IRC-Galleria

Eilen antoi aina niin reilu isoveljeni mukaani kalanraadon, joka oli tarkoitus juhlallisesti ojentaa kissallemme jahka pääsen kotiin. Piharappusillamme olin kuitenkin liian väsynyt avaamaan pussia kalan ympäriltä, joten heitin sen vain nurkkaan ja ajattelin tarjoilevani sen heti huomenaamuna. Tänään siis heräsin reippaasti yhdeltä ja lampsin alakertaan päästämään koirani ulos ja revin samalla jäätyneen kalan kissamme kuppiin. Katti hyökkäsi ahnaasti sen kimppuun ja jäi nakertamaan sitä kun menin keittämään itselleni nuudeleita terveelliseksi aamiaiseksi/lounaaksi.
Muutamaa kymmentä minuuttia myöhemmin jätin valtavan mielenkiintoisen psykologian kirjan kesken päästääkseni hauvani sisälle. Amos laukkasi sisään onnelisen näköisenä ja silmät kiiluen. "Kah!" ajattelin kun näin kissan kupin ulkoportaillamme tyhjänä; "Kisu on ollut nälkäinen!" Kissani Leijonamieli katseli minua hetken nyreänä terassin pöydältä ja loikkasi sitten sisälle töytäisten samalla Amosta kylkeen.
Minä astelin takaisin koneelle EIKUNSIIS psykologian kirjan ääreen, mutta jo hetken päästä sain todistaa koirani vakavaa sairautta, kun se eteisen matolla väen vänkää oksensi ulos puolikasta kalanraatoa. Taisi tulla huono omatunto liiasta ahmimisesta...
Niinpä niin, aina yhtä viksu koirani sai siis kipeän masun ja haukut niskoilleen, kun taas kisu jäi ilman herkkupalaansa ja odottaa parhaillaan parasta hetkeä kaivaa Amokselta silmät päästä.
Ja entäs minä sitten?? Noh, minä sain kunnian siivota sen haisevan raadon lattialta, eivätkä nuudelitkaan enää jostain kumman syystä maistu...