IRC-Galleria

Huomenta Suomi!

Sankarimme ovat nyt yhteisvoimin saavuttaneet sen, mihin jokainen yksilö & yhteisö tällä pallolla pyrkii, eli saaneet bassot narulle työn alla olevaa nauhoitusprojektiaan varten. Mieli on samaan aikaan niin tyyni, rauhallinen kuin levoton, kun käymme läpi noita tuskaisia matalien taajuksien tallennushetkiä. Tyyneys syntyy siitä, että urakka on nyt takanapäin, rauhallisuus taas siitä, että basistimme Juho onnistui tehtävässään oikein hyvin. Levottomuus puolestaan syntyy siitä sietämättömän väistämättömästä tosiseikasta, että tiedostamme vääjämättömän, sielua repivän faktan: seuraavillekin äänitteillemme tullaan tarvitsemaan bassoraitoja............

Bassojen äänityksiin oli tarkoitus käyttää yksi päivä. Niihin käytettiin kuitenkin kolme..
Tämä ei johtunut kuitenkaan Juhosta, ainakaan kokonaan. Ensimmäisen basso-studiopäivän aikana säädettiin kuntoon saundit ja basistimme tykitti purkkiin yksi ja puoli biisiä. Toisen bassopäivän aikana katsoimme elokuvan ja ajelimme ABC:lle. Tämä johtui siitä, että studioisäntämme Joona "Ai oltiinko me sovittu täks päiväks studioaika?" Hokkanen oli unohtanut autuaasti että olimme lyöneet lukkoon tämän kyseisen päivän. Reiluna miehenä Joona kuitenkin vetäisi turpaan meitä kaikkia, ja lujaa. Hän teki tämän osoittakseen pahoittelunsa tekemästään virheestä. Muutamaa tovia myöhemmin äänittäjämme lähetti Juhollemme tekstiviestin, jossa hän lupasi korvaukseksi turpaanvedosta meille hieman poonusta varattuihin studiotunteihimme. Tästä tyytyväisinä siirryimme horrostilaan, joka kesti aina seuraavaan studioreissuun asti.

Kolmantena bassojen tallennuspäivänä Joona paljasti meille tietävänsä Juhon taustoista. Hän tiesi kaiken siitä, kuinka kuljetamme häntä suksiboksissa, jos hän johonkin tahtoo päästä käymään. Tiesipä hän myös, että Juho on kasvanut täysin yhtyeemme jäsenten kasvattamana. Hän olikin meistä todella ylpeä, saimme moneen kertaan kuulla hänen ihailustaan kärsivällisyyttämme kohtaan. Ei kuulemma kovin moni jaksaisi noin vaikeasti jälkeenjääneen ihmisen kanssa tulla toimeen. Saimme selvittää hänelle monia asioita siitä, kuka saa vuorollaan käydä Juhoa pissattamassa, mihin Juho laitetaan nukkumaan, miten hän hoiviimme päätyi ja niin edelleen. Suurimmaksi hämmästykseksi Joonalle paloi mieleen kuitenkin se, kuinka me neljä olemme onnistuneet saamaan Juhon elämään jotain tarkoitusta esittelemällä hänelle soittimen, jota noinkin vajaamielinen ihminen voi soittaa: basson. Nykyäänhän Juho osaa jo itse painaa bassonkaulalta oikeat nuotit haluamaansa aikaan. Kova työ tämän opettamisessa on ollut, mutta ilmeisesti ahkerointimme alkaa kantaa hedelmää!

Mutta palatakseni edes hieman totuudenmukaisemman mielikuvan luomiseen, voisin mainita, että sinä päivänä Juholta sujuivat niin rytmitykset kuin nopeat sahauksetkin kuin ruusuilla tanssi, eli piikkejä väistellen. Ilmeisesti mies oli vastoin odotuksiamme tarttunut bassonkaulaan muissakin tapauksissa, kuin siirtäessä sitä pois lakritsin ja Spider-man -lehtien tieltä. Olimme basististamme todella ylpeitä ja se oli outoa: yleensä tuota karvapersettä saa hävetä liiankin kanssa.

Sulatellessamme uusia tuntemuksia ystäväämme kohtaan, sovimme että kitaroiden äänitys aloitetaan tammikuun puolessa välissä, Joonan palattua Saksasta.
Siihen asti keskitymme häätämään Pakkasherraa olohuoneestamme ja yritämme kovasti unohtaa, että basson kaltaista soitinta on olemassakaan.

jjon // Travesty of Sympathy