IRC-Galleria

vikalla tunnilla leikkiä liuosten kanssa..toivottavasti ei oo mitn kovin syövyttävää x)

Vai silloin saattaa tietää sen
Kun liikkuu asialla sydämen

Astuessas huoneeseen tuot sisään auringon
Tule viereeni vuoteeseen ja siihen jää.
Kirja kesken jäädä saa, sua vasten painaudun
Kosketus on kuin untuvaa, pehmeää

Minä sinuun merkitsen merkit rakkauden
Tai valon sammutan, jos sun huomaan nukkuvan
Painan syliisi pään sinun toivon heräävän
Ja kanssain valvovan, mutta viereesi nukahdan

Aamu tullessaan tuoksun toi kahvin vastakeitetyn
Paahtoleivälle sulaa voi tai unta nään
Astuessas huoneeseen tuot sisään auringon
Tule viereeni vuoteeseen ja siihen jää

Minä sinuun…

En tahdo tietää liikaa,
ongelmista muiden ihmisten.
Ne kaksi vanhaa piikaa,
hoitavat mun puolestani sen.

Saa asukkaiden huolet
ja riidat joku toinen selvittää.
Mun työni varjopuolet,
ei liity itse työhön mitenkään.

kerto:
Turvananne,
kuin poliisi tai palomies.
Juoruistanne,
ei piittaa viisas talonmies.

Ainakin mä luulen,
on viisautta tietää vähemmän.
Kun kaikenlaista kuulen,
niin hyvin vähän siitä välitän

kerto:
Turvananne,
kuin poliisi tai palomies.
Juoruistanne,
ei piittaa viisas talonmies.

se kuiskasi hiljaa
olet matkalla kadotukseen
mutta saat mitä ikinä tahdot
jos vain pääsemme sopimukseen
voi jeesus ne kiiluvat silmät
ja ne kasvoilla märkivät arvet
mä huomasin vasta silloin
että sen päästä kasvoi sarvet

tästä hipsasta kemian kaksoistunnille..

Tuuleen hukkuu huuto joutsenen
kaatuu kelohonka ryskyen
lumihuntuun peittyy maa
valkoviittaan kietoo sulhastaan
surumetsien talvimorsian.

Jäätyy poskillensa kyyneleet
niin kuin hankeen lumihiutaleet
pakkashäitään odottaa
valkoviittaan kietoo sulhastaan
surumetsien talvimorsian.

Lumihuntuun valkoiseen
peittyy metsä hiljainen
puut viime lehdet pudottaa
maan ylle langeten
metsän syliin päänsä painaen
kai häitään vielä odottaa
surumetsien talvimorsian.

Elämä on pitkä puutelista
Se silloin tällöin täyttyy suudelmista
Elämä on elämää varten annettu
ja se on ihanasti sanottu

Kuka sytyttää voisi kynttilän
nuotioon taas lisäisi puita
Maailmankaikkeutta kun hengitän,
ja sitä ymmärtää yritän,
itse ehdi mä en

Rantahietikolla on viileää
en pimeässä erota muita
Vanhetessaan helposti yksin jää,
eikä löydäkään ystävää
täällä kun törmäilen

Jos sä kuullut oot kerrottavan Goan arkista
hillitse mielesi, tietosi tarkista
ystäväni
tai ne kusettaa sua

Hippikommuuneille voit viitata kintaalla
takkuiset hiukset ja sandaalit lintalla
ystäväni
vaikket uskokaan mua

Jos mä pensaan kanssa taas flirttailen
tai kellistänkin liikennemerkin
Ilman silmälaseja näe mä en,
mitään muuta kuin pimeyden,
ikiaikaisen yön

Jos sä kuullut oot koskaan Jurassic Parkista
pönttö voi seota yhdestä karkista
ystäväni
mä en kuseta sua

Dinosaurusten laulu on kaunista kuunnella
mieleisekseen kun voi mennyttä muunnella
ystäväni
jos vain uskoisit mua

Arkin kansi kiinni ja kuulemiin
jos vain huolit tällaisen Erkin
Täysikuulla me mennään naimisiin,
nimet vaan vessapaperiin,
ennen kuin mä sen syön
-Leevi-

Muistan vielä kuinka syksy illoin
oltiin peiton alla kahdestaan
oli mukavaa vielä silloin
tehdä jotain hassua muuten vaan

enää ei olla niinkuin ennen
tuskin edes pokselle suudellaan
kun sanot hyvää yötä kuin ohimennen
silti sinusta en luopuisi milloinkaan

niin nopeasti kaikki muuttuu
ettei sitä edes huomaakkaan
kun jo elämästä jotain puuttuu
eikä kaikki ole kohdallaan

enää ei olla niinkuin ennen
tuskin edes pokselle suudellaan
kun sanot hyvää yötä kuin ohimennen
silti sinusta en luopuisi milloinkaan