IRC-Galleria

Join absinttia. Ja niin sitä sitten mentiin.... pelkät alusvaatteet päällä korttelin ympäri, ja porukalla tutustuimme uudelleen leikkipuiston viehätyksiin <3
Sain myös pelätä henkeni edestä aivoverenvuotoa (pää kolahti pöydän reunaan joka kolahti seinään josta lähtevä pamaus taas säikäytti mut puolikuoliaaks), liekö sitten niitä Sintin kuuluja harhoja :D Sain myös uuden ystävän, jonka kanssa oli suorastaan helvetin hauskaa kieriskellä pihamaalla keskiyön paremmalla puolen (kumpikin Sinttia "vähän" ottaneena). Suurkiitos armaalle Mikolle kun hoiti mut kärsivällisesti kotiin ja piti hiuksia kun kumarruin tuttavallisesti juttelemaan posliinipytylle. Yksi asia on varma; (tai melko varma) Absintin nauttiminen jää kyllä tuohon kertaan, sillä niin helvetinmoinen olo oli aamulla (ja yöllä, kun "hauska"-vaihe oli mennyt ohi). Kiitos kaikille kärsivällisyydestä! *nolostnolostnolost*

4 päivää Prahan vanhassakaupungissa. Siellä kyllä on niin paljon nähtävää, ettei yhdellä kerralla millään voi. Pelkät rakennukset ja patsaat jo pistävät runsaudessaan pään pyörälle, saatika sitten jos kauppoja vielä koluaa, niitäkin, pieniä putiikkeja, on joka kulmalla ja jokaisesta löytyy aina vaan mielenkiintoisempia esineitä. Mieletöntä oli vielä se, kuinka niin sokkeloiselta tuntuvassa paikassa ei eksy ollenkaan, vaan suunnistaminen on tuiki helppoa ja paikkoihin löytää uudelleenkin helposti.
Ehdottomasti kyllä aion vielä vierailla tässä kaupungissa, teki se niin hyvän vaikutuksen. Ihmiset, rakennukset ja koko yleisvaikutelma aivan mahtava!


Ps. Kookosjäätelö - jään ehdottomasti kaipaamaan <3

Meillä oli kokonainen viikonloppu ilman ulkopuolisia häiriöitä pitkästä aikaa. Vuokrattiin kolme kauhuleffaa ja sit pelättiin niin helvetisti :D
Nyt taas ei tuu mitään järkevää tänne :P Parempi ehkees lopettaa :D

Nyt tuntuu että armaallani on enemmän kestämistä kuin minulla! Raasu soitti eilen yöllä ihan surullisena vaikka luulin että sillä olisi hauskaa.... Voi poikakulta... <3
Noh, kävin eilen katsomassa Dark Floorsin ja se oli kyllä aika v.i.p -näytös. Koko salissa meitä oli elokuvaa katsomassa 8 ihmistä. Elokuva oli kuitenkin todella positiivinen yllätys. Ennen elokuvaa oli jonkinlainen pelkokin että mitäköhän sieltä nyt oikein tulee, suomalainen kauhuelokuva, jne. mutta elokuvan edetessä pelko haihtui! Itse, helposti säikähtelevänäkin pystyin elokuvan katsomaan, eli on kyllä katsojaystävällisempi kuin esim joku Kauna, jossa sydän löysi uuden paikan kurkussani. Iloinen yllätys oli myös että lopputekstejä katsellessa ei siellä ollut kuin muutama ulkomaalainen nimi, erikoisefektit ym. oli kaikki siis suomalaista työtä, ja hyvältä näytti! Elokuva vei myös ajatukset tehokkaasti pois näistä muutamasta päivästä, jotka yksin värjöttelen...
Mutta mkitäs sitä tänään tekisi? Ajatus oli värjätä hiukset taas, mutta tutulla parturilla ei ollut tarpeeksi väriä ja kysyttyämme toisesta kampaamosta, selvisi että heidän hintansa pitkien hiusten värjäämiselle olisi ollut 120 euroa. Ei kiitos, kun tutusta kampaamosta saa saman työn noin 50-60 eurolla! Huh, että sellaista... Vähän tylsää on joo, ja remontti kylpyhuoneessa jatkuu, tänään pitäisi jo päästä saunaankin <3

Löylyttelemisiin!
-s-

klo 17:30
Kotona. Olin kaupungilla ja kävin aamulla hyvästelemässä mieheni. Hän on parhaillaan Wanhojenristeilyllä, ruotsinlaivalla... Pelottaa jo nyt. Kuuntelen Replicaa ja yritän keksiä tekemistä.
Ajattelin tänään käydä katsomassa Dark Floorsin, se kun on viimeistä päivää pyörimässä...

Nyt on ollut hieman tavallista enemmän tapahtumaa ja hyvä niin :D Eipä tarvitse vaan möllöttää kotona, sitä kun on tullutkin ihan liikaa harrasteltua... ah, huomenna kokeenpalautuspäivä, vähän pelottaa että mitä sieltä tulee :D ensi viikolla muutenkin paljon juttuja, abeilla kun koulu loppuu ja vanhat ottaa vallan, ja me ykköset siivotaan <3 mahdollisesti mielenkiintoinen kokemus... :D Sit mun mies tanssii vanhoja, joten pitäähän mun olla todistamassa sitä, se on uhannut että hakee mutkin tanssimaan, pitänee vähän virkistää tanssitaitoja :D ah, Kiuas soi ja tuntuu että voisi vähän lepäillä... väsyttää ja heikottaa jotenkin kummasti :D se piru ei vielä antanut mun nukkua ;)
Luomisen tuskaa <3
"Luominen pyörii vaan ihan tuskissaan tuol"
stna.




Voisin piirtää tänään ^^
(joo ehkä vähän off-topicia mut who gives a shit <3 luv ya, hombres!!! <3)

I want to make pancakes, because they're so very tasty...
Eli lettupäivä :DDD Tein lettui ja sit kaikkii mahtavii täytteit niihin, mustikoit ja kinuskii, banaania ja suklaakastiketta, kermavaahtoa ja hilloa... Nyt kyllä on sitten makeannälkä ainakin tyydytetty <3 Sääli etten saanu ihanaa miestä mun kaa tänne mässäämään :( Jouduin viettämään mun ekan Lettupäivän ilman rakasta :D Noh, vkl lähestyy... ;) Ah, nyt kyllä vyö kiristää siihen malliin että tuli syötyä ehkä vähän överiks...

Iloista Lettupäivää kaikille! <3

Ps. voiko kermavaahtoa syödä liikaa? Mulla tais nyt olla eka kerta kun kiintiö tuli täyteen :D
Luv ya <3

Huomenna vaihdetaan vapaalle ja juhlitaan ainakin yhden aikakauden päättymistä elämässämme! Nimittäin West side story on saatu päätökseen hien sekä kyynelien raskaan tien jälkeen (uhrasimme eilen myös tipan tai kaksi verta). Myös yksinäisyys on taaksejäänyttä elämää (HAAAALLELUJAH!!).
Siis, hyvää viikonloppua me toivotamme näin, känni päälle ja tie auki taivasta myöten!

-Ja eikun kone käyntiin!!!-

Sarkkinen

Kello soi. Avasin hitaasti lähes yhteen murautuneet silmäni ja yritin vaivalloisesti saada henkeä. Suuni ja kurkkuni oli kuiva ja halusin vain nukahtaa ja unohtaa sen tuskallisen olotilan. Pyyhkäisin halkeilleita huuliani ja käteeni jäi verinen viiva. Hehkeää. Neljä minuuttia aikaa syödä

Lopulta sain itseni raahattua pystyyn. Lattia oli kylmä ja jäädytti nopeasti paljaat varpaani. Sukkiin ei ollut nyt aikaa. Join mehua ja yritin saada kurkkuni toimimaan, huonoin tuloksin. Lysähdin keittiön pöydän ääreen ja ahdoin ruokatorveani alas kulhollisen mysliä ja jogurttia, jonka jälkeen oloni kääntyi hieman parempaan päin.
Heitin yöpaitani nurkkaan ja kiskoin äkkiä vaatteet ylleni, ne tuntuivat niin kylmiltä ja karheilta. Yritin tehdä itsestäni siedettävän näköisen, mutta oli hankalaa saada turvonneet silmäluomet ja halkeilleet huulet nopeasti kuntoon. -Mitä varten edes teen niin? ajattelin. Huokaisin, katsoin pikaisesti kelloa todeten sen olevan liian paljon ja kiiruhdin bussipysäkille.

Olin ehtinyt hädin tuskin risteykseen ja huomasin linja-auton valot takanani. Juoksin vauhdilla pysäkille saaden rintakehäni melkein räjähtämään sekä kurkkuani kivistämään kylmän ilman vaikutuksesta. Nousin autoon ja löysin itselleni tyhjän paikan. Laitoin kuulokkeet korville ja yritin miettiä englannin kappalesanoja. Viereeni istui pian tyttö, joka ei tietenkään katsonut minuun. Se on omituista kuinka ihmiset eivät voi katsoa toisiaan... Ja mieluummin seistään kuin mennään istumaan jonkun viereen! Ihmisrodun oikkuja... Kurkkuani kuristi ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan. Minua ahdisti ja tuntui mahdottomalta yrittää hengittää rennosti. Keskityin ja lopulta sain tunteen katoamaan. Henkitorveni valitti hiljaa.
Neljä minuuttia tuttua klassikkokappaletta radiosta.

Ensimmäisen tunnin alku. Oloni oli vieläkin tukkoinen mutta yritin keskittyä tuntiin. Opettajan äänen virratessa hiljaa luokassa silmäluomeni muuttuivat niin raskaiksi etten millään meinannut saada niitä pysymään auki... Painoin kynteni lujaa käsivarteeni ja keskityin kipuun ja hereillä pysymiseen.
Vielä neljä tuntia koulua.

Päivä lipui tasaiseen tahtiin ja tunsin surua (vai oliko se kateutta?) kuullessani muiden viikonlopuista ja suunnitelmista... Tuntuu että olen jämähtänyt paikoilleni ja ehkä myös haluan sitä, menneisyyttä. Aikaa jolloin kaikki oli paremmin. Kuvittelenko minä tämän kaiken? En ehkä olekaan niin ulkopuolinen, muut ehkä hymyilevät joskus, mutta mieleni kääntää sen vain tyhjäksi ohipyyhkäiseväksi katseeksi... En tiedä, mutta se pelottaa minua. Kuinka näen toisten muuttuvan ja siirtyvän aimo harppauksia eteenpäin, minulta itseltäni on tainnut jäädä pakki päälle ja nyt avuttomasti liu'un ojasta allikkoon. Yskänpuuska ravisteli minua ja katkaisi ajatukseni...

Ei unta. Makaan sängyssäni ja pyörin avuttomasti. Niin kuin koko elämäni. Ympäri vain, vailla määränpäätä tai seesteistä hetkeä, jolloin olisi vain hyvä olla. Mieleeni nousee kuvia ihmisistä... Vanhoista ystävistä. Muistelen heitä kaikkia hetken ja samaan aikaan yritän hätistää heitä pois, haamuja, piinaamassa minua. Mieleni työntää esiin muistoja, toiset hyviä, toiset eivät, sekä erilaisia tulevaisuuden visioita, missä olisinkaan jos olisin valinnut toisin? Miten erilaisia asiat olisivatkaan.... Niiskautus pakenee nenästäni ja käännän nyyhkäisten kylkeäni. Kaikki se on saatava pois. Katson kelloa, se on keskiyö. Mieleni ei jätä minua rauhaan. Mitä olen tehnyt...? Mitä olen tehnyt muille? Mitä olen tehnyt itselleni? Se on minun syytäni... En kestä enempää. Silmäni sumenevat ja nyyhkytys vavisuttaa rintaani. Suljen silmäni, kuuntelen veren kohinaa päässäni, meteliä...
Taas kasvot. Halaus. Lempeys. Viha ja katkeruus. Valitan hiljaa ja painan kasvoni tyynyyn. Menkää pois, niin minäkin yritän! Jätän viimein rauhaan, kuten te kaikki haluatte. Antakaa minun vain olla... Olla pimeydessä, yksin.

Neljä tuntia aikaa nukkua.

"en kyl varmaa ees olis surullinen jos kuolisit"
Sellaista sain kuulla elämäni ensimmäistä kertaa ja eipä ollut järin mieltä ylentävää.
Kiitos tästä.