IRC-Galleria

Eipä sillä, että asia minua häiritsisi, mutta päätin silti ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahata turhat rojut roskalavalle. Mitäpä sitä tekee rumalla pöydällä, jonka ääressä ei kuitenkaan ikinä syönyt. Päätin silti säästää yhden tuolin ja pienen jakkaran, joilla voisi olla käyttöä myöhemmin. Postikustille lähetin puoliunessa yhden sormen viittomakielellä terveisiä hänen lapioidessa takansytykkeitä luukkuun. Ensimmäisinä päivinä kusti ihmetteli silmät lautasina kyseistä traditionalkua, mutta nykyään ohitti sen olankohautuksella ja pyörittelemällä silmiään. Joskus kuulin erinäistä mutinaa ja sivusilmällä näin, kuinka seinälle muodostunut varjo heilutti päätään edestakaisin. Melkein haistoin happaman ilmeen hiipivän pitkin lattiaa, mutta se olikin vain naapurin kissanpentu. Arasti kierrellen se uskaltautui lopulta peiton nurkalle nukkumaan. Säpsähdyksestä selvittyäni ristin ainoan ystäväni Sitruunaksi kustin antaman inspiraation mukaan.

Minun ja postimiehen kieroutunut suhde sai uusia piirteitä. Minua ärsytti suunnattomasti kustin tapa laittaa oveni kiinni mahdollisimman ääneti. Kolmena viime päivänä hieroin vettä saranoihin ruosteisen äänen toivossa sekä odotin kustia ikkunan edessä vain toivottaakseni huomenet käsimerkein. Lisäksi ruuvasin ovikellon melkein irti, jotta se olisi kilissyt ruuveineen ja koteloineen rappusia alas. Suunnittelin jopa tekeväni vahanuken ikkunaan, jolloin saisin alibin, jos kustin kulkupeli vahingossa menisi epäkuntoon.

Hapan virne oli vaihtunut ylimieliseen ja ärsyttävään katseeseen, joka vaelsi pitkin taloa kulmasta kulmaan. Havaitsin edellisyönä, että kusti vaihtoi jakoreittiään kahden päivän välein. Tarkoituksella en puskassa väijynyt, vaan unenpuutteen vuoksi lähdin lenkkeilemään ja pelästyin pimeydessä vastaan tulevaa dynamolamppua. Rukoilin säämieheltä vielä viimeisiä pakkasia, jotka olisivat olleet otollisia pihan liukastuttamiselle ja vahingonilon maksimoimiselle.