IRC-Galleria

nosoul

nosoul

Ohhoh, mullahan oli tällainenkin...

MP-08 ja KänniriipasuSunnuntai 03.02.2008 19:56

"saattaa olla että riipasen kovan kännin tänään" Oli lause joka eilen kantautui ensin puhelimestani nauhoitteen muodossa ja jota sen jälkeen toisteltiin läpi koko illan, Tuo kyseinen lainaus on peräisin kummenenuutisista ja letkauttajana oli muistaakseni jonkun paperi tehtaan pääluottamusmies sen jälkeen kun työntekijöille oli ilmoitettu irtisanomisista.

Olimme menossa MP-messuille IR jätkien kanssa mutta olipa päivällä toki toinenkin merkitys. Nimittäin Jussi K täytti jälleen tänään vuosia ja sitä me myös joukolla eilen juhlistimme.

Messuilla oli ihan mukavaa.Huolimatta väen paljoudesta, sitä nimittäin riitti! Niinkuin kaiiki muukin messuilla, myös nestetasapainosta huolehtiminen vaati odottelua ja jonotusta. Ensin sai jonottaa tiskille sitten kun tuoppi tai kaksi oli viimein saatu kumottua oli aika ryhtyä jonottamaan saniteetti tiloihin... Aah tuota messu elämää...

Paljoa ei pyöriä tullut nähtyä johtuen juuri siitä ihmis paljoudesta. (siis sillä nestetasapainon yllä pitämisestä tuskin oli vaikutusta asiaan) Silti kaikkein tärkeimmät osastot tuli käytyä läpi. Hondan osastolla käytiin näkemässä ja kokemassa uusi Fireblade. Muotoilu jakaa mielipiteet ruman ja tosi ruman välimaastoon. Honda miehenä joudun kuitenkin mainitsemaan että asiantunteva raatimme kuitenkin nosti viimevuoden, Repsolin väreissä olevan, Firebladen yhdeksi kauneimmista. Muita odotettuja uutuksia oli KTM RC8. Radikaalista muotoilustaan (ei missään tapuksessa siis kuitenkaan ruma) huolimatta pyörä oli kunnioitusta herättävä joka osa-alueella. Varmasti mieleen painuvimma uutuuden esitteli Suzuki. Jonka uusi GSX-R 600 oli muotoilultaa mykistävän kaunis. (Honda miehenä riipaisee sanoa noin.) Rakennettujen pyörien puolella oli taas esillä vakuuttavaa jälkeä suomalais rakentajien käsistä. Figtereitä rivissä, toinen toisaan hienompina. Siellä sitä pyörittiin ja ihmeteltiin suurin osa ajasta. Samaan halliin oli eksynyt myös muita rakennettuja pyöriä kuten vanhoja restaroituja klassikoita ja myös niitä risukeulaisia kehon siiirtimiä jotka H-D nimellä laajemmalti tunnetaan.

Tilataxi oli tilattu kuudeksi ja sillä alkoi siirtyminen kohti kotoista Riihimäkeä. Messuilta minulle jäi käteen yksi pakollinen B-henkinen DVD-leffa ja kasa kuitteja jotka todistavat minun huolehtineen omalta osaltani joukuueen kisakunnosta. Ennenkuin kotimatka todellla alkoi, oli vuorossa pikapysähdys Keimolan Nesteellä jossa saimme juomavarastot täydennettyä. Riihimäkeen päästyämme nappasimme aah niin terveeliset kebab annokset vastapäiseltä nakkiparoonilta ja painelimme Jussi K:n luokse. Muutama muukin kerhon jäsen oli ostanut B-henkisiä elokuvia joten mikäs siinä oli ollessa. Kebabbia naamaan ja toinen toistaan mageempia temppuja ja epäonnistumisia tajuntaan. Näin se ilta etenikin rattoisasti. Ainoana erona tietenkin se että kun kebabit oli nassutettu astui sen tilalle viina. Viinaa ja B-videoita. Muutaman tunnin "vetämisen" jälkeen rupesi tieto/taito stuntti genren saralla olemaan todella kovaa luokkaa. Siihen vielä pari tuntia samaa resesptiä ja juuri ennen seurueen siirtymistä yökerhoon oli kaikkille jo selvää että tässähän oltiin kaiken nähneitä ja kaiken kokeneita stunttaajia!

Ravitsemusalan liikkeessä vierähti tunti jos toinenkin kunnes allekirjottaunut oli saanut täyteen sekä päiväannostuksen ns.selkäänpuukottaja "kavereista" (terveisiä vaan) sekä viikkoannostuksen alkomahoolia. Kun sitten eräs edellä mainittuista "kavereista" vielä tuli selittämään siitä kuinka asiat olivat "oikeasti" menneet kävi mielessäni kaksi vaihtoaehtoa.
Vaihtiehto nro.1:
jään kuuntemaan jolloin sulakkeeni palaa, päässä pimenee ja seuraava asia jonka tajuan on poliisi auto.
Vaihtiehto nro.2:
Lähden ja vaihdan baaria.

Järkevänä miehenä valitsin vaihtoehdon nro.2. Lähdimmekin joukolla erääseen baariin jossa en ollut aiemmin koskaan käynyt. Tiesin vain kavereiden käyneen siellä joskus laulamassa karaokea. Paikka ei ollutkaan sellainen räkälä joksi sen olin kuvitellut. Itseasia ihan perus mukava pikku baari. Siellä loppuilta menikin sitten sujuvasti lasin ääressä.
Niin ja pitihän se tanssilattiallakin pyölrähtää ylläpitämässä mainettani. Valomerkin häämöttäessä soitin Koppavalle suvi-uunolle, entiselle kesätyöntekijällemme jonka olin baaria vaihtaessani nähnyt liikenteessä. Hän lupasi heittää seurueemme kotiin ja minä palkitsin hänet kantamalle hänelle kultakolikoita, suitsukkeita ja mirhaa.

Tänään heräilin pitkin päivää useasti mutta vasta puolituntia sitten sain itseni ylös sängystä. Ja yllätyksekseni huomasin...
Ei mikään murha-krapula...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.