IRC-Galleria

Olen sitten jäänyt kotiin kiitos supistusten. Olin viime viikolla töissä vielä ma, ti ja osan keskiviikkoa. Lievää epämukavuutta supistusten (myös keskellä yötä), nukkumattomuuden ja liitoskipujen kanssa. Eikä välillä vain lievää. Onneksi Raksu ystävällisesti autteli kenkien riisumisessa, sukkien ja housujen pukemisessa ja riisumisessa jne. PIkkupojat ovat onnellisia kun mamma on kotona, joskin alituinen vahtiminen on rankkaa ja pojat nukkuvat heti kun iskä tulee kotiin hoitamaan vahdintaa heidän puolestaan (?).
Tänään olen menossa taas sinne hammaslääkäriin (olen panikoinut jo pari viikkoa). Eilen illalla maistoin anopin tekemiä pikkuleipiä ja kielikoru jäi hampaan väliin sillä seurauksella että yhdestä alaposkihampaasta puuttuu nyt kulma. Kyseisessä hampaassa on ollut reikä jo pitkään odotellessani hammashoitojonossa (ei minulle ei ole tarjottu ostopalveluseteliä, ottaisin riemuiten vastaan) hampaan sisuksesta näköjään iso osa on huonouden täyttämää. Nyt pelottaa entistä pahemmin, niiden on pakko ronkkia se pehmeä pois ja porata niin että vaan terve osa jää sinne. Kiva jos on ontto hammas. Raksu lupasi tekarit 30v lahjaksi, noble man. Mielummin ottaisin timanttisormuksen. Väitän ettei hammas olisi haljenut ilman reikää, koru on ollut paikoillaan n 8v eikä mittavia vahinkoja ole syntynyt. Edellinen hammas joka hajosi oli saman näköinen ja kuori putosi irti sushia syödessä. Joo en ole rautaa mutta jos edes kasassa pysyisi. Naurattaisi jos ei pelottaisi niin paljon. Huolimatta nenämahaletkuista, tähystyksistä jne. hammaslääkäriin meno pelottaa aina. Yök. Onni onnettomuudessa on se että ei särje ja aika lääkäriin on tänään eikä tarvitse mennä viihdyttämään itseään päivystyksen jonoon.

Pakkaan vielä pari joululahjaa ennen lähtöä...