IRC-Galleria

[Ei aihetta]Torstai 29.01.2009 13:02

Opimme sanomaan
Niitä sanoja joita meiltä odotetaan
Ja osumat panssariin
Ne hymyllä kuitattiin

[Ei aihetta]Torstai 29.01.2009 13:00

Järkipuhetta: "Hän on se oikea
älykäs ja sivistynyt, kuuntelehan nyt!
Vai mitä mieltä olet siellä alhaalla?"

Järkipuhetta: "Juuri se oikea
kauniskin, miellyttää ihoa ja silmää
Sydän, ystäväni, ootko kuulolla?"

Sydän on hiljaa, se ei vastaa
Mitäs meni tyytymään tyydyttävään
Eikä etsinyt enemmän
Kun ei uskonut parempaakaan löytyvän

Järkipuhetta: "Epäilyttävän hiljaista!
Pitäisköhän huolestua ystävänsä puolesta
vaikka kaiken järjen mukaan sen on oltava kunnossa?"

Järkipuhetta: "Taidat sittenkin olla kuulolla
jostain syystä mua välttelet, mutta syytä kerro et
Sydän, sano edes jotain, mitä tahansa!"

Sydän ei vastaa, se on hiljaa
Miten selittäisi järkiperäisesti
Että vaikka osallistui valintaan
Toisinaan haikailee parempaan

Sydän on hiljaa, se ei vastaa
Joskus on helpompi vaieta kuin vetää hätäjarrusta
Vaikka jälkikin ois pahaa, jälkikin ois pahaa katsella

Sydän on hiljaa
Eikä vastaa, eikä vastaa...
-rajaton-

[Ei aihetta]Tiistai 27.01.2009 14:22

Ei aika haavoi paranna vaik niin luullaan
Toivottavasti siihen pisteeseen ei ikiin tulla
Kun eron hetki koittaa ja pakoon ei pääse
Toivottavasti ainoastaan pelkotilaks jää se
Mut pitää tajuta todellisuus läpi lasin vaan
Et haaveet ja totuus on kaks eri asiaa
Kumpa liika rakkaus ei vie kaikkii mun voimii
Siis nyt on aika rakkauden eteen alkaa toimii
Ei pelkist sanoist rakkenneta yhteistä taloa
Ei pelkät sanat pysty ravitseen rakkauden janoa
"Tää oli kohtaloo" ohan se niin helppo sanoa
Mut mä aion tehdä sen varmaks ja seuraa elämäni valoa
-mc mane-

[Ei aihetta]Sunnuntai 25.01.2009 13:59

Mc Mane: Rakkauden hinta

"Koskaan ei tiä mitä tulee tapahtuun...
Ja kelle tulee tapahtuun...
Se voi olla joko sun pahin vihamiehes...
Tai rakkain ystäväs...
Tai oma Rakas...
Tai jopa sä itte...

Rakkauden hinta on suuri...
Elämä on täynnä onnettomuuksia...
Tässä on yks tarina eräänlaisesta onnettomuudesta..."


Ensilumen saapuessa tyttö ikkunassa hymyili ja katseli/
Miten lumihiutaleet maan kasteli/
Poika tarttui tyttöö kädestä ja katsoi silmiin/
Tyttö kirkkain silmin taas katseli pilviin/
Oli tytön syntymäpäivä ja ilma niin kaunis/
Siitä mielellään vaikka koko päivän nauttis/
Mut poika kertoo että sil on tytölle yllätys/
Tästä lahjasta tyttö aivan varmaan yllättys/
Poika lähti pihalle jo starttaamaan autoo/
Tyttö empi "mitähän se jätkä oikein hautoo"/

Sit tyttö meni istumaan repsikan paikalle/
Nopeasti turvavyöt kiinni laittaa se/
Kun huomaa miten ensilumi on jäätynyt/
Tienpintaan kiiltävänä päätynyt/
Sitten poika painaa kaasua ja lähtee kohti/
Kultasepänliikettä mut se tyttö pohtii/
Kun ei tiedä vielä mitä poika oikein antaa/
Eikä osaa aavistaakkaan rakkauden hintaa/
Tyttö silmät kiiltävänä katsoo maantien pintaa/
Hiljaa henkee vetäisee ja koittaa omaa rintaa/
Tuntee miten sydän kovempaa tavallist hakkaa/
Silti iloisin mielin he jatkavat matkaa/
Poika hymyilee ja silittää tytön päätä/
Samalla kun renkaat pyörii ylikierroksia jäällä/

Kunnes yllättäen tulee vastaan väistämätön mutka/
Jarrut ei pelaa nyt tyttö alkaa huutaa/
Ei siinä tilanteessa pysty mitään miettiin/
Kun satalasissa ja auto lähtee heittelehtiin/
Auto törmää tienviittaan ja rysähtää penkkaan/
Ne luuli et kaikki on ohi kunnes tulee rekka/
Samaan mutkaan eikä sekään pysty jarruttaan/
Nyt jo poikakin alkaa hädissänsä huutaan/
Hän katsoo tyttöä vielä viimeisen kerran/
Ja sanoo tytölle "aikaa on vielä hetken verran/
Mä rakastan sua ei pelätä kuolemaa/
Ei oo aika meidän lähtee nyt eikä vielä huomena/
On tuonela meistä niin kaukana pysy vahvana/
Kätesi risti ja rukoile vaan parasta/
Rakkauden ja hengen menetys on aivan liian varhasta/
On mahdotonta luopua rakkaudesta parhaasta"/

Mutta rekka ei odota vaan tööttäys kuuluu/
Tyttö itkee ja auton lasit huurtuu/
Poika yrittää hädissänsä auton ovee avata/
Mutta aika loppuu ja rekka luisuu auton takana/
Kuuluu suuri törmäys ja silloin kaikki sammui/
Niin suuressa vauhdissa selvitä ei voi/
Rekkakuski kuoli ja auto kaatui maantielle/
lopulta ambulanssikuskit löysi verisen miehen/
Penkasta autosta rekka-auton alta/
Poika oli huonossa kunnos tilanne näytti pahalta/
Mutta pari viikkoo eteenpäin ja hän teholta heräs/
Katsoi ympärilleen että missä tyttö lepäs/

Hoitaja selitti jotain erityistarkkailemisesta/
Ja tytön pienen pääkallon murskautumisesta/
Aivoverenvuodosta ja halvaantumisesta/
Sekä maksasta puhjenneesta/
Poika voinut ei käsittää että mitä tapahtui/
Kunnes häneen mieleensä taas muistui/
Iso kolari jossa rekka ajoi päälle/
Kun oli ajanut liian kovaa tien jäälle/
Poika purskahti lohduttomaan itkuun/
Kyynel toisensa jälkeen silmäst tippuu/
Hän painoi päänsä tyynyyn takaisin/
Ja toivoi että tuohon hetkeen vielä palaisi/

Parin viikon jälkeen Poika pääsi kotiin sairaalasta/
Mutta tiesi ettei tyttö ole häntä vastassa/
Hän tallusti lumisessa säässä yksin kotiin/
Kylmissänsä yksin talvee vastaan soti/
Kun hän pääsi kotiin hän otti esiin kynän/
Sekä paperia ja myöskin kännykän/
Hän puhelimen käteen otti ja soitti/
Sairaalaan kysyäkseen että mikä tytön vointi/
Mutta suru-uutisen hän kuuli puhelimessa/
Että hänen tyttönsä makaa nyt 00-kerroksessa/
Nuori tyttö ikää vasta kuusitoista/
Maailman julmuutta nyt kirosi ja huusi poika/
Kunnes paikalleen juuttui ja kännykän tiputti/
Nyt elämisellä itseään vaan kidutti/
Hän lähti kotoa kävelemään kohti siltaa/
Kohti mutkaa jossa huudettiin kilpaa/
Jossa viimeisen kerran tytön äänen kuuli/
Jossa tytön hengissä selviävän luuli/
Nyt poika katsoo ylös ja hymyilee taivaalle/
Lupaa että tulee tytön luokse taivaaseen/
"Lupasinhan olla ikuisesti sun luona"/
Tuona hetkenä poika huomaa/
Kuinka sillan alle tunneliin iso rekka kiitää/
Poika ristii kädet ja elämästään kiittää/
"Lupasinhan että vielä joskus tulen luokses/
Se aika on nyt mä teen mitä vain sun vuokses"/
Tippuu vika kyynel "nyt on sun luokses matka"/
Eikä kumpikaan heistä jäänyt elämäänsä jatkaan.../

"Muista että onnettomuuksia voi sattua jokaiselle...
Niin hyville kun huonoillekkin ihmisille...
Ei onnettomuudet oo ihmisistä kiinni aina...
Se on vaan karu totuus ettei ikinä voi tietää tosiaan mitä tulee tapahtuun..."

[Ei aihetta]Lauantai 24.01.2009 23:20

Ihan pikku ihmeen
tilaisin myös päivälliseksi.
Ravitsevan ihmeen
kaiken tämän kyynisyyden, kylmyyden
ja itsekkyyden vastavoimaksi.

Näkisinpä ihmeen tänä yönä.
Ihmeen, jonka voisi kierrättää
niille, joilla elämä on työnä.
Niille, jotka väsymättä uskaltaa
ja puolustaa ja kunnioittaa pientä elämää!

[Ei aihetta]Lauantai 24.01.2009 23:06

Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen
yksin muuttaa voi kuin itseään!
Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,
joka eilistä jää etsimään...

[Ei aihetta]Lauantai 24.01.2009 22:59

Muistinko kertoa,
että mä pelkään korkeita paikkoja,
kun mä vein sut maailmanpyörään pyörimään?

Muistinko kertoa,
että mä inhoan syviä lampia,
kun mä kuutamouinnille pyysin sua lähtemään?

Muistinko kertoa,
että unissani usein painun pohjaan pimeään?
Muistinko kertoa,
että rakkaus sinuun saa mut mitä vaan tekemään?

En ole sankari.
Kyllä sä tiedätkin jo sen.
En myöskään luuseri,
vaan äijä tavallinen.

Muistinko kertoa,
että mä unohdan välillä kertoa,
kuinka paljon mä kaiken aikaa sua rakastan?

Muistinko kertoa,
että nukahdettuasi vieläkin sua haluan?
Muistinko kertoa,
että rakkaus sinuun antaa unen kauneimman?

[Ei aihetta]Lauantai 24.01.2009 22:50

Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin.
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan.
Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan

[Ei aihetta]Lauantai 24.01.2009 17:41

Mä niitä pakoon pääse en, nuo karut kasvot ihmisen
Mua seuraa aina matkallain
Nuo silmät iloon väsyneet, niin moneen lähtöön tottuneet
Ne jostain uneeni taas sain

Kun tuuli kasvoihini lyö, hän jostain nousee niin kuin yö
Hän joka harvoin hymyilee
Hän musiikin tuo mukanaan ja ryöstää ajan katseellaan
Ja vaatii silmiin kyyneleet

Nuo kädet liian voimakkaat ja huulet julman halukkaat
Mä näen jälleen edessäin
Niin maistan veren huulillain, hän otti parhaan suudelmain
Ja silti janoiseksi jäin

Hän sulkee portit edessäin, hän tulee aina yllättäin
Hän joka harvoin hymyilee
Hän tekee tästä novellin, mä kuinka häntä halusin
Hän vaati silmiin kyyneleet

Hän varastaa sen minkä saa, ja kallioihin istuttaa
Hän viinipuun tai kaktuksen
Hän löytää tyhjän sydämen ja siihen kylvää siemenen
Hän lopun jälkeen aloittaa

Hän kulkee itse edellään, tuo onko hän mä jonka nään
Hän joka harvoin hymyilee
Sen hymyn kerran nähdä sain, kun veren maistoin huulillain
Nyt maistan menneet kyyneleet

En häntä mielestäni saa
Voin tästä laulun kirjoittaa
Hän sille varmaan naurahtaa...

[Ei aihetta]Lauantai 24.01.2009 17:36

Meidät uhrattiin jo kauan
ennen kuin me synnyttiin -
emme valita me saaneet,
meidät tuleen heitettiin.

Ja toiset otti valta,
toiset silkka ahneus,
ja toiset petti lapsensakin,
toiset rikkoi lupaukset, kaikki lupaukset
joihin liittyi rakkaus tai laupeus!
-hector-