IRC-Galleria

Se on hyvin hassua miten sokea ihminen osaa olla asiolle jotka ovat suoraan hänen siliensä edessä.. Miten ihminen ei arvosta sitä mitä hänellä on vaan aina kadehtitaan sitä mitä muilla on.
Miksi toinen ihminen uskaltaa ja toinen vaan haaveksii, että kumpa minäkin.
aika on myös näyttänyt elämän rajallisuuden. Tärkeän ja tärkeiden ihmisten menettäminen tuovat ison hiljaisuuden.
Tuollaisella hetkellä lapsenomaisen elämän perusturvallisuus järkkyy, sitä ei ole enään. Hetkestä alkaa sadan vuoden yksinäisyys, josta pitäisi ruveta rakentamaan uutta itseään.
Sanotaan, että vain särkyneet voivat tulla ehjiksi .Mutta miksi pitää särkyä niin pieniksi sirpaleiksi ja miksi niiden kokoaminen on niin raskasta?

Miten kaikki onkaan muuttunut viimeisien vuosien aikana. Tapa miten ajattelen on nyt täysin toinen. Koskaan et voi tietää mitä on edessäsi, paljonko sinulla on aikaa. Yhä enemmän käsitän vain tämän hetken merkityksen. Miksi suunnitella jotain hyvin kauaskantoisia asioita.

Olen tällä hetkellä kaikkien muutosten keskellä melko yksinäinen. Se ei tosin johdu siitä etteikö minulla olisi rakkaita vierelläni ja lähellä tukemassa minua, vaan siitä miten sulkeutunut olen ja en anna muiden ihmisten päästä liian lähelle ajatuksiani ja sitä toista puolta itsestäni.
Uusissa tilanteissa minulle on selvinnyt, kuinka yksin ihminen on. Ennen olin aina ihmisten ympäröimänä tai ympäröin heitä itse. Nyt kaikki on jotenkin hajallaan, tuulissa maailmalla.

Vasta nyt tajuan miten suuresti kunnioitan äitiäni ja kuinka samallaisia me olimme.
Elämänsä tärkeimmän ihmisen menettäminen muuttaa ihmisissä jotain syvempää.. En oikeesti ees osaa sanoin kuvailla miten merkittävä henkilö äiti oli minulle.
Häneltä ei rohkeutta puuttunut eikä sitä puutu minultakaan. Molemmat olemme hyvin tempperamenttisiä, kunnianhimoisia ja lojaaleja lähimmäisillemme.
Minua ei pelota mikään, vaikka varmasti saisikin pelottaa. Luonteeni on tällainen.
Olen virolais-suomalais näyttelijän ja muslimin lapsi ja kasvanut varsin epäsuomalaisessa kodissa.
On hyvä tietää mitä on ja olen siitä hyvin ylpeä että, olen saanut varttua sellaiseksi henkilöksi mikä nykyään olen: vapaa, dramaattinen, ylpeä siitä mitä olen, mailman tuuliin heittäytyvä ja ennen kaikkea haluan edustaa omaani. Muitten mielipiteiden mukaan luovimisesta vasta kärsinkin! Minä haluan olla minä, en antautunut.

Lepää rauhassa äiti, lupaan että voit olla minusta joskus ylpeä niinkun minäkin olen sinusta.