IRC-Galleria

korppikotka

korppikotka

Marraskuu, kiiruhda? <3

[Ei aihetta]Maanantai 15.10.2007 01:25

"en kyl varmaa ees olis surullinen jos kuolisit"
Sellaista sain kuulla elämäni ensimmäistä kertaa ja eipä ollut järin mieltä ylentävää.
Kiitos tästä.

Kihiiiiihihihiii!Sunnuntai 07.10.2007 22:04

... Just open your eyes... just open your eyes and see the life is beautiful...!!!
Se soi radiossa. Hyvä kehotus, mutta vaikeampi toteuttaa... :( Joo-o, mitäs muuta... Hetkonen...
Noh ööh.... kakkosjakso alkaa koulussa? :D Hyväkin puheenaihe? ei tod. Niin noh ei mulla nyt oikein ollutkaan asiaa kun tarkemmin miettii... :/ Ei hyvä sekään.
Valtakunta seurasta kuten sanottu <3
ehm... morjens.

-sssssss-

[Ei aihetta]Sunnuntai 30.09.2007 01:37

Entinen ei ikinä jätä rauhaan. Joskus se on hyvä, joskus taas... vähemmän hyvä asia. Asiat vaan pyörii jatkuvasti mielessä.... Todella raivostuttavaa, kun haluaisi vaan unohtaa, kuten muutkin...

Koeviikko alkaa. Jännitys on kauhea, mutta samalla totean tässä etten ole paljon jaksanut vaivautua opiskelemaan tänä viikonloppuna, vaikka oli tarkoitus. Pelottaa.

Kaikkea sitä ehtiikin viikonlopun aikana tehdä, mutta kuitenkin aikaa tuntuu olevan liian vähän.
Nytkin kun pitäisi lukea niin jo löytyy vaikka mitä tekemistä! Raaah...

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
! -olisikivajosottaisityhteyttävälillä- !
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


-sari-

[Ei aihetta]Torstai 27.09.2007 20:42

Hän hymyili niin kauniisti. Silmissä pilkettä. Kauneimmat silmät maailmassa ja sain katsoa niihin.
Kuinka paljon pitää rakastaa että kaikki sujuisi? Ja kuinka paljon on joku meitä vihannut kun on laittanut meidät tällaiseen ivan kurimukseen...
Niin kaunis hän oli, niin rakastava ja hellä. Niin kaukana.
Miten joku saattoi antaa meidän löytää toisemme, uppoutua toisiimme ja sitten kiskaista meidät niin julmasti erilleen...
Odottavan aika on oleva pitkä ja tuskainen.

Täydellisiä yhdessäMaanantai 24.09.2007 21:51

Katsoin silmiisi... niin kaukana.
Olet kuin uni. Hyvä uni, mutta niin etäinen.
Tuntuu että menetän sinut joka hetki, ja samalla tiedän yhteisten hetkiemme olevan aina vaan lähempänä. Onko se lasiruutu joka erottaa meidät, onko se kieli vai kulttuuri?
Onko se vain etäisyys, turha, ylitettävä seikka?
Kunpa voisin kertoa sinulle sen kaiken, kumpa voisit ymmärtää.
Kunpa voisit elää kanssani joka päivä ja käydä viereeni, ehkä pelkkänä ajatuksena, läsnäolona, kevyenä kuin huokaus. Ymmärtäisimme toisiamme sanomatta sanaakaan, miettimättä yhteistä kieltä, sillä sehän meidän sydämissämme jo on: rakkaus. Siinä olisit vierelläni. Katsoisimme toisiimme ja pitkät tunnit olisimme vain hiljaa, uskaltamatta rikkoa hiljaisuutta. Ettei se uni, jos se sitä vain on, pyyhkiytyisi pois. Olisit minun ja minä olisin sinun. Olen aina ollut, niin luulen.
Veljeni, rakkaani, ystäväni. Se sinä olet.

[Ei aihetta]Lauantai 22.09.2007 02:48

silloin hän halusi sinne. Niin kovasti. Olisi antanut maailmansa siitä, jos olisi nyt voinut olla rakkaansa käsivarsilla. Mutta ei, ei vieläkään. Pitkään on hän olisi odottava ja aika laahaava, iätön kuin avaruus itse. Pitempään hän ei jaksaisi, mutta rakkaimpansa tähden hän olisi valmis mihin tahansa, että saisi viettää edes yhden henkäyksen hänen tuoksussaan, hänen sylissään. Edes nähdä hänet oikeasti, ilman sanoja, pelkillä katseilla puhua ja pelätä. Sen kaiken ja ei minkään vuoksi hän ei vielä antaisi maailman musertaa itseään allensa.

Sen vuoksi hän rakasti, toivoi ja yritti unohtaa sen kaiken.

ammuuuKeskiviikko 19.09.2007 00:03

Pelastakaa mut <3 Ottakaa <3

Ps. oonvapaaoonvapaaoonvapaaoonvapaaoonvapaaoonvapaaoonvapaaoonvapaaoonvapaa

Taas tätä vanhaaSunnuntai 19.08.2007 14:28

Joo, pakko vähän itkeä nyt kyllä :D Anteeksi jo etukäteen tätä angstipurkaustani :P Eli olen nyt taas yksin. Kai voisin soittaa vielä joillekin, mutta kun kaikilla tuntuu olevan jo suunnitelmat täynnä enkä mä tunnu mahtuvan niihin. Tuntuu myös ettei ole ketään kenelle soittaa. Tuntuu tyhmältä huolehtia koko ajan ihmisestä joka olikin susi lampaan vaatteissa... Mutten voi sille mitään. Kai siihen on tottunut, huolehtimaan toisesta ja miettimään koko ajan että mitä se nyt tekee ja missä se nyt on... Luulen taas ettei tämä henkilö uhraa ajatustakaan minulle. Noh, siihen on totuttu jo niin monta kertaa. Mikä on menestyksen ja suosion salaisuus?

Siinäpä sitä paskaa taas olikin.
Nyt siis taas kieriskelemään näissä ajatuksissa sängynpohjalle... yksin.

ps. Eilen tuli katsottua Saksikäsi Edward ja samankaltaisuuden sekä säälin tunne oli murskaava, sympatiani ehdottomasti hänelle...

Täällä taasTorstai 24.08.2006 21:40

Olen kahden kodin ihminen. Tietäkää se. Lisäksi olen erittäin pitkästynyt kahden kodin ihminen. lisäksi kitarassani on vain neljä kieltä. En osaa tehdä niilläkään mitään. Saatan olla surkeuden multihuipentuma, mutta minä voin käydä nukkumaan (okei, en ole myöskään tarpeeksi gootti, sillä tosigootithan eivät tunnetusti nuku..) tietäen että minua varten on joku ja se joku ehkä ajatteleekin minua joskus. Se on lohduttavaa. Lisäksi lempipäivikseni ovat ehdottomasti vahvistuneet perjantait (vaikka koulu loppuukin silloin puoli 4...). Silloin tylsä viikko on ohi ja voi huoahtaen käydä viikonlopun kimppuun kynsin ja hampain tai rikkinäinen pullokin käy oikein hyvin aseesta. Miettikää sitä.
-sari-

MabändiuhTorstai 17.08.2006 21:09

Harjoittelemme hikihatussa (onko se muka yhdyssana?!) Eldaryn kanssa Her Ghost in the Fog:ia. Minä osaan sen jo, mutta pianisti-ystäväni aloitti treenaamisen vasta tunti sitten joten nyt on tosikyseessä! (kirjoitin sen yhteen jotta kuulostaisi vaikuttavammalta, ei tee vaikutusta --)
Huoh, olen bändissä. Olemme aika vitun hyviä. Meillä on sitten Tavastialla ensi lauantaina konsertti, kaikki sinne eiks je? :DD
Eldary tuli takaisin syömästä, joten harkat jatkukoon, me kiitetään ja kumarretaan ja soitetaan niin perkeleesti!!!
-s-