IRC-Galleria

Joululahjaksi saatu konvehtirasia on vielä avaamatta. Vuosi sitten maalattu taulu pönöttää yhä 'uusien töiden' paikalla. Kämppää, johon muutin 2,5 vuotta sitten, en ole vieläkään laittanut kodiksi.

Toisinaan kaipaa jotain valmista. Pääteasemia ja kääntöpaikkoja.

Ja ei sittenkään. Mikään ei ole niin tylsä kuin maailma, jossa kaikki on paikoillaan.

Mihin se talvi meni?

Sähköposti- ja irc-lakossa -> 18.4.

Nyt se sit on alkanut: graduntekoloma. Nettiä ei sentää voi hyötysyistä pistää poikki, mutta muuten eristäydyn sähköisistä yhteyksistä ulkomaailmaan. Rimakauhu on ainakin toistaiseksi ohi ja tekemisen meininki kova.

Lupaan, että kun valmistun, en heti perään aloita uusia opintoja. Niinhä mä viimekski sanoin...

sviddu. Don't deliver us from evil oli turhin leffa ikinä. Cthulhun katto kärvistellen ja Hostel oli ihan ok.

Tämän sydäntälämmittävän festarin alkuhetkillä olen onnellinen leffalippujen omistaja. Hostel-filkalta ootan paljon. Don't deliver us from evililtä ootan lähinnä b-luokkaista kuriositeettiarvoa ja The call of Cthulhulta en oikeastaan odota mitään :)
Raporttia luvassa...

Oli kivaa lentää ei-niin-luottamusta-herättävästi kolisevalla propellikoneella reilussa sivutuulessa. Tykkäsin, kun kone poukkoili niin, että vatsanpohjasta kutitti.

Lapsena istuin aina takapenkillä, kun äiti ajoi kesälomilla ympäri Suomea, ja isä kökötti pelkääjän paikalla. Pidin eniten Itä-Suomen mutkaisista ja mäkisistä pikkuteistä. Niillä sai saman kihelmöivän tunteen kuin tänään lentokoneessa.

Olen aina rakastanut vauhtia ja fiilistä, joka tulee siitä, että tekee sen, mitä pelkää. Ekaa kertaa prätkällä autojen seassa motarilla - tunsin todella eläväni. Tai kun jää rutisee alla ja on puserrettava kelkkaan lisää kaasua, ettei uppoa veteen. Tai lähtee omatoimimatkalle maahan, jonka kieltä ei ymmärrä sanaakaan ja jossa juuri kukaan ei puhu englantia.

Nykyelinoloissa mikään ei konkreettisesti ja suoraan vaikuta selviytymiseen. Siksiköhän sitä hakee jännitystä ja selviytymiskokemuksia? Kun (aika kauan sitten) olin Tansaniassa, elämä siellä oli aivan eri tavalla mielekästä. Suurin osa ajasta kuluin perusvälttämättömyyksien hoitoon. Piti hakea, keittää ja suodattaa kaivovettä. Piti hakea ruokaa viljelijältä ja torilta. Pavut tai vihannekset eivät tulleet tölkissä, vaan ne oli käsiteltävä alusta alkaen itse. Hiilikeitin oli kärsivällisellä lämmittämisellä saatava riittävän kuumaksi. Jne. Oma toiminta oli aivan eri tavalla merkityksellistä kuin lähinnä abstraktioiden parissa räpeltävällä konttorirotalla.

Johan oli tajunnanvirtaa :)

Jaa ei kai se sit tuukaan. Peruutus prkl.

MINISTRY TULEE ANKKAROCKIIN 6.8.2006

Prologi

Kävin tänään rakkaimpani kanssa Helsingin tekniikan museossa. Olen hulluna kaikkiin jänniin härpäkkeisiin. Prahassa on mielestäni paras näkemäni tekniikan museo, eikä Bratislavankaan versio mitenkään kehno ole. Tämä kotikaupungin minulle ennen näkemätön laitos oli kyllä viihdyttävä. Tiedän, minne vien siskon mukelot, kun ne tulee käymään :)

Luonto vs. me 1-0

Ajattelimme poistua museolta bussipysäkille joen yli, jäitä myöten. Puolessa välissä jokea alkoi kuitenkin kenkä upota sohjoon ja veteen. Palasimme takaisin lähtörannalle. Sillalta näimme, miten joku mies yritti samaa reittiä, mutta kääntyi myös sittenkin takaisin. Neljäntenä paikalle pörhälsi mummo, joka topakasti vastarannalta, sulia pelkäämättä, paineli koko joen yli. Go mummo go!

Epilogi

Jos illaks ei kylmene liikaa, alan vonkua pulkkamäkiseuraa.

Tuli sit käytyä kattoon Brokeback Mountain. Aika turha reissu. Sentimentaalista hömppää ja yllätyksettömiä ihmissuhdekiemuroita... no, eikä niin kiemuroitakaan. Ihan kivasti ne poijaat näytteli, mut tarina oli kyllä latteista lattein. Oisko tätä nyt niin hehkutettu, ellei kyseessä ois gay cowboyt?