IRC-Galleria

Tänään retkeilin erään ystäväni kanssa Tampereella, jossa kävin oleskelemassa kaupungin kauniissa luonnossa sillä aikaa kun ystini oli pääsykokeessa, ja matka oli kerrassaan antoisa.

Ajomatkamme tuolle kyseiselle paikkakunnalle oli ihastuttava. Itse suuressa vittupäisyydessäni vaaransin omani, siskoni ja siskoni ystävien, sekä VARSINKIN rakkaan nimettömänä pysyttelevän (mutta jo kertaalleen mainitun) toverini henget nostamalla vasemman jalkani kojelaudalle 140 kilometrin tuntinopeudessa. Lisäksi hysteerisyytemme ja epävireinen laulumme aiheutti näille herkässä kehitysvaiheessa oleville tytöille mitä selkeimmin ikuisia traumoja.

Jätimme raukkaparat urheiluleirille toipumaan ja suuntasimme itse paheellisesti mäkkiin. Siellä syötyämme pyöriskelimme hetken vaatekaupoissa ja poistuimme sitten tamperelaiseen ulkoilmaan. Lähdimme etsimään erästä yliopistoa ja löysimmekin sen helposti. Sisäänkäynnin löytäminen oli huomattavasti vaikeampaa meille teko-punapäille, jotka oikeasti ovat vaaleaverikköjä.

Merkittävän leppoisassa mielentilassa kiertelin hetken Tampereen ostoskeskuksen ihmeellisiä maailmoja ja tein muutamia hulppeita löydöksiä, muunmuassa Jenkkarekan uuden levyn ja paidan sen tilalle joka edellisillan tuloksena oli aivan salaattikastikkeessa. Lopulta päätin vain nauttia ihanan paahtavasta kesäpäivästä ja maleksin rantapolun varteen ottamaan aurinkoa ja kiertelemään kukoistavassa luonnossa kunnes sieluni oli täysin seesteinen.

Nimettömänä pysyttelevän ( mutta jo siis mainitun) ystäväni päästyä kokeesta ja kirottua taitojaan ankarasti shoppailin aktiivisesti hänen kanssaan. Onnistuin tuhlaamaan rahojani kohtuullisen hienosti ja toverinikin osti kesäisen vaatekappaleen. Keskustelumme oli varsin syvällistä, sillä puhuimme mm. tisseistä ja paidoista, joissa tissit näyttävät ISOILTA ja keskivartalo sorjalta. Tosin, koska molemmat olemme maailman kauneimpia ja viehkeimpiä naisolentoja, kaikki vaatteet näyttävät päällämme äärettömän suloisilta.

Kotimatka sujui leppoisasti ja pysähdyimme Tiiriön abc:lle ostamaan bensiiniä ja jäätelöä. Siellä maailmankaikkeuden parhaiten artikuloiva toverini huomasi istuneensa koko matkan jonkin sähköpiuhan päällä. "Sul on ollut koko ajan vapaat kädet* haaroissa" totesin. Tälle letkautukselle nauroimme mitä sydämellisimmin. Lisäksi syljimme Solero exotic -jäätelöä päällemme ja muutenkin suunnittelimme uusia retkiä Tampereelle.

Kotimatka hurahti äärimmäisen vauhdikkaasti ja epäilimme nukkuneemme koko matkan jäätelön syöntiä lukuunottamatta. Kävimme vielä kahlaamassa eräälläkin uimarannalla, jonka jälkeen kiidätin nimettömän ystini (jonka lahjakkaimmat ovat jo saattaneet yhdistää otsikossa mainittuun) kotiin hienolla automobiilillani.

(Ja pah minä mitään kirjoitusvirheitä tarkasta!)

(* Hands free, vitun tyhmät jos ette tajunneet!)