IRC-Galleria

Tänään aamukierroksen hoitaja kertoi että teillä onkin lastenlääkärin aika, jos haluatte lähteä kotiin! Hermostuneena kiersin ympyrää huoneessa kunnes yhdentoista aikaan pääsimme lääkärille. Tohtori kehui poikaa reippaaksi ja jänteväksi. Perjantaina menemme paino- ja bilirubiinikontrolliin. Eilisestä Pulla oli saanut peräti 70 grammaa lisää painoa (joo, tiedän se on tosi vähän, mutta tässä kohtaa erittäin merkitsevä askel)! Pullan mielestä yö on kasvun aikaa ja kahtena viimeisenä yönä hän onkin syönyt 3 ja kuuden välillä neljäänkin kertaan. Rinnatkaan ei pääse kipeytymään kun lapsi syö.
Kahden aikaan pääsimme lähtemään kotiin kun Raksu oli käynyt stockalla ostamassa pienen toppahaalarin jotta päästään kotiin ja noutamassa auton. Kotimatkalla haimme pojat kotiin. Sitten onkin harjoiteltu elämää omassa kodissa. Parin viikon poissaolon jälkeen tuli kyyneleet silmiin kun sain tulla omaan kotiin, omin tuoksuihin ja valita omista vaatteista päällepantavaa. Raksu lähti uudelle shoppailukierrokselle ostamaan rintapumpua, vaippoja, vastiketta, tuttipulloja ja ruokaa. Vaippoja ei löytynyt, pitää ilmeisesti mennä mölnlycken "tehtaanmyymälään" etsimään.
Nyt unille, tiedossa kuitenkin lapsella ainakin kaksi viikkoa kotona vietettävää aikaa ja rintaruokkijana en ehdi syöttöjen välissä kovinkaan kauas...

Saimme eilen puoli kahdentoista aikaan Pullan kanssamme osastolle ja muutin vauvattomasta huoneesta kahden hengen huoneeseen ja valmistauduimme normaaliin osaston arkeen. Olimme ehtineet olla huoneessa ehkä kolme tuntia kun saimme kuulla että saamme kuitenkin perhehuoneen (tutkimushuone josta tehty perhehuone), perhe jonka oli tarkoitus yöpyä vielä lähtikin kotiin. Muutimme jälleen Pullan syödessä ensimmäisiä aterioitaan oman äidin rintamaitoa. Teki jonkin verran kipeää noin aluksi kun maito oli ehtinyt pakkautumaan.. Itse en myöskään koe kolmen kuppikoon muutosta kovinkaan viehättävänä, olo on enempi kuin kävelevällä meijerillä. Myös yöllä kun oli pakko mennä pumppaamaan. Toissapäivänä pyydystin yksittäisiä pisaroita ruiskuun koska mitään muuta en voinut tehdä. Nyt tulee sitten oikeasti maitoa... Yö meni aika pienillä unilla, ensi yönä ei ehkä herätä enää ihan joka inahdukseen.
Pulla voi pirteästi ja syö kuin pieni päästäinen, imee rintaa, syö pumppaamaani sekä luovutettua äidinmaitoa parin-kolmen tunnin välein n 35ml kerralla. Tänään otettiin aamulla bilirubiiniarvo joka oli 205 tämänikäisen lapsen raja-arvon ollessa 220. Nyt kaverilla on henkilökohtainen solarium täällä huoneessa ainakin tuonne huomisaamu klo 10. Ei taida paljon huoli miestä painaa, nukkuu tyytyväisenä lämpimän lampun alla. Paino oli kääntynyt jo nousuun mutta ei vielä ollut saavuttanut syntymäpainoa.
Raksu kävi tänään aamulla hoitamassa pari asiaa ja ostamassa Pullalle muutamia 50cm vaatteita kun oltiin tosiaan varauduttu siihen ainakin 4kg vauvaan. Varmaan Pulla olisi sinne yltänytkin jos olisi pysynyt kyydissä.
Raksu lähti käymään nyt suihkussa varsinaisella perheosastolla ja hetken kuluttua täällä alkaa päivällisaika. Oleme syöneet tänään huoneessa koska on kivampi syödä yhdessä kuin erikseen toisen vahtiessa vauvaa lampun alla. Ja sitten menen taas pumpulle...
Pikkupojat vaihtoivat taas eilen asemapaikkaa, olivat kuulemma aika poikki... Ikävä alkaa kalvaa, olen nähnyt pojat viimeksi puolitoista viikkoa sitten. Hyvä niillä on olla kaikissa hoitopaikoissa mutta silti kun ei pysty selittämään mitenkään.

Torstaina 24.1. klo 21.46 meille syntyi 9 pisteen ponteva ja terve poika. Pulla-vauva on edelleen vastasyntyneiden valvontaosastolla ja käymme syöttämässä häntä kolemn tunnin välein. Tänään poika on syönyt tosi reippaasti (eilen taisi vielä väsyttää synnytyksen takia) ja huomenna saan hänet ehkä viereeni tänne osasto 51:lle.
Synnytys oli nopea (synnytyssalissa n klo 17.10, lapsi syntyi alle viisi tuntia myöhemmin) ja kivuton (kiitos epiduraalin). Nyt ilmeisesti häntäluu on muhennosta koska istuminen, seisominen ja makaaminen eivät oikein onnistu. Pieni hinta suuresta ihmeestä!

Supistusten jatkuttua yli vuorokaude sain tänään klo 10 käynnistystabletin. Supistukset hieman lisääntyneet ja koventuneet. Tilanne tarkastetaan klo 14 ja sitten saan lisää jos ei mitään ole tapahtunut. Raksu on tulossa tänne klo 14 kun tukihenkilöiden aika alkaa. Tilasin pasta carbonaraa mutta voi olla että joudun perumaan tilauksen jos tilanne lähtee etenemään.

edelleen supistelee, lääkäri sanoi että katsotaan huomenna crp ja jos se on ok eikä mitään ole tapahtunut perjantaina käynnisttettäisiin mahdollisesti. Jos nämä supistukset eivät nyt vaan lopahtaisi niin saisi Pulla tulla maailmaan ihan luonnollisesti... Taidan mennä portaisiin kävelemään kun Pasi tulee.. Ja tilata Runebergintorttuja, niitä tekisi mieli. Supistusväli 7 min.

aamupalan jälkeen, aamukäyrää odotellaan. Ja sitten suihkuun ja tvstä ainakin eilinen meille tuli vauvan uusinta klo 9.30? Aika paljon kaverit jaksaa kysellä vointia mikä on ihanaa. Yhtään ihania eivät ole viestit "joko jotain on tapahtunut?" ja "eteneekö tilanne?". Jos kaikki ei menekään hyvin millaisia vastauksia nämä tyypit olettavat saavansa? Sain toissapäivänä elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen, ihana tulppaanikimpun tänne. Kaveri oli perheineen sairastunut eikä uskaltanut tulla käymään joten laittoi kukkia tulemaan. Raksu toi eilen soijamaitoa jota tankkaan jos Pulla vaikka kasvaisi vielä viime hetkillä. Aamutvssä Jaakko Hämeen-Anttila jota arvostelemme koko huoneen voimin.

Viime perjantaina rantauduin tänne naikkarille lapsivesien menon jälkeen ja täällä pidän majaa toistaiseksi. Lapsella kaikki hyvin kuten myös äidillä. Alunperin sanottiin perjantaina ja auantaina että jos lapsi ei ole keskiviikkoon mennessä syntynyt se käynnistetään, tänään kukaan ei ole vielä sanonut mitään käynnistyksestä. Huomenna tulee täyteen 34 viikkoa. Pulla painoi perjantain kokoarviossa 2530g eli ihan hyvän kokoinen pieni rääpäle...
Osastolla aika menee yllättäen aika nopeasti, aamulla seiskan aikaan tulee labrahoitaja hakemaan näytteet, puoli kasi on aamiaisen aika ja sen jälkeen aamukäyrä (enää en saa antibioottia kolmesti vuorokaudessa..). Klo 11 on lounas, ennen sitä ja sen jälkeen lääkärikierrosta, klo 14 saa tukihenkilö saapua seuraksi. Neljältä taas Raviolin antimia ja viidestä seiskaan vierailuaika. Seiskalta iltatee ja sen jälkeen luen vieraiden tuomat päivän lehdet ja käkin koneellani (eläköön dna mokkula...). Ei menaa telkkaria ehitä katsomaan. Pulla tekee töitä tullakseen ulos pikkuhiljaa mikä on minusta aika paljon parempi kuin pelkkä lääkkeelinen käynnistys.
Huoneseura erittäin jees, ruoka aika mautonta, hoitajat mukavia, vaatteet karuja mutten viitsi käyttää omia.

Taaskaan en saa nukuttua öisin, viimeiset yöt olen valvonut neljän ja kuuden välillä, eikä auta edes iltapala tai välipalat yöllä. Lauantaina käytiin laivalla Karibia-henkisissä pikkujouluissa ja oli niinkin jännittävä reissu (sisälsi leffan ja punkalla makoilua, ruokaa ja lempeän saunan ja jutustelua) että supisteli koko sunnuntain ja eilen jo vähän harvemmin. Täytyy vissiin vaan ottaa todesta se ettei tässä ole mitään tehtävissä, pakko käkkiä kotona. Onneksi ei kuitenkaan kivuliaita supistuksia eli ei tarvinnut huolestua.
Ulkona on ihan huippuilma, ihanasti lunta eikä kovinkaan kylmä. Pikkupojat ihan innoissaan lumesta, reppanat loikkii kainaloita myöten ;)). Eilen alkoi nelosalta uusi sarja jossa kerrotaan uusista perheistä. Varsin amerikkakakkaa (vaikka tuleekin Kanadasta) mutta katson silti, pitää päivässä jonkinlaista rytmiä. Eikä sieltä oikeasti tule yhtään mitään päivisin. Hukkaan menee koko tv-lupamaksu paitsi jos haluaa katsoa ykköseltä esim. jumalanpalveluksia. Pojat on edelleen ihan poikki koska minä olen niin vahdittava tapaus ettei oikeastaan uskalla nukkua päivisin kunnolla, vasta sitten kun Raksu tulee kotiin. Paljon on vastuuta pienten koirien hartioilla, eikä ne raukat aavista miten "vastuu" tulee kohtapuolin kasvamaan.
Tänään on taas synnytysvalmennus. Olen miettinyt pitäiskö kohta vääntää se lista mitä toivon ja en tahdo synnytyksessä niltä osin kun on mahdollista vaikuttaa. Moneen kertaan on Raksun kanssa kerrattu mitä tahtoisin mutta saattaa hänelläkin olla mieli pullollaan muuta ettei välttämättä muistu mieleen. Äitiyspakkaus ei ole vieläkään saapunut, soitin eilen Kelaan ja kyselin perään. sain joulukuussa kirjeen joka on lähetetty 13.12 ja jossa pakkaus luvattiin kahden viikon sisään. Nyt kolme ja puoli vikkoa myöhemmin ystävällinen herra lupasi soittaa Reimalle ja pyytää heitä kiirehtimään pakkaustani. Jään odottamaan. Olisi kiva jos ehtisi vaikka katsoa ne kamat läpi ennenkuin lähtee laitokselle.

Eilen oli ensimmäinen kolmesta terveysaseman synnytysvalmennuksesta. En tiedä onko nimi oikeasti synnytysvalmennus vai perhevalmennus mutta eilinen käsitteli synytystä pelkästään. Paikalla oli 8 pariskuntaa ja meillä ilmeisesti myöhäisin LA. Syynä oli että olemme helmikuun synnyttäjien ryhmässä, ilmeiseti maaliskuun ryhmässä on vielä enemmän perheitä. Katsoimme kaksi synnytysvideota, toinen kättäriltä ja toinen naikkarilta. Kivuliaan näköistä hommaa, ainakin se naikkarin synnytys. Rouva synnytti selällään (niinkuin aina telkkarissa) ja lapsi oli 4,5 kiloinen.. Meinasi tulla kylmä hiki.. Sitten terveydenhoitaja kertoi erilaisita synnytysasennoista (oikeasti mulle selvisi vasta ehkä neljä vuotta sitten että se leffasynnytysasento ei ole ainoa eikä ehkä edes suositeltavin), mikä oli kiva koska ei tällaista asiaa oikein kehtaa keneltäkään kysyä. Miten meni ja montako tikkiä on vielä ihan ok mutta missä asennossa synnytit ei ainakaan vielä kuulu mun kahvipöytäkysymyksiin.
Raksun mielestä oli kiva nähdä miten epiduraali laitettiin. En itse jaksanut innostua koska on tuo tatuointi alaselässä enkä tiedä onko epiduraali sen takia mahdolinen (ilmeiseti kaikki lääkärit ei laita jos joutuu pistämään värin läpi, en tiedä onko asia vielä näin). Äiti lohdutti saattaneensa minut maailmaan ihan ilokaasun voimin. Tähän tarraudun.

Saatiin sitten vaihtaa uusi vuosi ihan kahdestaan, kun yhdet vieraat olivat enää tulossa ( siis yksi pariskunta) käymään ja heilläkin oli varsnaiset juhlat muualla soitin ja sanoin ettei ole pakko raahautua tänne asti kun kukaan muukaan ei ole tulossa. Oli ihanaa jatkaa epäsosiaalista kotonaoloa kahdestaan. Edellinenkin vuodenvaihde oltiin kahdestaan kotona. Ilotulitukset näkyy täältä todella hyvin ja pienet koirat nukkuivat koko illan. Ainoastaan jääkaapin oven avaus sai ne avaamaan silmänsä. Varsin hyvä saavutus kun täällä kuitenkin ilotulituksia on paukkunut perjantaista lähtien molemmilla puolilla taloa. Syötiin mäitä ja juotiin alkoholitonta kuoharia joka oli aika kamalaa. Ei niin kamalaa kuin alkoholiton punaviini mutta lähelle.. Eilen katsottiin Transformers (Raksu valitsi...) ja tänään nokitin Ylpeys ja ennakkoluulo-rainalla. Raksu suunnitteli vielä jonkun edelleen paketissa olevan sotapätkän katsomista, itse ajattelin mennä kylpyyn kun vielä mahdun ammeeseen. Raksu menee huomenna töihin, mulla seuraava aktiviteeti on lääkäri ja labra perjantaina.