ne mörköt sun päätäsi määräisi kääntäisi,
Sanoo sun on aika luovuttaa,
viikatemies sun oven takanasi koputtaa,
Ei vielä sisällä, monesti lähellä,
Avaan oven se on varjomäellä,
kävelee vielä ei ottanut tänään,
mua mukaansa, varmaan kohta nähää.
Minkä takia se vainoo taas mua,
liikaa heikkoja hetkiä, alan masentua
Pääni on jo demonien valtaama,
niinkuin oisin jo viimesellä matkalla,
Mä alan leikkiä kuoleman kanssa,
heitän palloa, koitan saada sen ansaan,
tarjoon sille rauhottavia,
ota tästä ja pyydä sitä isoa halia.
valehdeltaisko että kaikki on hyvin?
heti ku vähänkin alko näyttää siltä että syksy tulee nii pädäm, syysmasennus iski. mä oon omistanu aina todella hyvät unenlahjat, päätän mennä nukkumaan niin se on alle 5 min ku makaan sängyssä niin kuorsaan jo onneni kukkuloilla tyynyjen välissä, mutta nyt oon hereillä vähintään sen tunnin enneku saan unta ja joka ilta menee poraamiseksi. ja toinen on se että kuikuttelenki nykyään ihan päivittäin, ainakin edes vähäsen. vaikka ei olisi edes syytä. aika paljon sitäki tietysti selittää se että a. olen nainen ja b. olen nainen, mutta eikai sekään ihan siitä voi johtua. tulis ees se saatanan talvi niin päästäs tän syksyn yli.
tuntuuko tutulta ja kelpaako sulle?