IRC-Galleria

tänään minua väsyttää..
tai kuten minulla on usein tapana sanoa:
vähänkö väsnyttäis, tahtoo tutimaan...

kyllä, jos et ole sitä ennen huomannut,
minä olen todellakin kosketuksissa sisäiseen lapseeni....
ja aion pysyäkin, koska aikuseksi kasvaminen kuulostaa jotenkin kovin tylsältä....

olen myös löytänyt itsestäni sen feminiinisen puolen,
joka rakastaa shoppailua,
odottaa kampaajalla käyntiä, kuin pieni lapsi joulua,
tuhlaa aikaansa miettien, mitkä asusteet sopisivat parhaiten yhteen
ja kuinka monet valkoiset kengät voisi vielä ostaa,
vaikka omistaa vain yhden valkoisen vyön....
(onneksi yksissä on keltainen pohja, joten ne menee hyvin keltaisen vyön kanssa...)

ja pitkän aikaa luulin tietyn äijämäisyyteni takia
olevani sujut myös maskuliinisen puoleni kanssa...
....ja vitut!!!!
minä en ymmärrä miehiä...
tulipahan sekin taas sanottua...
ne haluaa tietää, mitä haluat ja ajattelet...
kun kerrot sen suoraan, ne ovat tyytymättömiä...
aina joku valittaa, kuinka:"naiset vaan haluavat sitoutua ja perustaa perheen...."
napu, napu, napu....

huomio!!!
kaikki naiset eivät halua seurustella..
kaikki naiset eivät halua perustaa perhettä....
kaikki naiset eivät halua viettää söpöjä koti-iltoja...
kaikki naiset eivät halua kokea jatkuvaa liimaantumista...
kaikki naiset eivät halua pitää kädestä kiinni....

olenko minä muka ainoa ihminen tällä planeetalla, joka on toisinaan ihan tyytyväinen,
jos voi vaan olla ja puhua paskaa?
ainoa, joka haluaa aamulla nukkua rauhassa ja juoda kahvinsa sanomatta sanaakaan?
ainoa, joka ei todellakaan nauti lääpinnästä krapula-aamuisin?
ainoa, joka osaa olla yksin ilman, että epätoivo iskee?

..jos olen, niin voihan sviddu.....

....ei pykee ymmärtämään...
..sorppa, jos joku otti itseensä...
sanoin vain, mitä ajattelin, vaikka kaikki sen jo tiesivätkin....

no niin...

viimeksi lupasin kirjoittaa legendaarisesta puidenhakureissusta äitini kanssa....
ja nyt kun vielä jotenkuten muistan tärkeimmät käännekohdat voin toteuttaa uhkaukseni ja kertoa mitä tapahtui, kun talvi teki tuloaan, viima kävi ja koti kylmeni...

..kuten sanottu ensimmäisten yöpakkasten aikaan omakotitalomme alkoi vähitellen kylmetä, joka tarkoittaa jo vuosien kokemuksella sitä, että pitää alkaa käyttää puulämmitystä.. tämä edellyttää, että on puita,mitä polttaa.... nooh,meillä niitä ei ollut ja useista kehoituksista huolimatta äitini ei suostunut pyytämään veljiäni niitä hakemaan....

no ajellessani eräänä päivänä erittäin väsyneenä töistä, ajattelin käydä kavereiden luona nauttimassa kupposen kuumaa, mutta äitini päätti toisin.. lyhyellä puhelulla minulle ilmoitettiin, että tänään haettaisiin puita... nooh, kai se käy.. kotona oli nälkä ja vitutti... äitini päätti kiskoa peräkärryn pusikon läpi kadulle, vaikka se olisi ollut mahdollista saada auton perään jo pihassa.. pyysin äitiäni ajamaan, koska halusin torkkua matkan.. äitee hyppäsi puikkohin ja minä kiskomaan kärryä kohti autoa... kun olin jo melkein autolla syttyi peruutusvalot ja takapuskuri alkoi lähestyä huolestuttavaa vauhtia.. nostin kärryn aisan pystyyn, ettei se rysähtäisi lasista sisään ja toivoin, että äiti tajuaisi jo pysähtyä.. jarrut polkaistiin kiinni, ovi heitettiin auki ja äiti huudahti, ettei ollut tajunnut katsoa peiliin.... kiitos, ei ne ole kuin yhdet polvilumpiot ja takalasi nyt onkin aivan turha keksintö...

en torkkunut matkalla, koska kuski tuntui olevan hysteerinen kärry perässään.... päästässämme vihdoin perille kaasu polkaistiin pohjaan, ettei jäätäisi mäkeen ja poljettiin vielä huolellisemmin, kun alkoi sutia (sillähän siitä pääsee!!!) (tai sitten ei...)

sen jälkeen tuli ilmoitus, että kärry pitää ottaa perästä irti, koska äitini ei osaa pruuttaa kärryn kanssa.... no tein työtä käskettyä...

tämän jälkeen muutama peruutus alamäkeen (jotka melkein päätyivät kiveen, koska kärry piti kiertää mahdollisimmaan kaukaa..) ja vihdoin ylös... sitten kärry käsipelillä ylös... ihanaa!!! vitutti hieman..

ylhäällä meinasin heittää halolla äitiäni ja tämän koiraa.. haukku myös katosi muutaman kerran, jolloin minun olisi pitänyt tehdä asialle jotain... eipä ole minun koirani, jos ei tule takaisin, niin kyllä joku sen syö...

pressu paikalleen ja hysteerinen kotimatka... kärry ja auto poikittain pihaan ja vaihtamaan vaatteita....

tiesin, etten pääse lähtemään, ellei kärryä oteta auton perästä pois... (eihän nyt sentään bussilla voi mennä...) joten päätin vitutuksen puuskassa siirtää sen paska yksin... hyvin meni siihen asti, kun äiti tuli ulos ja päätti auttaa... en tajunnut puhistessani, että se alkoi työntää ja kärry työnsi minut kumoon.. aisa rysähti jaloille, jumalaton tuska, vitutuksen nousu ja housut paskana...

hetken istuin ja tuhisin.. äiti kysyi mitä oikeastaan tein ja kerroin haluavani helvettiin täältä.. vihdoin kärry saatiin pois ja minä katosin horisonttiin....

sellainen oli se kerta sitten... saattaa olla, etten ihan heti lähde äidin kanssa hakemaan puita...
saattaa olla...

yleinen tappiomieliala vallitsee....

tai ainakin uskon niin, kun vituttaa koko ajan...
ainoa asia, joka tässä tilanteessa oikeasti on häiritsevää, on jatkuva hymyily....
kyllä, luit oikein: min hymyilen jatkuvasti, tai ainakin yllättävän usein, ottaen huomioon kestovitutuksen ja hermoromahduksen uhkaavan lähestymisen....
äskenkin taisin haistatella äidilleni..... oho....

nyt palaa oikeasti hermo....
en kestä enää...

olin tänään ensin töissä ja hermo kiristyi....
tulin äitini kyydillä kotiin ja oletettavasti pinna kiristyi lisää....
äitini päätti taas puuttua tulevaisuutteeni ja huomauttaa, kuinka minunkin olisi jo aika hakea apua, että löytäisin oman paikkani maailmassa, koska onhan jo kerrassaan kamalaa, jos ikäiseni ihminen ei tiedä mitä haluaa tehdä lopunelämäänsä.....
olin kotona hetken ja jatkuva naputus sai pienen "piiiiiiiiiiiiip" äänen soimaan päässäni...
tein koneella lupaamaani hommaa ystävälleni, kun äitini oli tarpeeksi ärsyttävästi todennut, etten ole sitäkään tehnyt....
isäni ilmoitti hysteerisellä äänellä, että lähtisin hänen kanssaan kaatopaikalle.....
vittuunnuin lisää, koska hommani oli kesken....
menin silti pihalle saadakseni tuskani taivaisiin.....
kärsin jo ajatuksesta kaatopaikkareissusta, koska ne eivät ole tähänkää mennessä olleet mitään suurta nannaa...
usen 'ruman' sanan saattelemina pääsimme illan hämärtyessä kaatikselle...
kävi ilmi, että lehtikuorma oli alkanut jo maatua ja höyrysi ja tuoksahteli mukavasti..
sitten kävi ilmi, ettei mukana ollut lapiota, talikkoa, lumikolaa tai mitään muutakaan, millä lapata lehdet kärrystä... ei!!! korjaus edelliseen: isälläni oli mukanaan harjanvarsi....

toistan: harjanvarsi...

mitä vittua tekee harjanvarrella, kun purkaa kuormaa peräkärrystä?!?!?
nooh... eihän hätä ole tämä näköinen..... se on vaan lämmin ja haisee paskalta.... eli johanna sitten reippaana tyttönä lappasi kuorman käsin ulos kärrystä.... ai että, kun oli hauskaa....
taas suustani pääsi muutama 'ruma' sana ja lähdettiin kotia kohti...

haisin hetken pahalta ja vihdoin vaivauduin suihkuun... ajattelin, ettälämmin suihku rauhoittaa mukavasti ja sitten onkin hyvä mennä nukkumaan.... olipa mukava suihkureissu... ei tippaakaan lämmintä vettä, kun lämmintin oli hienosti väännetty pois päältä....siti oli pakko yrittää peseytyä, koska haju oli kuvottava..... nyt kun olen hengittänyt hetken ja rauhoittunut onkin hyvä hetki mennä vaihtamaan renkaita..

pitää vaan ottaa peili mukaan... olen aina halunnut nähdä livenä, kun ihmisen pää räjähtää....
onko mahdollista nähdä, kun oma pää räjähtää, vai meneekö ennen taju???

...vielä joskus kerron legendaarisesta puidenhakureissusta äitini seurassa....

jutun juju, eli tiivistys:---> vituttaa

yleinen tappiomieliala vallitsee....

tai ainakin uskon niin, kun vituttaa koko ajan...
ainoa asia, joka tässä tilanteessa oikeasti on häiritsevää, on jatkuva hymyily....
kyllä, luit oikein: min hymyilen jatkuvasti, tai ainakin yllättävän usein, ottaen huomioon kestovitutuksen ja hermoromahduksen uhkaavan lähestymisen....
äskenkin taisin haistatella äidilleni..... oho....

nyt palaa oikeasti hermo....
en kestä enää...

olin tänään ensin töissä ja hermo kiristyi....
tulin äitini kyydillä kotiin ja oletettavasti pinna kiristyi lisää....
äitini päätti taas puuttua tulevaisuutteeni ja huomauttaa, kuinka minunkin olisi jo aika hakea apua, että löytäisin oman paikkani maailmassa, koska onhan jo kerrassaan kamalaa, jos ikäiseni ihminen ei tiedä mitä haluaa tehdä lopunelämäänsä.....
olin kotona hetken ja jatkuva naputus sai pienen "piiiiiiiiiiiiip" äänen soimaan päässäni...
tein koneella lupaamaani hommaa ystävälleni, kun äitini oli tarpeeksi ärsyttävästi todennut, etten ole sitäkään tehnyt....
isäni ilmoitti hysteerisellä äänellä, että lähtisin hänen kanssaan kaatopaikalle.....
vittuunnuin lisää, koska hommani oli kesken....
menin silti pihalle saadakseni tuskani taivaisiin.....
kärsin jo ajatuksesta kaatopaikkareissusta, koska ne eivät ole tähänkää mennessä olleet mitään suurta nannaa...
usen 'ruman' sanan saattelemina pääsimme illan hämärtyessä kaatikselle...
kävi ilmi, että lehtikuorma oli alkanut jo maatua ja höyrysi ja tuoksahteli mukavasti..
sitten kävi ilmi, ettei mukana ollut lapiota, talikkoa, lumikolaa tai mitään muutakaan, millä lapata lehdet kärrystä... ei!!! korjaus edelliseen: isälläni oli mukanaan harjanvarsi....

toistan: harjanvarsi...

mitä vittua tekee harjanvarrella, kun purkaa kuormaa peräkärrystä?!?!?
nooh... eihän hätä ole tämä näköinen..... se on vaan lämmin ja haisee paskalta.... eli johanna sitten reippaana tyttönä lappasi kuorman käsin ulos kärrystä.... ai että, kun oli hauskaa....
taas suustani pääsi muutama 'ruma' sana ja lähdettiin kotia kohti...

haisin hetken pahalta ja vihdoin vaivauduin suihkuun... ajattelin, ettälämmin suihku rauhoittaa mukavasti ja sitten onkin hyvä mennä nukkumaan.... olipa mukava suihkureissu... ei tippaakaan lämmintä vettä, kun lämmintin oli hienosti väännetty pois päältä....siti oli pakko yrittää peseytyä, koska haju oli kuvottava..... nyt kun olen hengittänyt hetken ja rauhoittunut onkin hyvä hetki mennä vaihtamaan renkaita..

pitää vaan ottaa peili mukaan... olen aina halunnut nähdä livenä, kun ihmisen pää räjähtää....
onko mahdollista nähdä, kun oma pää räjähtää, vai meneekö ennen taju???

töissä tulee kuultua mielenkiintoisia kommentteja,
tässä muutamia:

ajatteko te vikin pusseja????
(eli syötämmekö mankeliin victoria hotellin pussilakanoita?)

mistä mä teen tähän hätään viis lasta, kun kuski odottaa jo ovella???
(eli mistä löydän viisi lasten kylpytakkia, kun kuora on jo lähdössä?)

ajakaa vaan kovaa, niin kauan, kun voitte.....
(eli syöttäkää mankeliin koukkuniemen vanhainkodin lakanoita)

vaihdatko kolmoselle?????
(eli siirry!!!)

ehtisitkö millään radalle????
(eli haetko tyhjiä rullakoita?)

säkittäisitkö?
(eli suojaa rullakoita...)

tuliko ne lapparit jo?
(eli tulivatko lapinniemen pyykit pesusta?)

vittu, me ei meinattu saada putkea päälle...
(eli pesuputki ei käynnistynyt..)

..tämän lisäksi olen nähnyt pieniä lappusia, joilla yritetään vietittää toisille työntekijöille erinäisiä asioita, jotka suurinosa ymmärtää, mutta jotka voivat jäädä hitusen avoimiksi ulkopuoliselle..... tässä niitä:

-eedenistä poistetut lapset
-lapinniemen likaiset aikuiset
-korjaukset, kovaa
-ikaalisten vajaat
-kuvan ryppyiset

eikö ole hauskaa olla töissä paikassa, jossa mielikuvitusta stimuloidaan jatkuvasti??


kyllä!!!!

hyvä on mie myönnän!
mie tykkään pojista....

...eiku....

niin siis sitä piti sanomani, että lupasin kirjoittaa viikonloppuna, mutta enpä kirjoittanut....
se oli kyllä vakaa aikomukseni, mutta jotenkin se vaan jäi.....
tai unohtui....

tänään olen miettinyt elämää suurempia kymysyksiä....
mitäs jos minä raitistuisin?
mitäs jos minä söisin terveellisemmin?
mitäs jos minusta tulisi ns."parempi ihminen"?

juu, juu....
ja nyt puolet ystäväpiiristäni nauraa paskaisesti,
hyvä läppä....

mutta mitäs jos oikeasti?

..okei, jos lähdetään siitä liikkeelle, että jos joisin max.yhtenä päivänä viikossa?
kuulostaa hyvältä ja realistiselta.....

ja sen jälkeen lenkkeily, tupakkalakko, kahvilakko, säännölliset paastot jne...

...huooohhh....

no okei...
sovitaan, että yritän vähentää juomista..
huom!!!! paino sanalle vähentää.....

..tzädäm.....

ja ilta on taikaa...
ainahan se on....
tai no ainakin niin voi aina uskotella itselleen....

huomaan juurikin hyvinkin pitkälti nyt, että tämä suuri ja mahtava luomisprosessi ei nyt oikein toimi, koska minä en ole kotini suomassa turvallisessa ilmapiirissä....
pyydän mitä hartaimmin anteeksi tätä faktaa...

mutta oiekasti kaverit hei, miettikää nyt!!!!!
kuka tahansa voi kävellä tuosta ovesta sisään ja todeta, että minun päässäni ei paljoa liiku ja sekin mikä liikkuu on täysin järjetöntä ja sinkoilee....

ja siis tottahan toki minäkin pienillä aivoillani tajuan, että kuka tahansa voi koska tahansa käydä lukemassa näitäkin höpötyksiä...
mutta se nyt on hieman eri asia, kun joku voi kätsoa minua pahasti...

koska minähän en pidä kenestäkään, mutta kaikkienhan pitäisi pitää minusta..... :D

nyt on oikeasti pakko mennä..
yritän vielä kirjoittaa tänä viikonloppuna jotain hullumpaa...

kiitos hyvin hei...

kuka keksi kekkuloinnin?

tämä on virallinen ilmoitus:

jälleen kerran tänä kauniina syys viikonloppuna (lue:sataa ja on helevetin kylymä)
voidaan tavata kauniin kaupunkimme kaduilla känniääliöitä..

olen ottanut elämäntehtäväkseni selvittää känniääliöyden
eli kansan omaisemmin perskännissä örveltämisen
perimmäisiä syitä....

eli minkä takia pieni ihminen juo koko vatsalaukkunsa vetävyyden edestä
jumalattoman pahan makuisia litkuja,
vain että saisi itsensä kohtuullisen tajuttomaan tilaan,
jossa aivot ovat täysin tiedottomina ulkopuolisesta ja myös omasta toiminnasta...
kuitenkin kyseisessä tilassa oleva henkilö pystyy (valitettavasti)
edelleen puhumaan, liikkumaan, sekoamaan ala- (tai yli-) ikäisiin (tai susirumiin)
henkilöihin, nolaamaan itsensä toistuvasti, oksentamaan ja virstaamaan julkisilla paikoilla
(joka pitää tietenkin ilmoittaa kovaäänisesti kaikelle kansalle) ja keksimään mitä ihmeellisimpiä tempauksia.....

tämä kysymys on mietityttänyt itse kutakin sunnuntai aamun sarastaessa,
kun kerään vaatteitaan milloin mistäkin, tai miettii, että mihinköhän ne vaatteet on tällä kertaa oikeastaan jääneetkään...
tai jos säilyttää luusahaa yöpöydän laatikossa, että tavallista suuremman känniääliöyden jälkeisenä aamuna, voi rauhassa sahailla kätösensä olkapään kohdilta irti, kun se on mahdotonta ujuttaa pois reippaan 300 kiloisen harrikka-sedän alta...

tätä tutkiskellessani olen huommannut, että jos olet itse selvinpäin ja vain tarkkailet känniääliöitä, et voi käsittää mitä helvettiä tapahtuu, vaan haluat äkkiä johonkin, missä kuningas alkoholi ei sinua enää voisi tavoittaa... tämä on siis ongelma...

mutta minulla on ratkaisu!!!!!
jos et voi tajuta niitä, liity niihin!!!!

aion tänäkin viikonloppuna vetää sisuksiini käsittämättömän määrän alkoholia,
vain ymmärtääkseni känniääliöiden sössötystä ja sössöttääkseni heille takaisin....
minä tulen selvittämään tämän mysteerin, vaikka minulta menisi maksa, näkö ja pikkuaivot kaupan päälle!!!

.. ja vielä jonain päivänä kansakunta tulee muistamaan minut suurena mestarina,
joka selvitti maailman suurimman mysteerin.....

..minut tullaan muistamaan nimellä:
johanna, hän joka sössötti, että me voisimme ymmärtää!!!!

-13:00 onnellinen olo töihinlähdön lähestyessä, tuskainen löffimiskausi on vihdoin ohi
-14:00 töissä! tutut rutiinit, ja sorvin ääreen
-14:05 töistä pääsevä työkaveri käy vittuilemassa työtahdista ja saa ainakin viiden minuutin kestohymyn nousemaan kasvoille
-16:00 päivän ensimmäinen tauko, kirmaan kohti lastauslaituria tupakoitsemaan
-16:15 haaveeni toteutuu ja pääsen kokeilemaan miltä tuntuu ajaa tyynyliinoja!! aivan kuten uskoinkin: paljon kivempaa, kuin pussit, jopa kivempaa, kuin lakanat ja pakkaus yhteensä!!!
-17:07 alan jo laskea, kuinka monta tuntia kestää päästä pois töistä
-17:16 vuorovastaava kysyy iloinen hymy naamallaa, kiinnostaisiko ylityöt
---> miettii hetken ja päättää suostua, heittää kommentin, kuinka voi olla myös perjantaina ylitöissä, kun aina ehtii lauantaina viihteelle
-17:18 vuorovastaava tajuaa kommentin ja kysyy, eikö minulla ole töitä lauantaina???
-17:19 johanna vastaa kieltävästi, joten vuorovastaava lupaa tarkistaa, jos voisin tulla töihin!!!
-18:00 tajuan olevani töissä vielä kuusi tuntia
-18:03 tungen suuhuni illalla vääsäämääni buritoa, että ehtisin ruokatauolla poltaa kaksi tupakkaa
-19:00 päivä on puolivälissä!!!!!
-20:00 enää neljä tuntia töitä, tekisi mieli itkeä ilosta!
-20:05 viisaampi vakityöntekijä välittää minulle ilouutisen: ylitöihin jäädessä saa pitää viimeisen tauon 15 minuutin mittaisena!!!!
-20:15 tuijotan kelloa ja odotan mahtitaukoani!!!!
-20:30 joudun taas tahtomattani 'ajamaan pusseja'....
-22:00 suurin osa lähtee suuntaamaan kohti kotia, mutta minäpä syön jogurtin ja juoksen taas lastauslaiturille, sillä minulla on siihen aikaa!!!
-22:15 väsymys alkaa painaa, syötän froteeta koneesee pää tyhjänä ja laulesken päässäni mitä oudoimpia lallatuksia
-23:00 pääsen tekemään ehdottomasti helpointa työtä, koko paikassa: viikaamaan makuualusia (tai ehkä niille on hienompikin nimi, mutta ei voi muistaa)
-23:20 takaisin frotee koneelle.....
-23:30 toinen tavallinen pulliainen, joka on suostunut ylitöihin lähtee kotiin... paikalla enää minä, vuorovastaava ja huoltomies...
-23:45 kehotetaan lähtemään kotiin, koska khden ihmisen tuotanto ei ilmeisesti ole kannattavaa..
--->laula yksikseni kotimatkalla ajan ajoittain ali- ja ylinopeutta... toivon selviäväni hengissä kotiin, vaikka vaikuttaakin siltä, ettei jaloissani ole enää tuntoa...

..no niin lapset.. kannataa kokeilla, oikeasti toooosi kehittävää...

(onneksi siellä on töissä muitakin ihmisiä... mukavia sellaisia.... kiitos kaverit....)

kikati kikati.....

kuulkaas nyt pienet immeiset....
(siis jos joku tämänkin lukee...)

allekirjoittaneella on nyt vahva mielipide takaraivossa...
ainoa ongelma on, etten oikein taida tietää, että mikä se mielipide on, mutta mutta...

eli siis:
kapinahenkin on vahvasti nousussa ja tekisi ihan pirusti mieli paasata paatoksella,
tietenkin painokkaasti ja pätevästi.....

siispä, kenen kanssa keskustella ja mistä?
ei pysty, ei kykene: ei pykee...

voisin väitellä tylsästi tasa-arvon tai sosialismin perusolemuksesta...
tai hypätä takaisin aina niin kihetovaan aiheeseen internetin luomasta sosiaalisuuden illuusiosta..

ei vittu..
ei pysty...

ehkä kaikki tämäkin energia pitäisi käyttää järkevästi
ja opetella heittämään kärrynpyöriä...

niin, kyllä minä en ole ikinä osannut tehdä kärrynpyöriä,
enkä myöskään osaa hypätä veteen pää edellä..
tämä saattaa toisten mielestä olla säälittävää, mutta perskeles...
osaa sujuvasti hypätä voltilla ja heittää kuperkeikkoja molempiin suuntiin,
että repikää siitä huvia...

tästä tulikin mieleeni, että voisin opetella heittämään voltin kuivalla maalla...
olisiko hieman pätevää heittää voltti, kun joku sitä kuivan sarkastisesti pyytää....!!!

....mietintä-tauko........

tässä ei nyt ole mitään järkeä, joten menen tekemään ruokaa....
tarkemmin ottaen latomaan valmista salsaa valmiiden tortillapohjien päälle....

...nih....
..tana.....

kettu-juoksi-yli-järven....
..hehe.. vuoden ajan huomioon ottaen, meillä on uusi messias: kettu!!!!!!

kumarra kettua, jänikset kiittää...