IRC-Galleria

Noniin, mieluummin myöhässä kuin ei milloinkaan.
Mä en ollenkaa ees tiedostanu et mä tuun näkee Dirut sillon ku lähettiin siinä kuudelta kohti Vantaata. Kyl me jopa löydettiin se Korso sit joskus 1,5 h ennen porttien aukeemist. Siinä sitte jonoteltiin ja klo 11 ku portit aukes ni heti niitte tarkastuste jälkee juostii täysil sinne laval mis Dirut oli ja päästiinki tokaan riviin melkee Dien etee, vähä reunemmas vaa. Ja se muute oli aika hito hyvin.
Sitä lavaa juonsi sit Jone. Katottiin Ankanpoikarockin voittajat jotka oli naurettavii ja Damn Seagulls joka oli naurettava ja Amorphis joka oli iha yllätävän kiva.
Sitte alka hulluus, ainaku joku mainitsi Dirut kaikki jo kilju täysil, ainaku joku roudari käveli lavan poikki kaikki kilju täysil ja siin vaihees ku Dirujen tausta nousi sinne taakse ni kaikki todellaki kilju täysil. Ja sit ku Shinya tuli sinne laval olin vaa et wtf mitä oikeesti Shinya. Ja sit ne Die, Kao ja Tossuki jo oli siin ja mäki jo kiljuin ja ku Kyo tuli se oli vaa nii ihmeellist! Ne oli kaikki just sellasii ku olin niitte kuvitellu olevan, siis sillee sen pitusii ja olosii ja sellasii ilmei ja liikkei ja uaaah. Seisoin koko aja varpaillani ja tuijotin koko aja Kyoo (mul oli suunnitelma: tuijota Kyoo ja vilkuile vähä muitki). Mul on oikeestaa koko Dirujen ajalt hyvi epäselvä muistikuva, en ees kunnol muista mitä biisei ne soitti. Jotenki se vaa oli kaiken sellasen ulkopuolel, niin kauan jo halunnu nähä ne ja varsinki Kyon ja sit ne oikeesti on siin ni se vaa jotenki ah. Ei sitä osaa selittää, se pitää kokee ite. Se tunnelma oli nii mahtava, ihmiset tuli metrin lähemmäs lavaa joka kerta ku jotai tapahtu vaikkei tilaa ollu yhtää ja kaikki kilju ja laulo ja huusi ja kaikki ainaki lähimmäs kymmenes rivis oli nimen omaa Diru fanei. Ja hitto en muista oikeesti mitä ne soitti vaik kyl lauloin kaikki biisit mukan. THE FINAL? Mut ainakaa ne ei soittanu Cleverii mikä oli oikeastaa outoo. Ryoujoku, Grief. Ei ainkaa pelkkää MARROWii, jotai 4 biisii WTD:lt ja Vulgariltki jonku.
Se tunti meni nopeemmin ku mikää tunti mun elämäs ennen sitä, Kyo teki kaiken mitä ootin silt ja se oli nii täydellin ja varmaa joku pisaran Dien vettä ensi mun pääl ja vittu oikeesti näin Dirut. Ei elämä haluun nyt nähä ne uudestaa, ja oon aika varma et ne tulee ens vuonna uudestaa. Ku ne lopetti kaikki huusi niit viel jonku vartin takas ja Jone tuli jo selittää jotai ni sit me hoiputtiin Anskun ja Turon kaa vaa johonki suuntaa ja mun kädet oli tunnottomat ja jalat kipeet ja jano ja nälkä ja kuuma ja maailman täydellisin olo. Melkee olin itkemät mut ku ne lähti lavalt ni ei saatana.
Sit katottii viel The Ark joka on ihana <3, Lapko ja Nine Inch Nails ja siinä oli se päivä.

Nyt on nii hiton tyhjä olo, haluun kyl todellaki nähä ne uudestaa. Mut silti. Mitä tää nyt on, mä nähny Dirut. Mitä elämält enää odottaa.