IRC-Galleria

Kissa pelekää ihmisiä tänään ku siltä kynittiin takut pois. Telenharmaa ulkona, ja Marilyni näki asvalttia varmaan ekaa kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Siinä se nättinä napottaa tienlaidassa. Vielä pitää siivota tallia lisää, kantaa moottori sinne, ja tuupata Marilyni perään. Sittenpä alkaisi olla pulla uunissansa aika hyvin.

Jäätelöauto huutaa jossain tuolla.

Sinä yönä en saanut unta. Ja jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä nappasin takkini, sekä takanreunalta autonavaimet ja tupakat, ja katosin tuuliseen yöhön.

Satkunperkele vissiin päätti ruveta porsimaan. Kamala lonksotus alako kuulua ja auto tärryyttää mukavasti. Piti kahtakymppiä törryyttää kylältä kotio. Eiköhän tuo lie ulompi vetonivel, pikasesti kuunnellen oikianpuoleinen. Sama kai se on pistää telakalle koko hoito. Jos siitä vaikka ruosteetkin korjais samalla...

Pitkästä aikaa kävin mutkan Kajjaanissa. Ihme ja kumma, siellä oli ihmisiä liikenteessä. Kissaki on aivan ylirakastavalla ja yli-ihanalla ja hellyyenkipiällä tuulella. Kumma homma. Kiehnää sylissä ja jaloissa ja käärii häntäänsä säärieni ympärille. Leuan alta pitäs mokomaa rapsuttaa. Huomenna olisi vakaa aikomus lähteä ostelemaan auton osia ja kattelemaan wanhoja autoja Sukevalle ja Kajaaniin. Ja jos oikeen aktiivisuus vielä jatkuu niin Marilyninikin liikkuu vielä tänä kesänä...

Satku porsii taatusti kohta. Loota hästää siihen malliin... Onpahan sitte ainaki hyvä syy pistää polonen täysremontin alle. Jos vaikka se tontun patti eksyisi samalla... Toiveunia...

Kissa nukahti pöydälle hiirimaton viereen. Raikkaasta turkin tuoksusta päätellen ollut koko päivän pihalla. Ihmekkös tuo jos nukuttaa toista.

Joo ja meinasin saaha ilimasen kalijan mutten älynny taas pitää suutani kiinni ni sinne meni seki sitten.

Mutta mukava viikko ollu kaikenkaikkiaan.

Mutta tapaamisiin jälleen, rakas päiväkirja.

oonpa taas ollu ahkera nytten ja ja sitten tänään mää meen nukkumaan ja herään tossa viiden tunnin päästä ja sitte ajan autolla ouluun ja meen töihin ja sitte mää varmaan nään kavereita illalla.

huiputtava flirttiperse sentään. välillä ihmetyttää tämä jaksaminen vaan mikäpäs tässä vääntäessä, veden sataessa auringon paistaessa. viikon biisi ois ehkä Leevi and the Leavings: 1963 - Viisitoista vuotta myöhemmin. jotenkin vaan se kesä ja kaikki mitä se huokuu. ihnanaa. huomisaamusta laskien mulle tulee äkkiä sellanen tuhannen kilsan lenkki maanantai-iltaan mennessä. keikkaa pukkaa.

jeah, nyt nuQ-mode.

Kylläpä. Eilen tuli harrastettua pientä reissailua. Lähtöpaikka on Kytökoski (minulla oikeasti Otanmäki, josta siirryin em. paikkaan). Täältä Kytökoskelta posotimme Meshellä Kajaanin kautta Vuokatin rinteille katsomaan off-road kisoja. Näimme yhden kaadon ja yhden tulipalon, ynnä monta epäonnsitunutta yritystä nousta ylös kivisiä mäkisiä murarinteitä. Yksi Jeep Wagoneer taisi olla lähes ainoita pikkuluokkienautoja joka kolmospätkän viimesen esteen nousi. Samaisella esteellä tapahtui myös em. tulipalo ja proto-auton kaato :P

Vuokatista lähdimme käymään Sotkamossa, mielessä ruokapaikka sekä valtion monopolikauppa juomatäydennystä varten. Tässä vaiheessa minä hyppäsin Meshen rattiin. Syötyämme (siirrettyämme näläkää) painelimme gin-long-drink -kauppaan. Wellu ja Kärki tempaisivat suojakännit, mikä ei sinänsä minua haitannut. Pojilla ja tytöllä oli juomista, ja käänsimme keulan kohti Kajaania. Taisimmepa kiertää kuluntalahden liittymän kautta. Kajaanissa piti käydä ostamassa litra maitoa sekä käyttää Emmiä kotona. Tästä kun selvittiin, pystyimme tekemään päivän ensimmäisen, muttei suinkaan viimeisen kauppakatubiliksen. Ja hetkisen kuluttua suunta olikin ABC:n pihan kautta kohti Paltamoa. Paltamossa pari kierrosta rinkiä, sekä bongattu tuuningauto jota kyydissä olijat kovasti Supraksi epäilivät. Tästä selvittyämme käänsin Meshen kohti Manamansaloa. Tällä reissulla minäkin sain rallikuskin maineen. Tai kunniamerkin, jotain kumminkin. Vessaa ja kahvipaikkaa etsimme tuloksetta Manamansalosta. Isompi leirintäalue ei jaksanut enää edes kiinnostaa monen epäonnistumisen jälkeen, joten niinpä valitsimme kahvipaikaksi jonkun seuraavan mikä osuu kohdalleen, ja wc:ksi sai kelvata tienlaidan pusikko. Seuraavalla sorapätkällä lossille mennessä sora lensi ja hiekka pölisi, senverran vauhdilla pisteltiin menemään.

Lossia odoteltiin, lossi tulikin. Oli maailman hienoin tunne päästä valtameriristeilijällä Oulunjärvelle, ja vieläpä Meshen penkillä istuen! Tässä sitä on sitä jotain, kuulkaa kaikki! sorapätkää riittikin meille vaikka muille jakaa, ja kyllähän me sitä jaoimmekin. Itselle otin minkä sain, ja kyytiläisillä oli kivaa sanoisin. Pikitielle päästyämme en voinut vastustaa kiusausta kiusata erästä mustaa BimmeriBemmiä. Kuten arvata saattaa, kuski vetäisi herneenpalkoja seitsämänsataa syvälle sieraimiin. Ohhoh, mikä meno! Vuolijoen kylällä tapailimme monia tuttuja, he kyllä itse tietävät ketä ovat. Vieraisillakin kävimme, mutta visiitti ei voinut venyä kovinkaan paljoa koska noin puoli yhdeksän illalla, ymmärsimme että kiire olisi olutkauppaan. Hyppäsimme vaatteisiimme, ja laitoin nokivasaran laulamaan korkeaa G:tä. Matka taittuikin nopeaan, Tonille jäi jopa seitsämän minuuttia aikaa käydä ABC:n alkomahoolipuolella ostoksilla.

Kajaanissa tapahtui mitä tapahtui. Olisimmekohan ajaneet muutaman kierroksen kaupungilla, mistä höngimme Janen luokse. Ja siellä tapahtui se kaunein asia, jota olin odottanut koko päivän. Minä sain kupillisen kahvia! Ai että se maistui hyvälle, monesti en muista kahvin maistuneen missään päin maailmaa noin nautinnolliselle. Odottavan aika on pitkä mutta kyllä se odotus palkitaan. Kahvin juotuani ehdin toimia pimeänä taksina useaan otteeseen, ja kävinpä Balls:lla (Kajaaniin toiseksi paras baari) juomassa Kuskinkahvin. Eilen huomasin myös ensimmäistä kertaa että seinällä on hieman Elvis Aaronin kuvan vieressä Bluesin veljesten, Jaken ja Elwoodin leffajuliste. Tai sen kopio, who cares. Melkein laitoin pokkana tuon ison taulun povitaskuun.

Loppuilta kuluikin leppoisissa merkeissä lähinnä syöden, nukkuen, ajaen, juoden; kuka mitäkin. Kytökoskelle suuntasin Meshen Kajjjaanista. Osamatkamittariin rapsahti jossain entisen Vuolijoen kunnan alueella päälle neljäsataa kilometriä. Lopullinen lukema on varmaankin noin 420. En musitanut tarkistaa koska olin liian väsynyt. Tästä suuntasin vielä Otanmäkeen itsekkin nukkumaan Sabaneerolla. Asiakkaat perillä, työni olin hoitanut lähes mallikelpoisesti, kaikki olivat tyytyväisiä (suurinpiirtein kait?). Jotta tällainen reissu. Useamminkin voisi lähteä kernaasti.

Jahas, ja paloauton teurastus jatkuu. Rälläkä laulaa ja kemppiliima hehkuu. Eiköhän se tästä pikkuhilijaa valamistu. Ens viikolla oisi näyttö ajankohtainen. Vielä kun saa vilkkuasian selväksi ni homma näyttää hyvältä.

Saldo:
-yksi menetetty laikkakone
-muutama menetetty irtolaikka
-16 metriä hommattua neliöprofiilipalakkia
-yksi irroitettu keulapumppu
-yksi slaughteroitu puskuri
-jokunen pätkä kemppiliimaa mennyt

Mutta penkkiä pitää ruveta seuraavaksi suunnittelemaan ja tekemään. Kyllä sillä vielä porukka liikkuu nätisti :P

humm.. Oon taas rypeny koko päivän autojen kimpussa. Lähinnä omien, vähäsen toistenki. Huominen tulee pitämään sisällään kokolailla kotikärryllisen hässäkkää. Aamulla aikaisin täytyy herätä, ja tyhjentää auto jotta sinne voi kantaa uutta tavaraa. Auton täyttää lähinää kolme... eikun neljä peltivannetta, ja kolme alumiinivannetta joissa on loppuunkulutetut talvirenkaat päällä. Kyllä - minä tein sen (tai siis me, Velluhan se ne rengastyöt teki), Satkussa on nyt vihiroon ja viimeen kesärenkaat alla. Ja uusilla vanhoilla vanteilla!

Ja ja, kunhan auto on taas lastattu, niin minun täytyykin suunnata kohti Kajaania, sekä kontiomäkeä. Yksi syy miksi menen Kajjaaniin on se, että vien puhelimen huoltoon. Se on alkanut reistailla ihan kummallisesti. En ymmärrä. Älkäätte siis ihmetelkö jos minua on hankala saada kiinni (ihan kuin se joskus olisi helppoa?). Eli siis jos on tavallista hankalempi saada kiinni. Ja siksi toisekseen ajattelin käydä etsimässä keltaisia majakoita. Sykärölöinen kokee nimittäin teurastusta tuolla pihamaalla, täytyy suorittaa sekin huomenna loppuun. Olisi kiva jos ei tarvisi vilkkuja kokonaan riisua, vaan saisi pitää ne keltaisina edes. Ei ole kohta enää paloautoa, on vaan tylsääkin tylsempi kuorma-auto. Jos oisi konekivvääri niin ampusin sen leimasetän. Murrr.

Väsyttää niin vietävästi mutta ei vielä ehtisi nukkumaan. On parempi vaan istua varmastikkin tässä koneella? Eih, täytyy tehdä jotain. Jospa siltikin tyhjentäisin sen auton tänään vielä, ei tarvitsisi aamulla vaivata itseään ennen sianpieremää. Ajatuskin tympäsee.

Tänään olen ajanut Morris Minillä (vuosikertaa '69). Ostin uuden korviksen tässä taannoin, kun olen juuri tämmöisestä pitkään haaveillut. Ja kieleenki ostin uuen korun, syystä jotta entinen hajosi. Pääsipähän sekin sitten käymään ensimmäistä kertaa ikinä.

Että tämmöstä tällä erää.

Olipa kerran poika joka joskus jossain pienessä ajankäänteessä ymmärsi, että toisinaan on luovuttava asioista jossain määrin jotta voisi saavuttaa uusia.