IRC-Galleria

Me rakennetaan lumilinnaa. Se rakennetaan valkoisen vuoren sisään, siis lumivuoren. Ei me edes leikitä että se olisi mitään muuta, niinkuin vaikkapa marmoria tai kalkkia tai vaikka norsunluuta. Meille riittää lumi ja sen pinnan ohut keveys ja pehmeys, sen puhtaus ja syvemmällä holveissa sen kylmä ja jäinen kovuus, lumilinnan käytävät.

Me rakennamme linnaamme vain pimeällä, mutta ei se mitään, kun on kerta talvikin ja aurinko nousee ja laskee kun olemme koulussa. Ja meidän linnamme ja vuoremme vieressä on katulamppu, se antaa vihreää hohdetta meidän leikeille ja on kaikin tavoin kuin työmaalamppu. Joskus on koulun jälkeen väsy, mutta ehkä se on vaan koulupotutusta ja kun tekee linnaa ei voi olla kovin väsynyt, vain innokas.

Me rakennamme lumivuoreen lumilinnaamme siten että kaivamme vuoren päältä alaspäin tunnelin ja sitten vuoren sivusta toisen tunnelin ja sitten ne yhtyy. Sitten me koverramme sitä sisältä luolaksi tai kuin kammioksi johon meitä mahtuu monta. Me viedään kammioon kynttilöitä ja kuumaa mehua ja Aku ankkoja jos äiti antaa ja vaikkei antaiskaan. Meitä kyllä myös pistää miettimään että sulattaako kynttilät sitä linnaa sisältä päin. Järkeilin että jos tuli sulattaa lunta suoraan kohdaltaan katosta niin se sula lumi putoaa kynttilän päälle ja se sammuu ja kaikki säikähtää. Kaikki nyökytteli asialle. Minä keksin aika monet jutut, kai myös sen että laitetaan kaksi tunnelia yhteen, eli linnamme rakenteen. Kai keksin myös että meitä on eri arvoja, ja että on työnjohtaja. Siitä tuli vähän tappeluakin. Kai myös keksin nimen meidän rakentamisen tauolla leikkimälle leikille rutsaushipalle. Siinä kyllä vaan pelataan hippaa linnan käytävissä ja katoilla ja kiinni jäädessä vähän vaan nylkytetään. Ehkä me voidaan käyttää sellaisia hautausmaakynttilöitä.

Meidän äiti varoitti että voisi käydä, että traktorimies voisi tuoda traktorilla lisää lunta lumivuoreen juuri kun me ollaan rakentamassa linnaamme tai ollaan siellä. Että voitaisiin jäädä sen alle tai voisi sortua ja lumi meidät peitellä. Se kyllä kuulostaa vähän pelottavalta, ja potuttaisi varmasti ihan skarppina mutta me järkeiltiin että niin pääsee mitenkään käymään tuskin. Esimerkiksi meillä on tietysti pystykäytävän päälle tuleva vanerilevyluukku ettei sada yöllä päivän työn verran hukkaan lunta (se on myös vartiotornin lattia) mutta on meillä myös toinen vanerilevyluukku, vähän isompi, siihen etuholviaukon suulle estämässä lunta ja traktorin tuloa. Ja sen risahdus voi sanoa traktorimiehelle että nyt on jotain renkaan alla ja varoittaa myös meitä. Mutta traktori ajaa silti lunta ehkä eniten just aamulla, eipä paljon muulloin, emme me edes silloin olla töissä vaan koulussa kärsimässä.

Joskus minä aina menen itsekseni linnalle ja sisään kun asunkin lähimpänä ja olen linnaruhtinas. En kerro aina muille että menin vaikka saisi nekin käydä. Aina joskus minä vien omankin kynttilän sinne suojaan, eikä siellä useinkaan ole edes kovin kylmä ja mietin että jäisin sinne koko yöksi viltin kanssa ja kuuman mehun. Olisi mukavan pimeää ja kumeaa ja voisi avata kattolevyluukun ja katsoa taivaan tähtiä. Silloin olisinkin ehkä traktorivaarassa tai yöllä voisi tulla lumimyrsky ja tähdet hautautua, mutta silti se olisi jännää. Voisin ottaa niin paljon kynttilöitä että voisin sulattaa kaiken lumen ja olla vapaa. Niin moni kynttilä linnassa sisässä saisi varmaan lumen hohtamaan. Voisi olla linnassa katsomassa sitä kaikkea eikä koulussa niin kuin äiti ja isä luulee.