IRC-Galleria

Kun käynyt on tien myrskyisen
ja tietää kaipuun kurjuuden
niin kaiken kauniin vierelleen
voi jälleen löytää matkalleen

Ei päivät yöt sua milloinkaan
onneksi vieneet kuitenkaan
soi meidän laulu kuiskaten
kylmillä mailla kertoen

Soi meidän laulu sinulle taas uudestaan
niin kauniit muistot mieleen tuo se soidessaan
ei taivaat maat voi eroon viedä milloinkaan
jää meidän laulu tuuliin ainiaan

Kun uneen saan sua saatella
tai uuteen aamuun astella
soi meidän laulu mielessäin
ja siksi luokses viimein jäin

Teetkö vielä kaikkesi mun tähden?
Saanhan olla hullu niin kuin ennen?
Etsitkö mut uudelleen, jos lähden?
Saanksmä sulta lainaa, jos mä tarvitsen? (oo-oo)

Luotatko kuin kiveen rakkauteeni?
Katsotko poispäin, jos mä pyydän?
Ei tää lopu mun virheeseeni
Maailmani oot, kai sä ymmärrät sen (woo-oo)

CHORUS:
Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta
Siksi sinuun turvaudun
Enkä vaadi liikaa, en

Jääthän yöksi untani vartioimaan
Et pois saa mennä pitkäksi aikaa
Laulusi jää sydämeeni soimaan
Ethän, hei ethän kuole vuokseni mun (woo-oo)

CHORUS

Teetkö vielä kaikkesi mun tähden?

jumala on kuollut maailma palaa
herää rakas herää on tunti aikaa
radiosta kuulin uutisen
laita kätesi kasvoilleni, sua katselen

tuot hartiahuivissa kukkia haudalleni
joku tuntematon laittaa kätensä harteillesi
sinä olet kaunis on maailma nuorena nukkunut
viiltävän kylmä viima on silmäsi kastellut

sinä huusit palaat luokseni uudelleen
palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin

muistatko kun me katseltiin pilviä taivaalla
sinä pelkäsit ukkosta ja minä salamoita
käperryimme nurkkaan ja olimme hiljaa
kunnes laukesi taivas ja alkoi sataa

hiljaisuus on ääni jonka mä kuulen
sinikellojen tuoksu valloittaa huoneen
katsot perhosen lentoa kauan ja tarkkaan
kun taivaallinen joukko keräsi omiaan

sinä huusit palaat luokseni uudelleen
palaat luokseni perhosena verhoille laskeutuen
hartiahuiviisi kääriytyneenä käännyit kotiinpäin
nyt taivaallinen sotajoukko käy vierelläin

Täytän musteella pääkalloastiani
Otan sulkakynän ja aloitan tarinani
Kolmihaarainen kynttilänjalka mua valottaa
Vahakynttilä kirjeen sulkee kun on aika lopettaa
Parransänki leuassani rehottaa
Joku tuima aatelismies seinältäni tuijottaa
Hän ei tiedä kuinka on kipeää sisälläni
Sen tietää jos tahtoo hän, joka saa viestini

Sulkakynäni verta kastaa,
vaan hän ei vastaa sairauteeni
Pääkallosinetin vahaan painaa
Kreivin sormus sormessani

Ja joka jumalan aamu on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa on taikaa
Se aamuisin kahleitaan kolistaa

Kuulin koputuksen ja oven avasin
Pronssikynttelikön valossa miehen tapasin
Korpit kartanon minua varoitti huudoillaan
Hovin sinetit murtuu kun toista liikaa rakastaa
Nyt tomuiseen aamutakkiini taas kietoudun
Ja pitsipaitani suosioon sulkeudun
Saa sulkakynä tunteitani todistaa
Ja kipeys kreivin rintaa jälleen ahdistaa

Heitin veteen pienen kiven ja se särki kuulan veen
oli vastarannalla lapsi joka minua seurasi
hänen polvihousun taskuun eivät kivet mahtuneet
ja pienet polvensa olivat verille kaatuneet
tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnan palanen
hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen
tuo viesti joka lähti ei saapunut milloinkaan
ja tuo suuri vesi peitti huutomme pauhullaa

kerjäläisten valtakunta eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
kerjäläisten valtakunta pääse kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy pidän omanain

tuli taivaanrannan takaa tulivaunulla muukalainen
se laskeutui vastarannalle vieden pojan resuisen
ja poika vaunuun nousi
käsiään heiluttaen
näin poistui tulivaunut meidät erottaen
mä tulen tähän rantaan yhä uudeestaan
ja heitän veteen kiven joka tuloni
musertaa
mä istun iltaan asti vain hänta oottaen
tuo rääsyläinen tietää jotain mitä tiedä en

kerjäläisten valtakunta eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
kerjäläisten valtakunta pääse kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy pidän omanain

katsoa muodin vuoksi ja painua pehkuihin

On ikkunassa karamelliverhot ja seinätapetissa hämähäkkimies.
Sä kavereilles joka aamu kerrot, sua kyttää joku outo mies.
Ja tuo mies ei ota näkevänsä paljasta pintaa tai hiusten sälinää.
Hän vain tahtoo nähdä ystävänsä joka ei koskaan voi häntä käsittää.

On hämähäkkimies sun ikkunassas, mutta ei se sulle mitään pahaa tee.
Hän toivoo joka ilta nostavansa musta harson nuorille kasvoilleen.
Ja tyttö katsoo ulos ikkunasta ja naurahtaa mielensä oikulle.
Tuuli karkaa sisään ikkunasta vieden karamelliverhot selälleen.

On hämähäkkimiehii olemassa, on olemassa arkoja sydämmiä.
Kauniit tytöt katsoo ikkunasta kun tyhjät pullot saapuu satamiin.
Ja joka kerta kun pullot juodaan tyhjiin, niin syntyy uusi hämähäkkimies, jooo.

Ja linkkuveitset piirtää puiden kylkiin: täällä on jälleen hämähäkkimies.

tervehys Lapinlahdelta..pääsiäistä tultu viettelemään kullan kotiin.

NÄYTELMÄ

On jo yö, en silti unta saa
Muistojen syli mua keinuttaa
Ei ole kylmä silti palelen
Talvi on tullut sisälle sydämeen

Yksinäinen kuu taivaalle kipuaa
Se valon kuvastasi heijastaa
Joskus kuulen yhä äänesi
Kaukana jossain huutaa nimeäni

MUISTATKO KUN YHDESSÄ KULJETTIIN
MAAILMA YMPÄRILLÄ PYSÄHTYI
ELÄMÄN TEATTERILLE NAURETTIIN
JA YHTEINEN NÄYTELMÄ KIRJOITETTIIN

Eri teille aika meidän johdatti
Silti sinun on osa sydäntäni
Katson ulos, suljen silmäni
Ja olen siinä hetken sun kanssasi
-Bass'n Helen-

kuhan Exit saa kaikki sanoituksensa esiin valkkaan parhaimmat tänne..erinomainen bändi:)
siis vielä lisää gospelia tulossa...