Eilen oli ensimmäinen kolmesta terveysaseman synnytysvalmennuksesta. En tiedä onko nimi oikeasti synnytysvalmennus vai perhevalmennus mutta eilinen käsitteli synytystä pelkästään. Paikalla oli 8 pariskuntaa ja meillä ilmeisesti myöhäisin LA. Syynä oli että olemme helmikuun synnyttäjien ryhmässä, ilmeiseti maaliskuun ryhmässä on vielä enemmän perheitä. Katsoimme kaksi synnytysvideota, toinen kättäriltä ja toinen naikkarilta. Kivuliaan näköistä hommaa, ainakin se naikkarin synnytys. Rouva synnytti selällään (niinkuin aina telkkarissa) ja lapsi oli 4,5 kiloinen.. Meinasi tulla kylmä hiki.. Sitten terveydenhoitaja kertoi erilaisita synnytysasennoista (oikeasti mulle selvisi vasta ehkä neljä vuotta sitten että se leffasynnytysasento ei ole ainoa eikä ehkä edes suositeltavin), mikä oli kiva koska ei tällaista asiaa oikein kehtaa keneltäkään kysyä. Miten meni ja montako tikkiä on vielä ihan ok mutta missä asennossa synnytit ei ainakaan vielä kuulu mun kahvipöytäkysymyksiin.
Raksun mielestä oli kiva nähdä miten epiduraali laitettiin. En itse jaksanut innostua koska on tuo tatuointi alaselässä enkä tiedä onko epiduraali sen takia mahdolinen (ilmeiseti kaikki lääkärit ei laita jos joutuu pistämään värin läpi, en tiedä onko asia vielä näin). Äiti lohdutti saattaneensa minut maailmaan ihan ilokaasun voimin. Tähän tarraudun.