IRC-Galleria

Olen ilmeisen harvinainen tapaus, koska olen jättänyt alkoholin pois elämästäni lähes kokonaan. En ole täysin absolutisti, koska joskus saatan maistaa jonkin juoman makua, juoda pienen määrän viiniä jossain hienossa ruokailutilaisuudessa tai joskus harvoin jopa juoda jonkin erikoisoluen tai muun matala-alkoholisen juoman. Käytännössä näitä tapauksia on vuositasolla 0-5 kappaletta ollut jo useiden vuosien ajan. Kännissä tai oikein humalassakaan en ole ollut vuosiin.

Ensimmäisen kerran join viinaa 17-vuotiaana kuukautta ennen täysi-ikäisyyttäni ja loppuillasta huusin apua viemäriverkostoon ja koin krapulan "ihanuuden". Täysi-ikäisenä puolen vuoden aikana yleensä torstaisin baarissa käydessä join muutaman drinksun, mutta hurjia kännejä ei sillä saatu aikaiseksi. Yhden kerran koulujen välisessä "sumusuunnistuksessa" tuli sentään otettua överit. Opiskelujen jälkeen juominen harventui vielä entisestään, koska olen niin mukavuuden haluinen, että halusin päästä baarista kotia kätevästi omalla autolla. Lopulta 1993-1994 aikoihin alkoholin käyttö alkoi rajoittumaan kertaan vuodessa, eli juhannukseen. Muutamana juhannuksena tulikin sitten otettua oikein kunnolla, että aamulla ei enää tehnyt vuoteen juoda tippaakaan. Jo 90-luvun loppupuolella olivat myös juhannuskännit jääneet vain muistoiksi. Helsingissä olen asunut nyt yli 10 vuotta ja olen kaksi kertaa ollut täällä baarissa hieman nousuhumalassa, mutta selvinnyt jo ennen illan loppua. Kannattaa huomata, että esim. 1996 kesällä ja syksyllä kävin ulkona vähintään kolmena iltana viikossa tai useammin ja kertaakaan niistä en juonut alkoholia.

En mielestäni tarvitse viinaa mihinkään, se ei tuo minulle minkäänlaista autuutta, en tarvi sitä rohkeuden keräämiseen, en pidä siitä että en hallitse liikeitäni täydellisesti humalassa, en kestä sitä olotilaa mikä alkoholin nauttimisesta seuraa vaikka olisi lieväkin. Haluan pistää sen rahan mielummin johonkin muuhun asiaan kuin vetää kurkusta alas, tosin en juo vaikka viinaa olisi ilmaiseksikin tarjolla. Viinattomuuteeni ei ole siis mitään uskonnollista, terveydellistä tai taloudellista estettä. Se on vain oma valintani, eikä se onneksi rajoita elämääni mitenkään vaan jopa vapauttaa ja olen ylpeä valinnastani. Usein multa kysytään miten kestän olla baarissa selvinpäin ja vastaukseni on että kaikkeen tottuu ja osavaan on totuttanut itsensä olemaan aina kännissä baarissa. Onnekseni kaverit joiden kanssa baarissa olen käynyt ovat käytännössä erittäin kohtuukäyttäjiä, enkä edes aina pysty huomaamaan ovatko he humalassa.

Olen joutunut kärsinyt myös läheisten ihmisten liiallisesta alkoholin käytöstä. Inhoan sitä tilannetta kun ihminen ei ole enää se sama mikä se on selvinpäin, inhoan niitä usein niin typeriä juttuja, asioiden toistoa, mukamas hauskuutta, äänekkyyttä, kaaosta, typerää käytöstä, sitä vanhan viinan hajua, oksennuksen ääntä, oksennuksen hajua jne. Mutta eniten pelkään läheisteni terveyden puolesta kun toikkaroivat kännissä. Itse olen todistanut useita läheltä piti tilanteita, jotka olisivat voineet olla todella kohtalokkaita. Minua harmittaisi todella mikäli heille tapahtuisi jotain ikävää kännissä ja ilmeisesti minua harmittaisi jopa enemmän kuin itse kärsijää olipa seuraus mikä tahansa kun olen aiheesta henkilöiden kanssa keskustellut - no asia tulee ajankohtaiseksi vasta jos jotain ikävää tapahtuu. Ikäviä asioitahan tapahtuu usein humalaisille ja silloin ei edes tapaturmavakuutukset korvaa senttiäkään.

Usein myös suhteen tai muita ongelmia aletaan käymään läpi humalassa ja siitä ei käytännössä tule mitään vaan ongelma voi jopa suurentua, eikä ole mitään hyötyä koska pahimmillaan seuraavana aamuna toinen osapuoli ei muista "älykkäästä" keskustelusta enää mitään. Minulla on liikaa kokemuksia oman kumppanini känneistä, ja se käytös loukkaa minua. Olen usein toiminut myös holhoajana ja huolentijana kun känniset eivät ole enää pystyneet huolehtimaan itsestään tai toisistaan kun vähintään alitajuisesti tietävät että kyllä täällä yksi sentään varmistaa homman. En myöskään ymmärrä, että jo reilusti täysi-ikäiset ihmiset eivät osaa rajoittaa juomistaan "hyvään humalaan" vaan mennään usein reilusti kännin puolelle. Olen sellaisessa tilanteessa nykyään käytännössä jostain syystä paniikissa, toivoisin pääseväni pois tilanteesta keinolla millä hyvänsä, mutta se ei ole valitettavasti aina mahdollista. Pyrin välttämään tilanteita kaikin tavoin, eli en halua nähdä rakkaimpaani liiallisessa kännissä missään tilanteessa tai joutua itse kärsimään humalaisen käytöksestä. Ihmettelen onko se känni todella kännääjälle kaiken sen arvoista jo pelkästään seuraavan päivän olotilan huomioon ottamalla?!

Omien kavereiden ja kumppanieni historiasta löytyy mm. seuraavia viinan aiheuttamia juttuja: yksi on raiskattu kaatokännissä, tasaisella asfaltilla kaatuminen ja pysyvä arpi otsassa, kaatuminen rantakalliolla ja liukuminen mereen nenä ruhjeilla (tässä oli onnea että taju ei mennyt koska se olisi voinut olla kohtalokasta koska ketään muita ei ollut näkemässä tapausta), tippuminen laivan portaikossa ja siitä tulleita useita murtumia ja pysyvä haitta, kadonnut puhelin, eksyminen omassa tutussa kaupunginosassa yli -20 asteen pakkasessa keskellä yötä, useita riitoja, väkivaltaisuutta, ruhjeita, tiedottomuutta (jossa henkilö ei tiedä mistään mitään eikä osaa enää edes puhua, mutta jalat vielä toimii), festarikeikka mitä on lähtenyt katsomaan eikä muista esityksestä mitään, varattomuus kun suurin osa rahoista meni viinaan.

Onnekseni lapsuudessani en joutunut kärsimään viinasta, isä jos otti joskus niin todella kohtuullisesti ettei sitä edes voinut huomata käytöksestä. Valitettavasti lähisuvussa oli myös perhe, jossa alkoholi oli sen hajoittava tekijä, mutta ehkä siksi halveksin alkoholia kuten nyt teen. Olen nähnyt mitä pahaa se voi saada aikaan, kokonaisuutena olen nähnyt sen tuovan enemmän kielteisiä asioita kuin positiivisia. Valitettavan usein ne jotka ovat kärsineet lapsena alkoholia käyttävän vanhemman tai vanhempien tekemisistä jatkavat samaa rataa omassa elämässään vaikka ovat nähneet mitä se viina saa pahimmillaan aikaiseksi. Kunpa ihmisillä olisi rohkeutta elää elämäänsä ilman viinaa sellaisena kuin se on, niin maailma voisi olla taas vähän parempi paikka.