IRC-Galleria

Karua, kun menee nukkumaan kello kuuden jälkeen aamulla, ja herää puoli viideltä illalla, niin siinä saa vähän aikaa miettiä että missä mennään. Vieläki nukuttais. Tänään, lauantaina aamuyöstä oli kuollut minua kaks vuotta vanhempi ihminen kolarissa. Mikä siinä on että näitä sattuu täälläpäin? Järkytyin jotenkin nyt jälkeenpäin kun tajsuin että mahollisesti näin sen ambulanssin ja paloauton jotka lähtivät sieltä onnettomuuspaikalta. Mitä jos se olisinkin ollut minä esimerkiksi?

Ainiin, tein tavallaan kai päivän hyväntyön kuskina ollessani. Kuskasin Ladalla kotia jonku sammuneen tytön. Autoin sitä sen kaveria jopa kantamaan sen tytön sinne asuntoonsa (tai no, lähinnä kävelin siinä niitten takana varmistamassa ettei sen pää osu mihinkään). Sain jopa vaivanpalkkaa siitä. Melkein kieltäydyin, mutta kun rahaa ei ole ihan liikaa tällä hetkellä. Homman miinuspuolena voisi mainita sen että kaenkky jähtyi joten se ei enää ollu niin pal kauheest yhtä hyvää ku tuoreena.

Kajjaanissa on ehkä pelottavaa kävellä baarista autolle. Ihmiset riehuu ja kaikkee. En muista nyt niinku Oulusta yhtään tapausta että olis saanu olla jotenki varuillansa. Mutta tuolla, kauppakatu on täynnä humalaisia himisiä, ärränvälikkö samaten, ja ysikutosen edusta ja se koko pirun käytävä samaten. Myöskin välikatu knas ärränvälikön kohdalta 50metrin säteellä. Puolet riehuu, ja loput vaan mesoaa siinä jotain turhanpäiväistä. Kummallista. Ja pizzanpaistajille reuhataan ku viimeistä päivää. Kyttäautoa on rivissä, ja kissatappelut pahimmillaan. Keskellä ajorata angstataan ku on niin vaikeeta, ja sitten tulee keski-ikäinen herrasmies ja vie kotiinsa rauhoittumaan. Mikäpä siinä. Jännää nähdä kaikki tuo niinkuin lähes kirkkain ajatuksin. Tuo kaupunki on ehkä aika erikoinen. Tärkeä paikka se on, kun sinne kuitenkin monia hyviä ja huonojakin kokemuksia ja muistoja liittyy. Mutta silti. Oulu, se on se missä asun ja viihdyn, syön ja nukun. Siellä on rakkauteni. Kajaani on se, missä ajetaan rinkiä ja pörrätään kauppakadun ympäristössä. Juodaan aina liikaa, käydään ABC:n kahviossa. Nauretaan toisille aivan tunteella vaikka itsekkään ei olisi aivan fiksuimmillaan. Siinä on tuo paikka kaikessa rajoittuneisuudessaan. Silti siellä (jos nyt ei Otanmäkeä aivan kokonaan jätetä pois laskuista) on jotain mitä muualla ei ole ollut eikä tule olemaan: kiihkeimmät teinivuodet.