Elämän tuulissa taipuneet männyt
ojensivat karheat kouransa
muistokivien takaa.
Ne näyttivät kasvavan niistä käsistä,
jotka olivat aikoinaan
kivi kiveltä tätä maata raivanneet,
teitä ja taloja rakentaneet,
meren jäisissä tuulissa koviksi kuivuneet
ja pyykkitupien lipeässä lionneet.
Ne koskettivat jokaista kappeliin menijää,
kuin äiti koskettaa nukkuvaa lastaan;
ääneti sanoen:
Kunpa minä voisin sinun surusi kantaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ihan ykkönen :DDD 11.06.
- Autuus... 11.03.
- Apuva! 25.02.
- :) 18.02.
- äipän raksut ja systeri 12.02.
- oikeanlainen pyramidi 21.01.
- huulikiiltoo naamariin 21.01.
- virne :D 20.01.
- Luna "oli" kilttinä :D 28.12.
- kauheaa 12.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (39)
-
▼
2008 (154)
- ▶ joulukuu 2008 (7)
- ▶ marraskuu 2008 (12)
- ▶ lokakuu 2008 (30)
- ▶ syyskuu 2008 (17)
- ▶ elokuu 2008 (20)
- ▶ heinäkuu 2008 (11)
- ▶ kesäkuu 2008 (8)
- ▶ toukokuu 2008 (18)
- ▶ huhtikuu 2008 (5)
- ▶ maaliskuu 2008 (13)
- ▶ helmikuu 2008 (5)
- ▶ tammikuu 2008 (8)
- ▶ 2007 (85)
- ▶ 2006 (22)