"vain minulla on tälläisiä kokemuksia
vain minä koen tälläistä ahdistusta"
tämä on sinulle joka olet nyt ahdistunut, jolla on nyt paha olla
tervetuloa matkalle, et ole yksin astuessasi kasvun, toipumisen, muutoksen tielle
tielle astuessaan moni on jo kulkenut yhden tien päähän,
takana on pelon ja häpeän sävyttämä raskas taival, jolla
ahdistunut ihminen kokee oman psyykkisen kipunsa
häpeällisenä heikkoutena. oman pahan olon ja avun tarpeen myöntäminen itselle tai toisille tuntuu vaikealta, ylivoimaiselta, häpeän ja huonouden tunteet yhdessä.
hylätyksi ja leimatuksi tulemisen pelon kanssa saavat peittämään pahaa oloa muilta. tuskaa koitetaan lieventää, erillaisin keinoin
kiertämällä, torjumalla, pakenemalla, ongelmia ei kohdata, eikä niistä toisille puhuta.
yksin toisilta salassa, miten löytää apua?
kipu on kasvanut lähes sietämättömäksi. en jaksa enää, en selviä yksin. mikä tuntuu kaiken lopulta, voi olla uuden alku.
se mikä ei eristä, se voi olla opas joka johdattaa, avun lähteille,
se pakottaa ja ajaa muutokseen. ihminen muuttuu vasta pakon edessä. riittävän suuri kipu ja omien keinojen riittämättömyys,
saa tunnustamaan oman tilanteensa itselleen
pelkoa ja häpeä uhmaten etsimään apua,
ongelman ja avun tarpeen myöntäminen on ensimäinen askel.
toipuminen tarkoittaa kulkemista yhteytettömyydestä yhteyteen.
oman itsen, toisten ja totuuden kanssa avun vastaanottaminen ei tee kenestäkään huonoo.
monet kokevat ensimäisen huojentumisen tunteen,
ku voivat jakaa tuskansa toisen kanssa.
kun huomaavat että heitä kuunnellaan,
tuskan kertominen on parantumisen alku.
totuus toipumisen perusta se vapauttaa,
totuuden kohtaaminen ja tosi asioiden tunnustaminen
ovat välttämätön osa toipumis prosessia.
totuus tekee myös kipeää ja vaatii opettelua.
kun on kyse omasta ahdistuksesta, kipeistä kokemuksista, tunteista, valinnoista, epäonnistumisista, meistä aiheutuneista seuraamusten kohtaamisesta.
heikkouden jakaminen, korjaaminen ja totuuden puhuminen on mahdollista vain sielä missä on armoa ja rakkautta.
toipuminen on matkan tekoa pelosta ja häpeästä,
rakkauteen ja vähitelleen ihmisessä syntyy uusi rakastava, myötätuntoinen ja hyväksyvä asenne itseä kohtaan .
tuomitseminen ja itsensä hylkääminen antavat tilaa armahtavaisuudelle ja rakkaudelle.
rakkauteen ja vähitelleen ihmisessä syntyy uusi rakastava, myötätuntoinen ja hyväksyvä asenne itseä kohtaan .
tuomitseminen ja itsensä hylkääminen antavat tilaa armahtavaisuudelle ja rakkaudelle.