IRC-Galleria

Kävin eilen ostamassa 165 litraa turvemultaa ja tänään tein siitä kukkapenkin. Istutin sinne jotain kukkasipuleita, en muista mitä. On sitten nastaa keväällä katsoa mitä niistä putkahtaa! Loppusilauksena silppusin halkojen hakkuussa liiterin pohjalle varissutta puunkuorta katteeksi. Katetta tarvii kyllä aika paljon, vaikka mun kukkapenkki on vain muutaman neliömetrin kokoinen. Onneksi kevääseen on vielä aikaa.

Sitten tuli nälkä, ja tein rastapastaa. Nimi syntyi siitä kun kastikkeessa oli kivasti vihreää, keltaista ja punaista tasapainossa. Vihreä tuli parsakaalin kukinnoista, keltainen kurkumalla värjätyistä tofupaloista ja punainen paprikalla värjätyistä tomaatinpaloista. Ainoa moka ruuassa oli liiallinen suolaisuus, kun laitoin ensin sellerisuolaa, sitten unohdin sen ja laitoin ruususuolaa ja sit lopuksi vielä vähän soijakastiketta.

Muistatteko muuten kuningas Solomonin, joka ovelasti kellisti Etiopian kuningatar Sheban vuoteeseensa suolan avulla. Sheba oli vierailulla Solomonin luona ja he olivat tehneet diilin ettei kumpikaan ottaisi toisen omaa luvatta. Viimeisenä iltana Solomon oli pyytänyt kokkia laittamaan ruokaan erityisen paljon suolaa. Tämä johti siihen että kuningatarta alkoi yöllä janottamaan niin vietävästi, että hänen oli pakko hipsiä Solomonin huoneeseen, jossa tiesi olevan vesikannun. Solomon esitti nukkuvaa ja Sheba otti vaivihkaa vettä, syyllistyen samalla sopimusrikkomukseen. Tämän seurauksena Sheba ja Solomon TEKIVÄT SITÄ !!??! Aika törkee juttu.

Ne sai siis lapsenkin mutta en mä tiedä mitä siitä sit tuli, jotain karvaa kai.

Oon ollu kohta vuorokauden stadis ja täällä on kyl aika sekavaa! Mutta on ollu kivaa kans. Oltiin Halluissa eilen ja sit tietty jatkoilla. Nyt pitäis lähtee MBariin soittamaan. Jos tuut käymään kaakaolla siellä niin et ole nolo pervo.

Mun ei oikeestaan huvittais lähtee tänään stadiin. Oli kyllä tarkoitus, mut täällä maalla on iha mukavaa.

Olen loikannut kertaheitolla 90-luvulle - minulle tuli Internet kotiin!

Tätä saatiinkin jo odottaa ihan tarpeeksi kauan. Välillä meinasin jo menettää uskon, ja toistelin itselleni että elämä ilman Internetiä saattaisikin olla jopa elämisen arvoinen.

Kun Internet saapui, niin sitähän piti tietysti heti testata. Ja samassa hetkessä sinne uppouduttiin ihan niin kuin ennen vanhaan, kultaisella 90-luvulla. Tunne oli samaan aikaan mahtavan euforinen, mutta yhtäkkinen tiedon paljous tuntui myös tukahduttavalta.

En urennut nousta sijoiltani vielä silloin kun butti kuivahti, vaan vasta kun nälkä alkoi kurnia vatsassa. Tavalliseen tapaan ladoin kourallisen halkoja hellaan, vähän pilkettä, pala pahvia ja liekehtivä tulitikku perään. Uskollinen Högfors oli tällaisella setillä bootannut iloisesti tähänastisen kuusiviikkoisen suhteemme ajan.

Mutta nyt sain lisätä pilkettä, pahvia ja toisen tulitikun. Ja hetken kuluttua vielä hieman paperia, muutama lastu puukolla vuollen ja taas tulitikku. Sytykkeitä oli kulunut nolottavan paljon. Lopulta liekki herkesi iloisemmaksi, harppaili klapista toiseen ja lunasti tulipesän herruuden. Kuin mieltä osoittaakseen piisi vielä sinkosi muutaman ison lieskan ulos pesästään ja minä sain tuuletella savuja pihalle. Soppa lähti kuitenkin lämpenemään, ja ärhäkästi sitten lämpenikin: hyvä ettei pohjaan palanut.

Hellan henki oli ehkä ymmärtänyt väärin tämän uuden tekniikan marssin taloon. Kokenut asemansa uhatuksi, ja lähtenyt kysymään neuvoa kotitonttujen ja -henkien ammattiyhdistyksestä. Toivon että asiat saatiin siellä selviksi ja Högfors humisee jatkossa taas iloisesti. Internet ei tule uhkaamaan perinteisiä menetelmiä tässä huushollissa!