää olla ihan oma FM-radio <i>lähetin</i> :)

Talo täynnä koiriaSunnuntai 04.12.2005 03:56

Walesin springerspanielit on aika helppoja kavereita. Tosin niiden rytmi on hiukka toinen ku meikäläisen, et siitä pieni miinus. No olivat yökylässä ja laittoivat uuden elämän alullle. Keittiön lattia oli aamulla täynnä verta... syyn arvannette.

Kissa piileskelee vaatekomerossa ( koska eihän noista koskaan voi tietää).. tai vaihtoehtoisesti kaapin päällä.

Älä usko kaikkea, mitä on IRC:ssäPerjantai 25.11.2005 19:41

Kysyinpä sitten neuvoa kovon partitioiden koon muuttamiseksi.
Samalla ei muistettu kertoa, että siinä menee käyttis sekasin.
No en mä menettäny ku viikon duunit + päivä tässä vierähtää konetta säätäessä, mutta onneki on ymmärtäny, et asiat pitää olla datamaailmassa monessa paikassa, jos ei halua ongelmia.

Ja onhan omenan säätäminen tavallaan ihan kivaakin.

KapinakoodiTorstai 17.11.2005 12:26

Sattu Salon kirjastossa oleen tyrkyllä tollanen kirja ja ihmettelin, etten aikasemmin ollut lukenut.. no en mä nyt tosin kovin montaa muutakaan klassikkoa ole lukenu.
Alkuperäinen laitos siis Rebel Code.

Ehdoton kirjasuositukseni. Todistaa vapaan ohjelmisto(talouden) syntytarinan kautta yhden merkittävän keinon vaikuttaa yhteiskuntaan ja ennen kaikkea konkretisoi, miten isojen (ohjelmisto)yhtiöiden yksinvaltius ei ole mikään luonnonlaki, joka pitäisi hyväksyä ainoana mahdollisuutena.

Kirja sopii myös muille kuin vapaasta lähdekoodista kiinnostuneille. Toimii myös jännärin omaisena ja on väliin hyvinkin vauhdikas.
Rehellisyyden nimissä sortuu ajoittain amerikkalaiseen perisyntiin; toistoon. Välillä myös tuntuu, että kirjoittaja on unohtanut tiivistää tekstiä, mutta nämä seikat eivät kuitenkaan pilanneet minun nautintoa.

Nousi heti nk. sivistykselliseen peruskirjastooni Maailma yhtiöiden vallassa -opuksen viereen.

SunnuntaiSunnuntai 13.11.2005 16:15

Aikansa kaikella.

aahKeskiviikko 09.11.2005 15:56

Aina oma koti yllättää hyvillä viboillaan. Olen saanut sen verran tarpeeksi autoilusta tällä erää, että juna kuin juna, niin siitä saa kiksejä. Harmittaa vaan, että matka on niin lyhyt (1h). Loppumatka hurahtaa sitten peuroja väistellen. Ja niitä muuten piisaa täällä päin.

Nyt on oma pieni radiolähetin, jolla voi lähettää naapuriin omaa ohjelmaa tai sitten nettiradiota. Väitän, että olemme kauimpana olevat ihmiset, jotka kuuntelevat Radio Helsinkiä FM-radiosta.

Tulee mieleen piraattiradioasema, jota pidimme Ruoholahdessa lukioikäisenä.

Tänään tulee muuten pitkästä aikaa huippukiintoisa ohjelma Synteesiltä.
Vieras päätyi heti suosikkieni joukkoon.


Rauhaa ja rakkautta ihan kaikille.

Biisiä pukkaaSunnuntai 30.10.2005 20:00

Taas sen koin. Yritin leikkiä softasynilla ja saada jotain aikaan, mutta sitten palasin vanhaan kunnon Roland JV-1080:n kimppuun kera Acidin ja virta vei mennessään.

Olispa siistiä vaan tehdä musaa päivät pitkät, mutta enpä ole elämääni silleen vielä saanut järjestettyä, että se oikeesti onnistuis.

Ehkä sitten joskus...


Joka tapauksessa nyt on selkeä visio ton kipaleen suhteen ja pakko myöntää - siitä tulee melko poppista.

Arraukset kuntoon ja laulu sisään, niin pääsee miksaamaan loppuun.
Ja ehkä otan jonkun minua paremman soittamaan piano-osuudet.

Toki linkkaan sen sitten tänne, kun hetki koittaa.


P.S.

Kyl mä annan softasynille viel mahdollisuuden, mutta eka pitää saada pätevämpää rautaa

Back to businessSunnuntai 30.10.2005 03:13

Olipa taas vänskää saada luuri, jossa on kamera, ämpärisoitin ja ssh. Elämä on taas raiteillaan.

Haravoin lehtiä tuntitolkulla, mutta niitä tuntuu olevan loputtomasti.
Sitä arvostaa hyötyliikuntaa, kun se on ilmaista ja näkee koko ajan tuloksen.

Tympäännyin taas softasyniin ja palasin rakkaiden Rolandien kimppuun.

Kaunista päivän jatkoa kaikille lukijoille :-D

P.S. Tulossa taas mielenkiintoinen synteesi.. kandee kuunnella.

Lumi saapui KoskeenKeskiviikko 26.10.2005 17:52

Lienee monen muunkin päiväkirjan aihe, mutta siitä ehtii joka vuosi kulua niin pitkä aika, että kyllä se aina ilostuttaa.

Täällä landella se ei edes sula samalla tavalla pois, vaan jää heijastamaan valoa ja lisää kovin kaivattuja luxeja (etenkin ku sammakkokattolamppuni hajos mystisesti).

Kyllä töitä on niin paljon kivempi tehdä hirsimökissä kun noissa lasihökötyksissä, joissa eläminenkin maksaa. Tässä pieni kuluvertailu:

Ennen Nyt
vuokra 800e 80e
lounas 8e 0,8e
kahvi 1,6e 0,16e
vesi 15 e /kk 0 e /kk

ja sit paljon sitä priceless -osastoa.

Tosta voi kuunnella jotain miettteitä http://www.kulma.net/synteesi/synteesis.mp3