IRC-Galleria

"Sitoutua niin syvästi,
että
muuttuu pohjattomaksi.
Puristaa niin lujasti,
että
muuttuu rajattomaksi.
Rakastaa niin
mielettömästi,
ettei mikään enää ole
vailla
merkitystä."

oi Jumalani, miksi niin levottoman teit
miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän , annoit käden, annoit tyhjän paperin
joka sokealta vaatii sanojaan

Hänellä on arvet laihoissa ranteissaan ja tatuoitu olkapää
tummien lasien taa piilottelee raukka ristejä silmissään
hän on jo lapsena langennut, ja nuoruutensa valvonut
ja vanhuuttaan vihaten, kulkee eksyneenä
kuin lajinsa viimeinen

hän syntyi sinne missä pienet tytöt liian nopeasti vanhenee
sinne missä pelko silmissään kansa herran sanaa kuuntelee
siellä miehet oppii miehiksi, ja naiset opetetaan nöyrtymään
kun ladan hikisillä takapenkeillä niiden unelmilta siivet revitään

Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, hän tahtoi lentää kuin lajinsa viimeinen

hän kertoo tarinoita itsemurhasta insestiin
tukholmasta, viinasta ja kamasta, miehistä ja rahasta,
ja kaikesta paskasta, joista etsi muka vapautta
kunnes viimein eräänä iltana, Göteborgissa pienellä kujalla
lasisilla silmillään tuijotti lumisadetta
ja kun maa muuttui valkoiseksi, hän muuttui vanhaksi
hän repi ranteensa auki ja lumeen kirjaimin punaisin
nimensä kirjoitti

Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, hän tahtoi lentää kuin lajinsa viimeinen

sinä aamuna kun hän heräsi sairaalassa sidottuna selällään
ja seiniä valkoisia katseli,eikä tuntenut enää siipiään
oli kiinni saanut raaka tuuli idästä, joka tanssittaa vanhoja luurankoja
ja ne pirut pyörii nyt hänen silmissään, eikä kestä niitä selvänä katsella

Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, nyt hän ristinsä raahaa kuin lajinsa viimeinen

isä seisoo rannalla, ja ase kourassa myrskyä odottaa
äiti painaa pikkusiskon syliin, kun taivas oudosti iltaisin punertaa

veljestä kuulin viimeksi kun tuli kirje vierailta mailta
kertoi voivansa hyvin, mutta sanoi mettä tilanne näyttää täällä myös pirun pahalta

tää on kymmenen tikkua laudalla
me ollaan piilossa viimeisellä rannalla
eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki
ja vain tuuli kuiskaa:"kaikki pois piiloistaan"

setä on jotenkin sekaisin, se istuu liiterissä ja itkee ja nauraa
syyttää välillä saatanaa ja jumalaa ja sanoo:"nyt meitä syntisiä rangaistaan"

naapurissa on oudon hiljaista, on verhot olleet kiinni jo viikon
isä kielsi käymästä siellä sanoi:"tehnee mitä tehneet,se niiden asia on
oma asia on"

tää on kymmenen tikkua laudalla
me ollaan piilossa viimeisellä rannalla
eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki
ja vain tuuli kuiskaa:"kaikki pois piiloistaan"

minä olen vasta seitsemän mutta silti mä jotain jo ymmärrän
kun tv on mykkä ja radiossa kuulin, uutisten lukijan itkevän

ne puhuu jostain pilvestä joka matkalla on vielä tänne päin
pikkusisko kysyi:"montako päivää jouluun"?
ja isän silmiään pyyhkivän näin, silmiään pyyhkivän näin

tää on kymmenen tikkua laudalla
me ollaan piilossa viimeisellä rannalla
eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki
ja vain tuuli kuiskaa:"kaikki pois piiloistaan"

sormet ja sielu arkana
tarinoita kuunnellen
kun niissä maailma sykki jossain kaukana
luoksensa kutsuen

tuli Hector, Juice ja Hurriganes
tuli kolme kipeää sointua
kun ne korkeakaulaiset kitarat anttilasta tilattiin

naapurin tytöllä jo poikaystävä
meillä sälleillä maailma epävireessä
ja äänet pettäen blowing in the wind
me autotallissa hoilattiin

sormet ja sielu haavoilla
vastausta etsien
miksi maailma murheineen kimpussa meidän nuoruutta pilkaten.

mitä enemmän
rimpuilen, huudan ja riuhdon,
sitä lujemmin pidät kiinni ja halaat
-olet vain ja halaat

mitä enemmän
vastustan,uhmaan ja tiuskin
sitä lähemmäksi tulet ja rakastat
-olet vain ja rakastat

mitä syvemmälle
putoan, vajoan ja uppoan
sitä tiukemmin tartut kädestä ja nostat
-olet vain ja nostat

mitä kauemmas
karkaan,juoksen ja katoan,
sitä kiireemmin minua kaipaat ja etsit
-olet vain ja etsit

mitä kovemmin
sattuu ja kipua tunnen,
sitä hellemmin kanssani valvot ja itket
-olet vain ja itket

mitä rajummin
suutun,sätin ja kiukkuan,
sitä hiljempaa olet ja kuulet
-olet vain ja kuulet

tämä ääretön hiljaisuus
-lepo vai ahdistus?
tämä meren äärettömyys
-rauha vai uhka?
tämä kuluttamaton aika
-mahdollisuus vai vaatimus
tämä tuntematon polku
-vapaus vai este
tämä avara taivaankaari
-unelma vai kahle?
tämä ystävän kallis sana
-lohdutus vai moite?
tämä auringon lämpö
-parannus vai kipu?

on iin monta tapaa nähdä.

mitä enemmän koet asioita
sitä vähemmän tarvitset sanoja
kertoaksesi elämän salaisuuksia.

mitä enemmän näet elämää
sitä vähemmän tarvitset värejä
loihtiaksesi esiin kauneutta

mitä enemmän tunnet kipua
sitä vähemmän kaipaat tulkkia
kahden sydämen välille

sillä sydän puhuu
enemmän kuin sanat,
yksinkertaiset sävyt
vievät syvimmälle,
ja särkynyt kyllä tuntee
ihollaan toisen särön

se pieni hetki,
kun ilo sulkee syllinsä surun.

se henkäys,
kun rauha koskettaa kaaosta.

se silmänräpäys,
kun aurinko sulaa säteenä jäähän.

se tuokio,
kun valo on varjoa kirkkaampi.

se tuulahdus,
kun toivo tavoittaa taivaan.

siinä hetkessä on läsnä ikuisuuden syli,
joka piirtää sillan kärsimyksen ja tarkoituksen välille.

terve aikuinen mies kuluttaa joka vuosi puolitoista kertaa oman painonsa muiden ihmisten kärsivällisyyttä.
-john updike-